Onko miehen oma viikon/1000€ loma joka vuosi täysin sopimatonta?

taas kerran päästiin siihen asetelmaan, että Kunnon Vanhemmalla ei voi olla aikaa eikä rahaa lomailla yksin. Jos on niin on jotenkin oudon rikas tai pitkälomainen??

pidä lasten kanssa lomailua minään uhrauksena. Sitä minä tässä yritin selittää, että jos lapsia aidosti rakastaa ja on kiinnostunut heistä ja heidän reaktioistaan maailmaan, loma heidän kanssaan EI ole marttyyriutta, vaan hauskaa. Kannattaa nyt tajuta, että normaalilla palkansaajalla on vuodessa kuusi lomaviikkoa. Jos molemmat vanhemmat lomailevat vuodessa viikon omillaan, lapset ovat sen ajan - missä? - ilmeisesti päiväkodissa eli saavat lomaa vain neljä viikkoa. Päiväkoti on lasten työtä, hekin ansaitsevat olla lomalla ja vanhempiensa kanssa. Ja riittääkö perheellä isin ja äidin lomailun lisäksi rahaa myös ulkomaanmatkailuun lasten kanssa? Ei siinä ole mitään pahaa, että vanhemmillakin on omaa aikaa, mutta se oman ajan otto ei ideaalisti ole pois lapsilta ja JOHDU siitä perusasenteesta, että vanhemman Oikea Elämä on perheestä irrallista. Se perusasenne, että lapset ovat riippa, ja heidän kanssaan ei voi elää Omaa Elämää kertoo aika huonoa sinun vanhemmuudestasi, halusit tai et.

Kuten sanoin, jos lapsien kanssakin ollaan ja lomaillaan, eikä sitä koeta riesana, niin mikäpä siinä. Onhan niitäkin olemassa, joilla on lomaa normaalia enemmän ja fyffeä matkailla perheenkin kanssa.

Olennaisinta siinä on minusta se suhtautuminen perheeseen ja lapsiin. Nautitaanko lapsien kanssa olemisesta, vai onko se pakonomaista suorittamista, jonka aikana vilkuillaan kelloa, koska pääsisi omaan rauhaan ja eroon ipanoiden melusta.

PS: millä en tietysti tarkoita, ettei kuka tahansa välillä uupuisi lapsiinsa, sellainen on vain arkea. Mutta noin kokonaisuudessaan sinun asenteesi on huono: lasten kanssa oleminen EI OLE MARTTYYRIUTTA, eikä siinä "hukkaa" itseään, vaan toteuttaa itseään ja oppii koko ajan itsestään, maailmasta ja lapsista lisää!

miksi niitä lapsia on pakko hankkia, jos niiden hoito ja niiden kanssa oleminen on riesa, josta on pakko päästä eroon vähän väliä? Jos kokee, että lapsien kanssa oleminen ei ole oikeaan elämää, ja syö minuutta, miksi niitä on muka pakko hankkia?



Lapsettomuus on oikein hyvä valinta, ja sopisi monelle paremmin.

aina päästään asetelmaan, että lapsista pitää päästä eroon vähän väliä jos kyse on 1vko/vuosi? Se on 2% koko ajasta ehkä 15% kaikista lomista.

miksi niitä lapsia on pakko hankkia, jos niiden hoito ja niiden kanssa oleminen on riesa, josta on pakko päästä eroon vähän väliä? Jos kokee, että lapsien kanssa oleminen ei ole oikeaan elämää, ja syö minuutta, miksi niitä on muka pakko hankkia? Lapsettomuus on oikein hyvä valinta, ja sopisi monelle paremmin.

aina päästään asetelmaan, että lapsista pitää päästä eroon vähän väliä jos kyse on 1vko/vuosi? Se on 2% koko ajasta ehkä 15% kaikista lomista.

miksi niitä lapsia on pakko hankkia, jos niiden hoito ja niiden kanssa oleminen on riesa, josta on pakko päästä eroon vähän väliä? Jos kokee, että lapsien kanssa oleminen ei ole oikeaan elämää, ja syö minuutta, miksi niitä on muka pakko hankkia? Lapsettomuus on oikein hyvä valinta, ja sopisi monelle paremmin.

