Lue keskustelun säännöt.
Pojalla alkoi 5-luokka ja sitä myöten elämä muuttui ankeaksi:((
28.09.2012 |
Poika täyttää parin viikon kuluttua 11v ja nyt 5-luokan alettua elämä on muuttunut kovin tylsäksi.
Joka ikinen päivä valittaa tylsyyttä jossakin vaiheessa päivää/iltaa, koulu liian helppoa varsinkin matematiikka joka lempaineensa, äyski ja tiuskii, haluaa olla enemmän itsekseen kuin ennen, ei enää pidä halailuistakaan ja vieressä olemisesta kuten aiemmin.
Olen aivan äärimmäisen ahdistunut ja huolestunut asiasta, olen yrittänyt kysellä ja jutella ja udella mutta ei kummempaa vastausta mistä moinen, ärtyy vain kun kyselen:((
Koulussa kaikki hyvin, se sujuu kiitettävästi ja siellä on 5-7 pojan tiivis lössi jonka kanssa pyörinyt 1-luokasta lähtien.
Huokaus, mitä tässä tekisi, voiko olla ns ok ja normaalia ja johonkin esimurrosikään liittyvää?
Kokemuksia??
Kommentit (5)
Mutta kun en tiedä vaan pelkään jotain alkavaa masennusta tms!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ei ole enää elämä niin aurinkoista kuin ennen.
Koulu ja harrastukset ja kavarit ok mutta silti vähän väliä on tylsää ja valittamisen aiheita on enemmän kuin ennen. Vähän väliä pitää mököttää jostain pikku asiasta.
Halaukset vielä onneksi kelpaa...ainakin jos on hyvällä tuulella.
En kyllä vielä jaksaisi toista murkkua kun isosisko 15v. kanssa saa kyllä tapella ja vääntää joka asiasta...
Esimurrosikäisen mieli on täynnä ristiriitaisia tunteita kiinnostavasta mutta pelottavasta aikuisuudesta. Jos tunteiden käsittelyyn ei ole välineitä, lapsen kanssa keskustelu juuttuu helposti pelkäksi riidaksi, johon otetaan avuksi alkeelliset keinot: huutaminen, nimittely ja ovien paiskominen.
Ja koulu oli minustakin aivan liian helppoa. Sattumoisin matikka oli myös mun lempiaineeni.
Se turhautumisen määrä oli jotain aivan uskomatonta. Tuntui siltä, että koulun hidas tahti rajoitti minua aivan älyttömästi, olisin kaivannut todella paljon enemmän virikkeitä ja reilusti haastavampaa ja mielenkiintoisempaa opittavaa.
Haluan sanoa, että ymmärrän siis poikaasi. Minulla tuo turhautuminen purkautui levottomana hääräämisenä, hänellä nähtävästi mököttämisenä.
Älä vähättele, mutta pidä etäisyyttä, kahdenkeskinen laatuaika on plussaa, samoin pieni hemmottelu. Paras sanoa vaan joo kaikkeen, ja tehdä niinkuin parhaaksi näkee.