Onko miehen oma viikon/1000€ loma joka vuosi täysin sopimatonta?

Menemällä tukee lapsiin kohdistuvaa rikollisuutta, mm. osa baaritytöistä on alaikäisiä. Mieshän menee tuonne oman munansa vuoksi, end of story. Itse vanhempana minua oksettaa ajatuskin, että hyväosainen pohjoismaalainen isä kävisi toisella puolella maailmaa naimassa sorrettuja seksityöläisiä, vieläpä samaan aikaan kun kotona odottaa vaimo kiltisti lasten kanssa.

Menemällä tukee lapsiin kohdistuvaa rikollisuutta, mm. osa baaritytöistä on alaikäisiä. Mieshän menee tuonne oman munansa vuoksi, end of story. Itse vanhempana minua oksettaa ajatuskin, että hyväosainen pohjoismaalainen isä kävisi toisella puolella maailmaa naimassa sorrettuja seksityöläisiä, vieläpä samaan aikaan kun kotona odottaa vaimo kiltisti lasten kanssa.

luki, että mitä sinne mennään tekemään?

Voidaanko sopia, että keksitä rivien väliin omia juttuja?

lähteen Pattayalle viettämään lomaa poikien kanssa.



Havaintojeni mukaan, suurin osa ns. poikien reissuista ei ole mitään "seksilomia Thaimaahan", vaan esim. moottoripyöräilyä Euroopassa, kalastusmatka Lappiin/saaristoon, jalkapallo/jääkiekko tai formula kisoihin menoa, lempibändin keikalle toiseen maahan (jos ei Suomeen tule) menemistä ym.



Vastaavasti "tyttöejn reissut" eivät ole mitään panomatkoja Gambiaan, vaan usein kaupunkilomia joilla hemmotellaan itseä ja shoppaillaan ja harrastetaan vähän kulttuuria siinä sivussa.

Ja minusta on HYVÄ että matkustaa voi muutenkin kuin "me olemme yksikkö nimeltä perhe, emme koskaan milloinkaan voi matkustaa muuta kun perheenä"-tyylillä. Koska se nyt vaan on niin, että harva mies suoranaisesti nauttii kasvohoidoista ja manikyyreistä ja shoppailusta, ja harva nainen jaksaa olla formuloita katsomassa, kun pidetään lomat erikseen, on minusta win-win tilanne, perheen kanssa voi sitten tehdä erikseen matkoja (joissa usein lapset se määräävä tekijä, eli mennään heidän ehdoillaan).

JOS vaimolla sama oikeus.



Ja JOS perheellä on todella varaa tuohon, eikä isin oma loma tarkoita kohtuutonta kituutusta muulta perheeltä tai sitä, ettei lapsia oteta koskaan mukaan lomamatkoille.

Tykkään. Hyvät kommentit edellisillä.

lähteen Pattayalle viettämään lomaa poikien kanssa.

Havaintojeni mukaan, suurin osa ns. poikien reissuista ei ole mitään "seksilomia Thaimaahan", vaan esim. moottoripyöräilyä Euroopassa, kalastusmatka Lappiin/saaristoon, jalkapallo/jääkiekko tai formula kisoihin menoa, lempibändin keikalle toiseen maahan (jos ei Suomeen tule) menemistä ym.

Vastaavasti "tyttöejn reissut" eivät ole mitään panomatkoja Gambiaan, vaan usein kaupunkilomia joilla hemmotellaan itseä ja shoppaillaan ja harrastetaan vähän kulttuuria siinä sivussa.

Ja minusta on HYVÄ että matkustaa voi muutenkin kuin "me olemme yksikkö nimeltä perhe, emme koskaan milloinkaan voi matkustaa muuta kun perheenä"-tyylillä. Koska se nyt vaan on niin, että harva mies suoranaisesti nauttii kasvohoidoista ja manikyyreistä ja shoppailusta, ja harva nainen jaksaa olla formuloita katsomassa, kun pidetään lomat erikseen, on minusta win-win tilanne, perheen kanssa voi sitten tehdä erikseen matkoja (joissa usein lapset se määräävä tekijä, eli mennään heidän ehdoillaan).

se sitten edellyttää (minun mielestäni, saa olla eri mieltä), että on varaa tehdä 1 loma lasten kanssa, 1 loma isälle ja vielä yksi loma äidille.

