Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri ja hänen vanhemmat (ov)
27.09.2012 |
En tiedä, miten tämän otsikoisin paremmin...
Mutta meillä on ollut pitkään tilanne se, että lapsen kaveri on meillä useasti. Tämä lapsi kysyy monet kerrat, voiko tulla meille. Joskus on pakko sanoa että ei voi, jos olemme esim. lähdössä kauppaan ja yksinkertaisesti en aina jaksa, kun tämä sama kaveri on meillä. Lapseni ei ole ollut juuri koskaan kaverillaan, ei ole koskaan pyytänyt.
Viimeksi lapsi oli ollut meillä 3 tuntia. Sanoin lapseni kaverille, että voisi varmaan mennä jo kotiinsa. Äitinsäkin kaipaa ja meidän pitäisi lähteä asioille. Tämä lapsen kaveri vastasi minulle, ettei heillä ole ketään kotona, äidillään on kokous ja isä oli ylitöissä. Äiti oli kuulemma soittanut lapselleen ja ilmoittanut asiasta, mutta minulta ei edes kysytty voiko meillä olla! Lapsella ei ollut edes kotiavainta...
Mihin on unohtunut tämän päivän tavat? Tällä äidillä on kuitenkin minun puhelinnumero ja lapsi olisi voinut antaa puhelimen minulle, jossa äiti olisi voinut kysyä voiko lapsensa olla meillä. Tuntuu että kotimme ja lapsemme on vain hoitopaikka, johon lapsen voi pukata jos ei satu olemaan muuta paikkaa.
Kommentit (21)
Omassa lapsuudessani soitin aina kaverille, voiko tulla. Äiti soitti kavereiden vanhemmille, voinko tulla kun hänellä oli asiaa johonkin ja oli pidemmän aikaa poissa.
Minulla vähän huolettaa tämä lapsi. Kerran töistä tullessani tämä lapsi istui rappukäytävässä ovemme kohdalla, oli jäänyt kotiavain kotiin. Puhelin oli matkassa, mutta ei ollut saanut äidiltään apua vaan oli kehoittanut tulemaan meille! Aika riskaabelia kehoittaa tulemaan meille, joka itsekin olen töissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi suurin osa vanhemmista on tolkuissaan, mutta näitäkin joukkoon mahtuu. Lapsi tulee sopimatta meille aamulla, on koko päivän ja kolmen maissa totean, että alettaisiin rauhottumaan lauantai-iltaan, joten voisi lähteä kotiin. Siinä vaiheessa käy ilmi, että vanhemmat on ostoksilla jossain kaukana ja lapsella ei ole avainta! Miksei vanhemmat soita mulle tai lapselle ennen lähtöä ja varmista, että sopii meillä olla vaikka viiteen, jolloin ovat taas kotona. Luotetaan, että toiset ihmiset paikkaa, ruokkii ja huolehtii.
Niin, ja näillä lapsillahan ei koskaan sovi olla kotona.Heille ei voi mennä ja lapselle ei muutenkaan opeteta mitään tapoja. Kahdeksalta sunnuntaiaamuna soitetaan ovikelloa tai seitsemältä illalla lauantaina. Ainakin itselle on jo lapsena opetettu, että lauantai on perheiden omaa aikaa ja saunailta. Sunnuntaina ei tungeta kenenkään luokse pyytämättä ennen puoltapäivää. Sitten kysyessä, miten on niin aikaisin liikenteessä, niin vastaus on, että "heräsin jo seitsemältä ja äiti nukkuu vielä.." Jihuu. Sehän se on. Voi itse vetää lonkkaa, kun laittaa muksunsa toisten luokse aamutoimille!
Ihan liian tylsä ja tavanomainen aloitus.
Nyt sinä olet saanut hetkesi, tuntea olevaisi parempi äiti.
