Työssäkäyvät totaaliyksinhuoltajat, milloin te ehditte seurustella/

tai mahdollisia seurustelukumppaneita lapsiltani, aika pitkälti se on ollut meidän kotona tapahtuvaa ja lapsiperheen ehdoilla. Toki alussa yöunet kärsivät mutta kyllä se siitä tasaantuu. Aviomieheni tavatessa löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, olimme samassa työpaikassa :)

tai mahdollisia seurustelukumppaneita lapsiltani, aika pitkälti se on ollut meidän kotona tapahtuvaa ja lapsiperheen ehdoilla. Toki alussa yöunet kärsivät mutta kyllä se siitä tasaantuu. Aviomieheni tavatessa löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, olimme samassa työpaikassa :)

Ei minun ole tarvinnut löytää mitään erityistä aikaa seurustella, minuun tutustua haluava mies voi tulla meille. Samalla karkottuu ne jotka pelästyvät lapsiperheen arkea tai yksinhuoltajuuttani, mikä on hyvä.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä että lapset jotenkin kärsisivät siitä jos näkevät äidin poikaystäviä. Toki kärsisivät, jos esittelisin jokaisen toiveikkaana uutena isäpuoliehdokkaana ja sitten jos jutusta ei tulisikaan mitään. Mutta äidin kavereita voi kyllä käydä ihan rauhassa eikä lapset odota mitään pysyvyyttä, eivätkä siis kärsi jos kaveri ei enää käy.

Jos silloin käy vieraita kun ollaan kokonainen perhe, niin miksi ei sen jälkeenkin?

Olisipa se kummallista lasten mielestä jos äidin sosiaalinen elämä loppuisi eron jälkeen :(

Jos itse ajattelette että siinä on jotain pahaa, jos kavereina on toista sukupuolta, niin lapset oppivat ajattelemaan myös.

Ei ole pakko kiehnätä ja pussata lasten edessä, sen voi säästää illemmalle ;)

En minä halua lääppiä ja puhua intiimejä asioita tuoreen seurustelukumppanini kanssa lapseni kuullen ja nähden, mutta haluan kyllä likistellä ja supatella hänen kanssaan. Ystävien ja kavereiden kanssa jutut, tekemiset ja olemiset ovat ihan erilaisia. Ap.

Tässä tilanteessa olen mieluiten seurustelematta ja tapaamatta miehiä. Olisi liian monimutkaista ja epäreilua lapselle. Ehkä vielä seurustelen jonkun kanssa joskus kaukana tulevaisuudessa, ehkä en enää koskaan. Joskus tuntuu että olen lopullisesti vieroittautunut kaikenlaisista romanttisista ja seksuaalisista tunteista.



t. totaaliyh 5 vuotta

Tässä tilanteessa olen mieluiten seurustelematta ja tapaamatta miehiä. Olisi liian monimutkaista ja epäreilua lapselle. Ehkä vielä seurustelen jonkun kanssa joskus kaukana tulevaisuudessa, ehkä en enää koskaan. Joskus tuntuu että olen lopullisesti vieroittautunut kaikenlaisista romanttisista ja seksuaalisista tunteista.

t. totaaliyh 5 vuotta

Liian pelottava ajatus, liikaa epäonnistumisen mahdollisuuksia. Eiköhän nää nykyiset epäonnistumiset jo riitä yhdelle elämälle.

Minusta kyllä heila ja ystävä on ihan eri asia kylässä En minä halua lääppiä ja puhua intiimejä asioita tuoreen seurustelukumppanini kanssa lapseni kuullen ja nähden, mutta haluan kyllä likistellä ja supatella hänen kanssaan. Ystävien ja kavereiden kanssa jutut, tekemiset ja olemiset ovat ihan erilaisia. Ap.

Enkä tiedä miten kivaa olisi lapsista tavata joka viikko äidin eri miespuolinen ystävä. Ei nuo murkkuikäiset nyt ihan tyhmiä ole. Miehiä tapaan, silloin harvoin kun tapaan, niin kodin ulkopuolella.

