Kokeneet äidit! Käytännön vinkkejä pysyä itse rauhallisena lapsen tapaturmissa, kiitos. :)
Tässä yhteydessä tarkoitan tapaturmalla niitä tilanteita, kun lapselle on käynyt sen verran huonosti ettei kotikonstit enää riitä paranteluun. Millä lailla pidätte itsenne rennon hyväntuulisina, juttelette niitä näitä, ajelette kylmän rauhallisena päivystykseen ja kerrotte loogisesti ja tyynenä, mitä lapselle on tapahtunut, kun oma olo on järkyttynyt ja itseäkin itkettää? Siis mitä ajattelette silloin, mihin keskitytte, miten saatte rauhoitettua itsenne?
Kommentit (7)
että lapsella oli murtuma ja piti lähteä sairaalaan. Olin täysin rauhallinen koko sen päivän ajan (kesti aika monta tuntia sairaalassa) eikä sen jälkeenkään tullut mitään hysteriakohtausta ;) Inhoan kaikkia onnettomuuksia ja murtumia jne mutta tuossa oman lapsen tilanteessa ei ollut mitään paniikkia.
olen toiminut järkevästi.
Kerran olen kyllä säikähtänyt ja tuli äkkilähtö sairaalaan mutta siitäkin selvittiin. Kyseessä raju allerginen reaktio ei tapaturma.
Kerran aivotärähdys niin että lapsi nukahti heti, kahdella lapsella kädessä murtuma, toinen kaatui pyörällä ja toinen loukkaantui jumppatunnilla.
meillä siis tapahtui muutama päivä lapselle lomareissulla tapaturma, jossa lapsi sai vammoja suun alueelle. Saatiin lomakohteessa ensiapu ja siitä jatkettiin lähimpään kaupunkiin, ja meni tuntikausia ennen kuin lapsi pääsi lepäämään. Loppuvaiheessa alkoi hermot vähän pettää - sitä verta tuli kuitenkin aika paljon ja loppuvaiheessa lapsi alkoi olla omissa maailmoissaan jo pelkästään kivusta (vaikka oli annettu kipulääkettä) nälästä ja väsymyksestä. Mietin silloin että mitähän muut äidit tekee vastaavassa tilanteessa, kun pitää jutella lapselle leppoisia vaikka tilanne ei ole ollenkaan leppoinen. Että miettiikö noi äidit laskujen maksamista ja kaupassa käyntiä etteivät miettisi lapsen kipuja, tai yrittävätkö hengitellä jotenkin eri tavalla että rentouttavat itsensä tms.
Meillä ei tuollaisia tapaturmia ole ollut mutta lapsilla on sairauksien takia paljon kipuja välillä. Kyllähän todella kipeä ja verinen lapsi säälittää, itseä välillä pelottaa jne mutta koetan ainakin keskittyä miettimään mitä itse voin tehdä tilanteessa. Eli ulkoistan itseni lapsen kivusta koska kipuun mukaan meneminen ei helpota lapsen oloa vaan pahentaa kun äitikin hermostuu. Koetan miettiä mistä saan lapselle juomista ja syömistä jos voi antaa. Koetan pitää lasta hyvässä asennossa ja viihdyttää vaikka puhelimeni avulla.
Minut rauhoitteli lääkäriaseman työntekijä.
Hävitin kotonakin pankkikortin, kun muistikin pätki.
Saat siis vain vertaistukea.
Sekasin olen kuin puliukko.
Mies järkevämpi osapuoli.
kokoa itsesi. Niin ryhdistäydyin. VAikka en varmaan ihan normaali rento siltikään ollut. Mutta melkein.
kuin sillä, että lapseni tarvitsee nyt apua ja lohtua ja ilman minun rauhoittumista ei saa kumpaakaan.