"Tällä äidillä on kuitenkin minun puhelinnumero ja lapsi olisi voinut antaa puhelimen minulle, jossa äiti olisi voinut kysyä voiko lapsensa olla meillä."
Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinulla on tämän äidin numero tai vastaavasti olisit voinut pyytää lapselta, että haluat puhua hänen äitinsä kanssa ja ihan itse akuisena äiti-ihmisenä keskustella, sopiiko teille vai ei.
Katsos kun, yhden osapuolen syyttämisen sijaan voisi miettiä, mitä itse voisi tehdä.
Oletko sitä mieltä, että lapsi saa vapaasti sopimatta mennä kaverille ja vanhemmat häipyä sillä aikaa asioille??? Ei helvetti. Vanhemmat on tasan lapsestaan vastuussa ja heidän tehtävänsä on huolehtia siitä, että avaimeton lapsi ei istu ulkona odottamassa heitää kotiin, koska lensi ulos kaverilta! Kyllä, vastuu on sen, joka lapsen toiselle sopimatta lähettää.
Taitaa tämän kirjoittaja olla näitä dumppaajaäitejä...
"Tällä äidillä on kuitenkin minun puhelinnumero ja lapsi olisi voinut antaa puhelimen minulle, jossa äiti olisi voinut kysyä voiko lapsensa olla meillä."
Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinulla on tämän äidin numero tai vastaavasti olisit voinut pyytää lapselta, että haluat puhua hänen äitinsä kanssa ja ihan itse akuisena äiti-ihmisenä keskustella, sopiiko teille vai ei.
Katsos kun, yhden osapuolen syyttämisen sijaan voisi miettiä, mitä itse voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sitä mieltä, että lapsi saa vapaasti sopimatta mennä kaverille ja vanhemmat häipyä sillä aikaa asioille??? Ei helvetti. Vanhemmat on tasan lapsestaan vastuussa ja heidän tehtävänsä on huolehtia siitä, että avaimeton lapsi ei istu ulkona odottamassa heitää kotiin, koska lensi ulos kaverilta! Kyllä, vastuu on sen, joka lapsen toiselle sopimatta lähettää. Taitaa tämän kirjoittaja olla näitä dumppaajaäitejä...
"Tällä äidillä on kuitenkin minun puhelinnumero ja lapsi olisi voinut antaa puhelimen minulle, jossa äiti olisi voinut kysyä voiko lapsensa olla meillä." Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinulla on tämän äidin numero tai vastaavasti olisit voinut pyytää lapselta, että haluat puhua hänen äitinsä kanssa ja ihan itse akuisena äiti-ihmisenä keskustella, sopiiko teille vai ei. Katsos kun, yhden osapuolen syyttämisen sijaan voisi miettiä, mitä itse voisi tehdä.
Sä oikein sekoilet?! Minä olen sitä mieltä, että tämä kädetön mamma ihminen voisi itsekkin tarttua siihen puhelimeen ja kysyä, missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi ei koskaan ole saanut käydä kaverilla kylässä, niin ei sitten kaveri voi teillekään tulla. Jos ajattelette lähteä jonnekin jossain vaiheessa päivää, niin ette laskekaan lasta sisälle. Silloin tämän on pakko ottaa yhteyttä vanhempiinsa, jos ne vanhemmat ovat jonnekin poistuneet, niin sehän on heitteillejättöä! Silloin voitte tehdä vanhemmista lastensuojeluilmoituksen.
siisn mielestäni sosiaalipäivystyskeikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli kuulemma... Lapsella ei avainta... Tähän meilläkin vedotaan, kun halutaan, että kaveri tulee meille, kun on ensin sanottu EI KÄY.
Äidille, kun ollaan soiteltu, asiat ollet vähän toisin mitä lapset ovat kertoneet.
Onko sinulla käynyt kertaakaan mielessä, että voisit itsekkin soittaa äidille ja keskustella hänen kanssaan näistä asioista. Kyse in kuintekin niinkin yksikertaisesta asiasta, kun käyttäytyjästä ja käytöksen mahdollistajasta.