Ja kyse oli ASENTEESTA, pölvästi. Pitääkö sanoa vielä kolmannen kerran?

ei ole perheessä vain yksilöitä ,vaan olemme yksikkö, perhe. Teemme töitä perheen eteen ja mietimme perhettä ensin, emme omaa persettämme. Ja tiedoksi, minä olen se tienaava osapuoli tällä hetkellä, silti mies saa aivan vapaasti käyttää minun tienaamia rahoja, koska olemme perhe. En hurvittele rahoilla miten sattuu ja jätä miestä nyhjöttämään kotiin, teemme yhdessä.

tässä taas yksi esimerkki kun ei ymmärretä sitä, että "perheen eteen tekoa" on sekin että tekee olonsa mukavaksi perhe-elämän ulkopuolella.

Joillekin vaan se 1 vko vuodessa poikien kanssa Pattayalla = sovinistista perheen alistamista jota vain lapsellinen mies voi tehdä. Vaikka se kuinka toisi valoa elämään niin sellaista haureutta ei Kunnon Mies tee :/

Voitko itse lopettaa tuon rivien välistä lukemisen? Missä tuossa viestissäni olen kirjoittanut, että mikä on sovinistista tai muutakaan? Pysy asiassa, kiitos, paljon helpompi keskustella.

En myöskään väittänyt viestissä, etteikö perheellinen ihminen saisi matkustella yksikseen, vai missä kohtaa väitin näin? Tietääkseni vastasin viestiin, missä ihminen uhosi, että se joka tienaa, saa käyttää rahat mihin huvittaa. Ei se perheessä valitettavasti vain mene näin...

Että voisitteko miehet myös lopettaa tuon viesteistä piilomerkitysten kaivelun?

Viimeksi kielikurssilla, niin lapsi on silloin ollut isänsä kanssa. Ei lapsi silloin ole ollut yksin. Tai jos mieheni on poissaniin minä olen lapsen kanssa. Ja meillä on puhelimet, ja yleensä lapsi haluaa jutella ja kertoa tekemisestään sen toisenkin vanhemman kanssa. Mielestäni nämä kahdenkeskeiset hetket on olleet hauskkoja. Mutta kyllä me lomailelle koko perheenä, nytkin talvella on kahden viikon matka , yhdessä sukulaisia katsomaan.

Myönnän, olen ihminen joka ajattelee, että olemme perheyksikkö. Minulla on hyvä itsetunto, en ole mustasukkainen, minulla on paaaaljon omia harrastuksia, yleensä miehet ovat valittaneet että liikaa.



Joku tuossa väitteessäsi siis ontuu ja pahasti. Liika yleistäminen? Perheyksikköajattelu ei katsos tarkoita automaattisesti pirttihirmua, jolla ei ole omaa elämää ollenkaan. Käsittämätöntä, eikö totta!

lähteen Pattayalle viettämään lomaa poikien kanssa.

Havaintojeni mukaan, suurin osa ns. poikien reissuista ei ole mitään "seksilomia Thaimaahan", vaan esim. moottoripyöräilyä Euroopassa, kalastusmatka Lappiin/saaristoon, jalkapallo/jääkiekko tai formula kisoihin menoa, lempibändin keikalle toiseen maahan (jos ei Suomeen tule) menemistä ym.

Vastaavasti "tyttöejn reissut" eivät ole mitään panomatkoja Gambiaan, vaan usein kaupunkilomia joilla hemmotellaan itseä ja shoppaillaan ja harrastetaan vähän kulttuuria siinä sivussa.