Jos silloin käy vieraita kun ollaan kokonainen perhe, niin miksi ei sen jälkeenkin?

Olisipa se kummallista lasten mielestä jos äidin sosiaalinen elämä loppuisi eron jälkeen :(

Jos itse ajattelette että siinä on jotain pahaa, jos kavereina on toista sukupuolta, niin lapset oppivat ajattelemaan myös.

Ei ole pakko kiehnätä ja pussata lasten edessä, sen voi säästää illemmalle ;)

kyllä lapsi tajuaa, mikä ero on ystävällä ja "ystävällä" ja vaikka lapsi ei varsinaisesti näe kiehnäämistä niin kyllä hän sen tajuaa.

Miten tyhminä oikein pidätte lapsianne?

Itse en toisi kotiin missään nimessä vaihtuvia seurustelukumppaneita, kotiin tuomisen (ja lapsille esittelyn) aika on sitten kun suhteessa on kestävyyttä.

tutuuja äijiä... Kovin olette sinisilmäisiä. Se mies voi olla eron hetkellä- ti jo ennen eroa mikä vaan sekopää, sitten tietää missä asuu lapset ja ties vaikka olis avaimen napannut mukaansa. Mulla on sellainen äidinvaisto etten todella voisi avata kotini ovia kuin vasta kun on tosi kyseessä. Myöskin on lapsille aika inhottavaa ja pelottavaakin katsella vieraita miehiä äidin kimpussa, vaikka vain katsella.

"selibaatissa" ja vain lapseni kanssa. Kun hän tuli teini-ikään ja pärjäsi jo hetken itsekseen, niin sitten elämänpiirini laajeni ja löytyi uusi mies. Mutta 8 vuotta eron jälkeen meni siinä.

enkä ole mitään sutinaa kaipaamassa. Kai ne lapset ihmettelisivät jos joku "kaverikin" lakkaa yhtäkkiä käymästä?



Liian monimutkaista alkaa edes ajatella miten järjestelisin asiat...

Että kieltää ihastumiset ja rakastumiset itseltään siksi, että on äiti. Toki elämässä on hetkiä, jolloin ei kaipaa uusia tunteita, mutta että vuosia olisi ihan yksin ilman mitään romanttisia tai himollisia tunteita ja kosketuksia. Kyllähän lapsetkin toivovat äidilleen rakkautta ja onnea. Mutta joo, aikaahan tässä tarvitsisi muutaman tunnin lisää vuorokauteen... Ap.

Että kieltää ihastumiset ja rakastumiset itseltään siksi, että on äiti. Toki elämässä on hetkiä, jolloin ei kaipaa uusia tunteita, mutta että vuosia olisi ihan yksin ilman mitään romanttisia tai himollisia tunteita ja kosketuksia. Kyllähän lapsetkin toivovat äidilleen rakkautta ja onnea. Mutta joo, aikaahan tässä tarvitsisi muutaman tunnin lisää vuorokauteen... Ap.

onhan elämässä paljon muitakin puolia kuin parisuhde. Mulla on hyvin aktiivinen elämä, lasten kanssa ja kun on tosiaan sama ongelma kuin sinulla että milloin edes jotakuta miestä tapailisi, niin enpä osaa noihin parisuhteisiin hakeutuakaan kun järki sanoo koko ajan ei ei ei.

Monella yksinhuoltajalla voi olla niin rankka erokin takana, ettei uskalla/halua hankkiutua sellaiseen tilanteeseen uudelleen, jossa voi käydä köpelösti. Johan tuolla muutama siitä kirjoittikin.

