Kokeneet äidit! Käytännön vinkkejä pysyä itse rauhallisena lapsen tapaturmissa, kiitos. :)

vai jotain pahempaa?



Luulisin, että tuo on persoonakysymys. En hätkähdä juuri mistään, järki pysyy päässä tosi kauan. Reagoin vasta pitkällä viiveellä. Siihen voi mennä päiviä, viikkoja, jopa 3kk tai sitten ei tapahdu mitään.



Koitan vain koota mahdollisimman tiiviiseen muotoon sanat siitä mitä on tapahtunut, että muut saavat paljon informaatiota oikeata hoitoa varten. Järki tulee ensin, tunne vasta sitten.



Lehmänhermoilla voi työskennellä varsinkin päivystysalueella tai téhoilla.

Mulle on luontaista pysyä liioitellun rauhallisena, jotta lapsi ei säikähdä enempää. Tapaturmatilanteissa koen olevani aikuisena vastuussa siitä, että asia hoidetaan hyvin ja mahdollisimman rauhallisesti.

putosi puusta kesällä, pari-kolme metriä. Kaverit tulivat kertomaan sisälle. Taju oli mennyt hetkeksi ja käsi murtui.

Säikähdin tietty, mutta mitä siinä voi muuta kuin tilata taksin ja lähdettiin lastenklinikalle. Poika oli itsekin säikähtänyt, ajattelin mielessäni vaan että ei käynyt pahasti ja tästä selvitään. Samaa toistelin pojalle. Jos olisin yhtään päästänyt ajatukset harhailemaan olisin saanut jonkun kohtauksen itsekin.



Siis noi on yksilöllisiä noi reaktiot. Ajettiin kerran paha autokolari. Istuin matkustajan paikalla ja kaveri ajoi, kun vastapuoli ajoi punaisia päin kuuttakymppiä suoraan kylkeen. Kaveri, vaikka loukkaantunut, kampesi itsensä autosta ja juoksi ohiajavien autojen sekaan ihan paniikissa. Itse olin asiallisempi kuin ikinä, shokki iski vasta sairaalassa.