Ja minusta on HYVÄ että matkustaa voi muutenkin kuin "me olemme yksikkö nimeltä perhe, emme koskaan milloinkaan voi matkustaa muuta kun perheenä"-tyylillä. Koska se nyt vaan on niin, että harva mies suoranaisesti nauttii kasvohoidoista ja manikyyreistä ja shoppailusta, ja harva nainen jaksaa olla formuloita katsomassa, kun pidetään lomat erikseen, on minusta win-win tilanne, perheen kanssa voi sitten tehdä erikseen matkoja (joissa usein lapset se määräävä tekijä, eli mennään heidän ehdoillaan).

se sitten edellyttää (minun mielestäni, saa olla eri mieltä), että on varaa tehdä 1 loma lasten kanssa, 1 loma isälle ja vielä yksi loma äidille.

Jos on varaa vain yhteen tonnin lomaan vuodessa, ja mies käyttäisi sen yksin, itseensä, niin minun luokseni ei paranisi enää takaisin tulla.

Me olemme perheenä samalla viivalla, ja kukin saa suht saman verran. Ei meillä sopisi laittaa kaikke ylimääräistä rahaa yhden ihmisen huvituksiin.

Täsmälleen samaa mieltä. Saa mennä, jos on rahaa myös perheeseen sekä vaimolla on rahaa omaan matkaan. Mikäs sitä silloin estäisi?

päättelit että ne joiden mielestä isän ja äidin lomailu yksinään on ok, pitävät lasten kanssa lomailua uhrauksena? Tai että heille aika lasten kanssa on pakonomaista suorittamista? Kaikkihan ovat täällä korostaneet sitä, että nauttivat perhe-elämän LISÄKSI omasta ajasta. Minä nautin ja hoidan lapseni hyvin mutta olen yhä oma itseni. Olitko sinä siis vain äitiyttä odottava tyhjä astia ennen lasten syntymään, jos et koe luopuneesi mistään kun elät vain lasten kautta?

pidä lasten kanssa lomailua minään uhrauksena. Sitä minä tässä yritin selittää, että jos lapsia aidosti rakastaa ja on kiinnostunut heistä ja heidän reaktioistaan maailmaan, loma heidän kanssaan EI ole marttyyriutta, vaan hauskaa. Kannattaa nyt tajuta, että normaalilla palkansaajalla on vuodessa kuusi lomaviikkoa. Jos molemmat vanhemmat lomailevat vuodessa viikon omillaan, lapset ovat sen ajan - missä? - ilmeisesti päiväkodissa eli saavat lomaa vain neljä viikkoa. Päiväkoti on lasten työtä, hekin ansaitsevat olla lomalla ja vanhempiensa kanssa. Ja riittääkö perheellä isin ja äidin lomailun lisäksi rahaa myös ulkomaanmatkailuun lasten kanssa? Ei siinä ole mitään pahaa, että vanhemmillakin on omaa aikaa, mutta se oman ajan otto ei ideaalisti ole pois lapsilta ja JOHDU siitä perusasenteesta, että vanhemman Oikea Elämä on perheestä irrallista. Se perusasenne, että lapset ovat riippa, ja heidän kanssaan ei voi elää Omaa Elämää kertoo aika huonoa sinun vanhemmuudestasi, halusit tai et.

Kuten sanoin, jos lapsien kanssakin ollaan ja lomaillaan, eikä sitä koeta riesana, niin mikäpä siinä. Onhan niitäkin olemassa, joilla on lomaa normaalia enemmän ja fyffeä matkailla perheenkin kanssa.

Olennaisinta siinä on minusta se suhtautuminen perheeseen ja lapsiin. Nautitaanko lapsien kanssa olemisesta, vai onko se pakonomaista suorittamista, jonka aikana vilkuillaan kelloa, koska pääsisi omaan rauhaan ja eroon ipanoiden melusta.