Motiivisi tälle kirjoitukselle?! Ehkä tyyppillisenä nykyvanhempana, joista löytyy kyllä runsain mitoin oman itsensä korostamista ja jotka todellakin osaavat paheksua toisia syystä, jos toisestakin, ihan vaan korostaakseen omaa hienouttaan, osaat itsekkin soittaa kyseiselle äidille ja kysyä mihin on unohtunut tämän päivän tavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en todellakaan päivystä kotona koko päivää esim. vkonloppuna kun kouluikäiset lapset ovat kavareittensa kanssa ulkona tai heidän kotonaan. Käyvät kotona sitten syömässä suht säännöllisin ajoin. Jos olen itse esim. kaupoissa, saavat lapset kavereineen olla myös meillä. Ja muutenkin, kaikki ovat tervetulleita. Ja jos eivät ole, sanon lapsille niin. Myös omilleni saa vapaasti sanoa että tänään ei käy, tai nyt olisi aika lähteä kotiin.
Eikä lapsella ole hoitajaa ja äiti ei edes sitten tiedä minne lapsi menee kun yksi paikka ei ota vastaan leikkimään niin kyllä kannattaa soittaa sinne kotiin tai lastensuojeluun jos olet varma ettei lapsi pääse sisään kotiin.
Ei minusta olisi hyvä päästää lapsia valvomatta meille jos meillä ei ole ketään aikuista mutta sitten taas toisaalta saatan sanoa että menee kysymään muutamalta kaverilta jos leikkisivät keskenään ja tähän voin antaa aikaa helposti tuon 3 h.
Mutta omaan korvaan särähtää ettei lapsi voi soittaa äidille, ei ole avainta jolla mennä kotiin eikä ole mitään paikkaa jonne mennä jos ette voi ottaa häntä leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ts. oletan, että jos lapsi tulee meille sopimatta päiväksi, niin voimme heittää hänet ulos, kun meille sopii. Jos en ole lapsen/vanhempien kanssa sopinut, että lapsi voi olla meillä x tuntia, niin oletan, että voin heittää hänet kotiin just silloin kuin meille sopii ja meillä on menoa. Sen sijaan nämä dumppaajaäidit ei kysy mitään ja siinä vaiheessa, kun isäntäperheen pitäisi päästä vaikka itse kylään jonnekin, niin lapsesta ei pääsekään eroon, kun vanhemmat on jossain huitsinnevadassa ja lapsella ei ole avainta. Ei siinä paljon soittelut sille toiselle äidille auta... Ei saa aiheuttaa sellaisia tilanteita toisille, että ne on selkä seinää vasten.
Sä oikein sekoilet?! Minä olen sitä mieltä, että tämä kädetön mamma ihminen voisi itsekkin tarttua siihen puhelimeen ja kysyä, missä mennään.
Pitäisikö tässä kohtaa nyt sitten olla empaattinen olkapää edellä myötäilemässä sinulle.
Ikään, kuin olisit tilanteessa typistettynä avuttoman lapsen asemaan, vailla todellista vastuuta. Ainahan sitä omassa elämän kerrassaan kirjoittaa itsestään sen sankarin ja muista syypään kaikkii ongelmiinsa.
Kotisi on vain hoitopaikka ihan kuule niin pitkään, kun sinä olet passiivisena tilanteen vietävissä. Nyt olet todennut tilanteen, mitä jatkossa? Olisko nyt yhden osapuolen syyllistämisen sijaan aika miettiä, voisiko vikaa olla ehkä vähän itsessäkin.
ps. voi ihan rauhassa odottaa mitalia postissa, sitä ei ole tulossa.
Tulkaa sitten kertomaan omista tunteistanne.
