Kuinka moni aikunen on oikeasti herkkujen suhteen totaalikieltäytyjä?
Eli ei ole vähintään vuoteen syönyt mitään makeita leivonnaisia, keksejä, karkkeja, limsaa, mehua, alkolia, suolaisia naposteltavia yms.?
Miten jaksatte ruokavaliotanne ja miten selviätte sosiaalisissa tilaisuuksissa, joissa on kiellettyjä ruokia tarjolla?
Kommentit (6)
...mutta töissä selviää ihan sillä "kiitos ei:llä" kun työkaverit tuo munkkia ja viineriä. Nyt ne on jo oppineet, että eivät edes tuo minua varten sitä turhaan kuivumaan.
Mutta totaalikieltäytyjä en ole, syön monia muita juttuja kuin noita yleisiä kaffeherkkuja.
Itse olen (hoikka) päivittäisherkuttelija, ja mitä olen ympäristöäni tarkkaillut niin useimmilla totaalikieltäymykset tuntuvat olevan tilapäisiä kuureja, vaikka niiden aikana puhutaankin kuin kieltäytyminen olisi pysyvää. Yksi työkaverikin tuossa pari kuukautta vaahtosi tyhjien hiilihydraattien turmiollisuutta ja kauhisteli muiden jälkiruoanmässytystä, mutta nyt on sillekin jo alkanut maistua banaanikakut kermavaahdolla ja muut kauhistukset...
esim. karkista menee masu kuralle ja pelkäävät sitä aivan hirveästi. Jotkut luulee että on kova itsekuri mutta ei ihan niinkään...
Siellä moni ei anna lasten syödä mitään makeaa/ turhaa; ovatko yhtä tiukkoja itsekin?
Kiellettyjä aineita on niin runsaasti, että niillä mennään mitä voi syödä. Omat eväät kylässä ja juhlissa. Ihan hyvin sujuu kaikin puolin.
Totaalikieltäytyjä on miespuolinen työkaveri 80-luvulla syntynyt. Kolmen vuoden aikana en ole nähnyt hänen kertaakaan repsahtavan, vaikka samalla kahvi- ja lounastilassa käydään. Muutenkin tuntuu elävän aika askeettista elämää.