PS: millä en tietysti tarkoita, ettei kuka tahansa välillä uupuisi lapsiinsa, sellainen on vain arkea. Mutta noin kokonaisuudessaan sinun asenteesi on huono: lasten kanssa oleminen EI OLE MARTTYYRIUTTA, eikä siinä "hukkaa" itseään, vaan toteuttaa itseään ja oppii koko ajan itsestään, maailmasta ja lapsista lisää!

Jos tarvitsee omaa aikaa, niin tuo on ihan kohtuullinen kuvio. Meillä minä (= vaimo ja äiti) otan tuota omaa lomaa, mies ei niinkään.

1. Jos äiti/isä matkalla, niin lapsi/lapset ovat tietenkin sen toisen vanhemman hoidossa. Tämä on yleensä mukavaa lapsistakin, ja lisäksi se kotona oleva voi myös (niin halutessaan) ottaa hieman rennommin sen viikon, esim. käydä lasten kanssa ulkona syömässä jos ei jaksa ruokaa jonainen päivänä tehdä, mahdollisesti myös pitää vapaapäivän töistä tmv.

Ja sekin vaikuttaa minkä ikäisiä lapset ovat ja mitkä heidän tarpeensa ovat. Jos perheen äiti matkalla ja perheen teini vaikka riparilla saman viikon, niin tuossahan on loistava tilaisuus isän ja kouluikäisen viettää kahdenkeskistä aikaa.



2. Kannattaa muistaa se, että perheenjäsenilläkin on erilaiset tarpeet! Jos isä haluaa kalastaa tuntirpurolla keskellä ei mitään hyttysten ympäröimänä, tuo lienee suurta kidutusta vaimolle/lapsille. Vastaavasti jos lapset haluavat huvipuistoon, ei se useinkaan ole mikään suuri nautinto vanhemmille (eivät esim. menisi ilman lapsia huvipuistoihin), ja äidin shoppaillessa mies ja lapset usein kituvat jossain ostarin käytävällä.



Joten, fiksu perhe tekee niin, että jokainen saa sitä omaa aikaa milloin saa tehdä niitä juttuja mitä haluaa, ja välillä sitten tehdään yhdessä asioita mistä koko perhe nauttii (vaikkapa leffassa käyminen, rantaloma etelässä tmv.) Ja toki lasten kanssa mennään niihin huvipuistoihin, koska vanhempi osaa nauttia lastensa ilosta :)

Meillä eletään "perheyksikössä" (karmea sana....), mutta hyvin mielellämme sen teemme. Meillä on sen verran vähän lomaa, että käytämme sen mielellämme perheen yhteiseen reissuun tai olemiseen. Ei tee edes tiukkaa. Emme kuitenkaan ole kumpikaan mustasukkaisia kyylääjiä tms. Meidän mielestä vain on HAUSKAA reissata perheen kanssa. Kavereiden kanssa voi sitten järjestää muuta ajanvietetta (leffoja, illanistujaisin yms.).

Tiedän olevani kamala äipytti, lasten takia omasta elämästäni luopunut näivettynyt ja iloton marttyyri. Mutta, mutta... En mä voi mitään sille, että mä oikeasti pidän siitä että meidän perhe lomailee, matkustaa ja vapaa-ajallaan touhuilee sitä sun tätä yhdessä. Enkä - moukka kun olen - edes kaipaa mitään omaa laatuaikaa ja omia lomia kavereitten kanssa. Aatelkaa! Eiks oo kamalaa!!!

Palataanpa asialliselle linjalle: Kukin perhe sopikoon tykönään, miten esim. nuo lomansa järjestävät. Jotkut kaipaa omaa aikaa ja mikäs siinä, jos rahat riittävät ja se on kummallekin vanhemmalle ok. Toiset taas haluavat "nyhjätä" yhdessä "perheyksikkönä" ja sekin heille suotakoon. Ei sitä "omaa lomaa" täydy viettää, jos ei sellaista kaipaa. Ei se ole mikään toimivan parisuhteen edellytys tai oikeanlaisen perhedynamiikan mittari.

