Lapsen kaveri ja hänen vanhemmat (ov)
En tiedä, miten tämän otsikoisin paremmin...
Mutta meillä on ollut pitkään tilanne se, että lapsen kaveri on meillä useasti. Tämä lapsi kysyy monet kerrat, voiko tulla meille. Joskus on pakko sanoa että ei voi, jos olemme esim. lähdössä kauppaan ja yksinkertaisesti en aina jaksa, kun tämä sama kaveri on meillä. Lapseni ei ole ollut juuri koskaan kaverillaan, ei ole koskaan pyytänyt.
Viimeksi lapsi oli ollut meillä 3 tuntia. Sanoin lapseni kaverille, että voisi varmaan mennä jo kotiinsa. Äitinsäkin kaipaa ja meidän pitäisi lähteä asioille. Tämä lapsen kaveri vastasi minulle, ettei heillä ole ketään kotona, äidillään on kokous ja isä oli ylitöissä. Äiti oli kuulemma soittanut lapselleen ja ilmoittanut asiasta, mutta minulta ei edes kysytty voiko meillä olla! Lapsella ei ollut edes kotiavainta...
Mihin on unohtunut tämän päivän tavat? Tällä äidillä on kuitenkin minun puhelinnumero ja lapsi olisi voinut antaa puhelimen minulle, jossa äiti olisi voinut kysyä voiko lapsensa olla meillä. Tuntuu että kotimme ja lapsemme on vain hoitopaikka, johon lapsen voi pukata jos ei satu olemaan muuta paikkaa.
Itse päätin ottaa tiukemman linjan, eli sanoin omalle lapselleni, ettei kukaan ekaluokkalainen voi tulla toisen kotiin koko iltapäiväksi ja illaksi kysymättä ensin vanhemmilta lupaa.
Esim. tänään kirjoitin lapsen äidille tekstarin, että sopiiko jos "ville" tulee meille huomenna suoraan koulusta ja viipyy klo 18:00 asti. Jos vastausta ei kuulu, niin en ota lasta enää meille.