Että kieltää ihastumiset ja rakastumiset itseltään siksi, että on äiti. Toki elämässä on hetkiä, jolloin ei kaipaa uusia tunteita, mutta että vuosia olisi ihan yksin ilman mitään romanttisia tai himollisia tunteita ja kosketuksia. Kyllähän lapsetkin toivovat äidilleen rakkautta ja onnea. Mutta joo, aikaahan tässä tarvitsisi muutaman tunnin lisää vuorokauteen... Ap.

ajatteletko ihan oikeasti näin vai oliko tuo joku ajatusvirhe? Tuo ajatus kuulostaa nimittäin pelottavalta, ei kai kukaan voi olla noin riipuvainen parisuhteesta?

Minä elän edelleen täyttä elämää ja olen onnellinen - ilman parisuhdetta :)

terveisin totaali-yh

Siinä ratkaisu. Työni on vaativaa ja minulla on kolme teini-ikäistä lasta. Minulla ei ole aikaa eikä sen puolen haluakaan tapailla miehiä. Juurihan 10 vuotta sitten pääsin yhdestä eroon :)



Aika aikaansa kutakin, ehkä sitten kun joskus olen taas yksin.

että kieltää itseltään vuosiksi lasten nimissä ihastumisen tunteet, romantiikan kaipuun, kosketuksen tarpeen, aikuisen ihmisen läheisyyden, rakastumisen. Tietysti siihen vielä jää muuta elämää, mutta onhan nuo tavallisia isoja asioita tavallisen ihmisen elämässä, myös totaaliyksinhuoltajan elämää. Minusta vain on kurjaa, jos ne kielletään vuosiksi vain lasten vuoksi. Huonot kokemukset toki saa ihmisen varovaiseksi, kyyniseksikin, mutta toivottavasti jokainen saa joskus uuden positiivisen kokemuksen. :) ap.

mutta mielestäni ihminen tekee itselleen ja lapsilleenkin karhunpalveluksen, jos välttelee seurustelusuhdetta siksi, että joskus vuosia aiemmin on huono kokemus.



Välttelettekö töitäkin, koska 10 vuotta sitten tuli potkut ja se masensi? Tai liikuntaa, koska joskus tuli urheiluvamma.



Kultainen keskitiekin on mahdollista löytää. Ei tarvitse joka viikko raahata näytille uutta "ystävää", mutta kyllä ihmisen katkeroittaa, kun itseltään kieltää toisen ihmisen läheisyyden.



Eivät ne lapset anna aikuisena teille mitalia siitä hyvästä, että olette kaiken uhranneet heille, kyllä äidillä saa ja toivottavasti onkin omaakin elämää.

tilanne, että vaikka isä ei ole lapsensa kanssa tekemisissä (mielenterveys pettänyt), niin saan lastenhoitoapua sekä vanhemmiltani että siskoiltani, jotka asuu samassa kaupungissa.



Mutta en ole perustanut mitään seurustelusuhdetta, yhden yön juttuja lähinnä ollut ja ns. fuckbuddy. Mikään vakavampi ei huvita. Nautin tosissani siitä, että meillä ei määrää muut kuin minä.

että kieltää itseltään vuosiksi lasten nimissä ihastumisen tunteet, romantiikan kaipuun, kosketuksen tarpeen, aikuisen ihmisen läheisyyden, rakastumisen. Tietysti siihen vielä jää muuta elämää, mutta onhan nuo tavallisia isoja asioita tavallisen ihmisen elämässä, myös totaaliyksinhuoltajan elämää. Minusta vain on kurjaa, jos ne kielletään vuosiksi vain lasten vuoksi. Huonot kokemukset toki saa ihmisen varovaiseksi, kyyniseksikin, mutta toivottavasti jokainen saa joskus uuden positiivisen kokemuksen. :) ap.

hassu ajatusmaailma sulla.

Onko sinun vaikea ymmärtää, että elämä voi joskus olla onnellista ja täyttä myös ilman sitä rakastumista?

tosissaan onnellinen sinkku vuosikausia ilman minkäänlaista ihastumista tai panemista. Ja tässäkin ketjussa joku kirjoitti miesten elämään tuomisen olevan epäreilua lapsille. Ap.