Ongelmia tietenkin syntyy, jos toinen vanhempi haluaisi reissata kavereiden kanssa (erityisesti jos perheen budjetti jo on tiukilla) kun taas toinen haluaisi matkustella aina, vaikka sitten harvemmin, koko joukolla.

Minä nautin ja hoidan lapseni hyvin mutta olen yhä oma itseni. Olitko sinä siis vain äitiyttä odottava tyhjä astia ennen lasten syntymään, jos et koe luopuneesi mistään kun elät vain lasten kautta?

Eli siis, tarkoitatko, että nainen joka ei esim. kaipaa nyt näitä mainittuja omia lomia ilman perhettä, ei olisi enää oma itsensä? Tai olisi sitä ainakin vähemmän kuin sinä? Että tällainen nainen eläisi vain lastensa kautta?

Toivon että ymmärsin kirjoittamasi väärin, sillä muussa tapauksessa sinä ilmeisesti olet kyvytön ymmärtämään, että kaikki naiset eivät ajattele kanssasi samalla tavalla.

mies hoitaa kodin ja lapset. Ihan ok että molemmilla on omaa elämää välillä - parempi viikko kerran vuodessa kuin joka päivä kaverien kanssa baanalla....

ei ole perheessä vain yksilöitä ,vaan olemme yksikkö, perhe. Teemme töitä perheen eteen ja mietimme perhettä ensin, emme omaa persettämme. Ja tiedoksi, minä olen se tienaava osapuoli tällä hetkellä, silti mies saa aivan vapaasti käyttää minun tienaamia rahoja, koska olemme perhe. En hurvittele rahoilla miten sattuu ja jätä miestä nyhjöttämään kotiin, teemme yhdessä.

tässä taas yksi esimerkki kun ei ymmärretä sitä, että "perheen eteen tekoa" on sekin että tekee olonsa mukavaksi perhe-elämän ulkopuolella.

Joillekin vaan se 1 vko vuodessa poikien kanssa Pattayalla = sovinistista perheen alistamista jota vain lapsellinen mies voi tehdä. Vaikka se kuinka toisi valoa elämään niin sellaista haureutta ei Kunnon Mies tee :/

Onko miehen oma viikon/1000€ loma joka vuosi täysin sopimatonta?

Onko tuollainen teidän mielestä sinkkujen hommaa eikö sovi parisuhteeseen ja lapsiperheeseen kunniallisen perheenisän tapauksessa?

Molemmille sama oikeus ja sama summa niin ok.

Ei avioliitto sitä tarkoita ettei saisi enää mitään tehdä tai missään liikkua yksin.

Eiköhän jokainen saa ihan itse päättä, mikä itsellensä sopii. Ei muiden mielipiteistä tarvitse kovinkaan paljoa välittää, jos heille ei asiasta koidu oikeaa haittaa. Varmasti irtiotto arjesta silloin tällöin tekee useillekin hyvää. Jos kuitenkin 98 % ajasta (viikko vuodesta = 2 %) jaksaa heilua perheensä parissa, niin eipä suurta hätää ole.

Meillä molemmat tehdään "omia lomia" muutaman kerran vuodessa. Mä tykkään käydä itsekseni kaupunkilomilla, mies taas käy moottoripyörällä reissussa yksinään. Tykätään molemmat. Kivaa mennä yksin ja kivaa olla joskus myös yksin kotona.

jos se on vaimolle ihan ok. Perhekohtaisia sopimusasioitahan nämä ovat. Kohteliasta on sitten kyllä sallia vaimolle samanlainen yksin lomailun mahdollisuus jos hän haluaa, jos itsekin noin tekee. Se olisi aika tylyä jos mies saa mennä mutta vaimo ei, koska hänen pitää hoitaa lapsia ja kotia.