Olen soittanut muutaman kerran lapseni kaverin äidille asiasta ja kertonut, ettemme voi olla aina käytettävissä koska meilläkin on oma elämä. Vähän aikaa on ollut hiljaista, mutta jonkin ajan kuluttua sama meno on jatkunut.
Lapsi ei ole tullut meille, kun olemme kietäneet. On mennyt (kai) kotiinsa?
En ole superäiti tai muita parempi ihminen. Ei kukaan jaksa olla loputtomiin muiden tallottavana, jonka ylitse voi kävellä noin vain. Ilmeisesti tähän asiaan pitää ottaa sitten isommat aseet käyttöön eli lastensuojeluilmoitus. Lapsi on muuten mukava ja kohtelias, vanhempiensa käytöstä en vain ymmärrä.
ap.
Kyllä minulla on rajujakin näkemyksiä ja mielipiteitä siitä, miten ihmiset lapsiaan kasvattavat, mutta niihin näkemyksiin ei kuulu lasten jättämistä pulaan. Kaikki aikuisethan me olemme samassa veneessä, vastuussa lapsista.
Jos ja jos tilanne olisi se ja se, kyllä lapsi lähtisi meidän mukaan asiolle tai olisi niin kauan meillä, kun hänet voi ns. luovuttaa kädestä käteen. Ei lasta heitetä, kuin palloa ilmaan ja anneta odottaa, että joku ottaa kopin.
Etusormi ojossa kyllä läksyttäisin tämän äidin. Kyllä minä sen verran, kaiken äitiys tieteen tohtori olen, että vääristä valinnoista saan oman pään näkemykseni sanottua.
"Tällä äidillä on kuitenkin minun puhelinnumero ja lapsi olisi voinut antaa puhelimen minulle, jossa äiti olisi voinut kysyä voiko lapsensa olla meillä."
Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinulla on tämän äidin numero tai vastaavasti olisit voinut pyytää lapselta, että haluat puhua hänen äitinsä kanssa ja ihan itse akuisena äiti-ihmisenä keskustella, sopiiko teille vai ei.
Katsos kun, yhden osapuolen syyttämisen sijaan voisi miettiä, mitä itse voisi tehdä.
Kumpikaan osapuoli ei kommunikoi keskenään, koska kommunikointi on aina toisen osapuolen vastuulla. Jos ap. olisi halunnut oikeasti ratkaista ongelmansa hän olisi vain laittanut alkuperäisen viestinsä tekstiviestillä kyseiselle isälle tai äidille.
Vaikka se lapsi olisi unohtanut avaimensa kotiin, niin ap. olisi voinut laittaa muksun pihalle odottamaan vanhempiaan. Seuraavalla kerralla lapsi olisi muistanut avaimensa paremmin.
Olemme oikea lottovoittajien yhteiskunta jossa jokaisesta avaimensa unohtaneesta ja 'unohtaneesta' lapsesta pitää tehdä lastensuojeluilmoitus.
Näemme tilanteen nyt pelkästään toisen osapuolen lasien läpi, mutta pointteja minulla on.
Lapsen ikäkin merkitseen paljon, esim. omalta lapseltani odotan vähän jo itsenäisyyttäkin, että huolehtii avaimistaan ja osamista olla jo kotonakin hetken yksinäänkin. Eikä kaikkea tarvitse aikuisten olla säätelemässä.
Odotan myös aikuisilta, että he osaisivat sanoa, jos lapsemme on heillä liikaa. Perheet on erinlaisia, mikä on toiselle paljon, voi olla toiselle vähän jne.
Lisäksi vielä ennen, kun kivitätte. Juu, kysytään sopiiko vaiko ei jne.
Silloin, kun minä olin lapsi ei paljon kyselty saako mennä tai olla jne. Ehkä tämän lapsen äiti on elänyt lapsuuttaan silloin, kun ovet olivat avoimia ja vierailtiin puolin ja toisin vapaasti.