Jos on varaa vain yhteen tonnin lomaan vuodessa, ja mies käyttäisi sen yksin, itseensä, niin minun luokseni ei paranisi enää takaisin tulla.

Me olemme perheenä samalla viivalla, ja kukin saa suht saman verran. Ei meillä sopisi laittaa kaikke ylimääräistä rahaa yhden ihmisen huvituksiin.

onko tuo tonni jonkun mielestä (lomasta) iso raha...?

eiköhän suurimmalla osalla ihmisiä ole varaa tuohon, poislukien opiskelijat ja muut pienituloiset.



Elämä on valintoja, on ihmisistä itsestään kiinni mihin rahansa laittaa. Joku asuu vaatimattomammin tai ajaa huonommalla autolla siksi, että on vara sitten matkustaa. Toinen ostaa tonnin käsilaukun, ja sitten syö pari kuukautta vain puuroa. Toki perheissä pitää tietty elintaso olla jo lastenkin vuoksi, pitää olla ok vaatteet, kunnon ruokaa ja muut perusjutut kunnossa, mutta monista asioista kuitenkin voi säästää.



Olen huomannut, että moni nainen -kärjistäen- tuhlaa perheen rahoja turhuuteen. On jotenkin hyväksyttävämpää ostaa vaikkapa 20€/kpl maksavista lautasista koostuvan 10 osaisen astiasto (Ikeasta yhden lautasen hinnalla saisi koko astiaston) ja tuota ei nähdä niinkutsuttuna ylimääräisenä menona vert. miehen toive päästä 200€ maksavalle mökkilomalle kavereiden kanssa.

Ja sama monissa muissa myös, lakanat kaikki vastaavat mitkä yleensä hankkii nainen. Ja kyllä: laatu maksaa, mutta järkyttävän isoja summia moni nainen käyttää ties mihin PartyLiten tuikkukippoihin ja muihin vastaaviin ei välttämättömyyksiin.

Minä en kyllä lakannut olemasta yksilö kun sain lapsia. Meidän perheessä on neljä yksilöä, jotka kuuluvat ikuisesti yhteen mutta joilla on jokaisella myös omat halut ja tarpeet. Ja mun ja mieheni elämä on muutakin kuin ”työn tekoa perheen eteen”. En ole lakannut nauttimasta ystävien seurasta, kulttuurista, matkustelusta jne vain koska minulla nyt on tämä Perhe. En myöskään luopunut noista kokonaan vaikka toki aikatauluissa ja budjetissa pitää ottaa huomioon elämäntilanteen aiheuttamat rajoitukset. Mä ahdistuisin ja karkaisin kaukomaille, jos joku vaatisi mua luopumaan yksilöllisistä haluistani ja keskitty,ään vain Perheeseen.

ei ole perheessä vain yksilöitä ,vaan olemme yksikkö, perhe. Teemme töitä perheen eteen ja mietimme perhettä ensin, emme omaa persettämme. Ja tiedoksi, minä olen se tienaava osapuoli tällä hetkellä, silti mies saa aivan vapaasti käyttää minun tienaamia rahoja, koska olemme perhe. En hurvittele rahoilla miten sattuu ja jätä miestä nyhjöttämään kotiin, teemme yhdessä.

Exällä oli isommat tulot, joten yhteisen lomareissun lisäksi teki oman viikon reissun joka kesä. Maksoimme asumiskuluista ja ruokakuluista yhtä suuren osan tuloistamme yhteistilille, josta lainanlyhennykset ja kodin hankinnat sitten maksettiin.



Systeemi oli todella reilu. Minulla jäi ylimääräistä rahaa pari sataa kuussa ja niillä ostin joskus vaatteita tai kirjoja, kävin syömässä tai kahvittelemassa. Mies kävi ylimääräisillä lomilla, osti kalliita elektroniikkavehkeitä yms. Kaikki kodin hankinnat, pesukoneet, sohvat yms ostettiin aina puoliksi.



Teoriassa kaikki oli todella reilua mutta käytännössä elimme kuin kaksi kämppistä, joista toisella oli lisäksi velvollisuus huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, eli antaa seksiä tarpeeksi usein. Kun tähän yhtälöön lisättiin vielä vauva ja mies meni silti omia reittejään, osti asioita itselleen ja halusi sopia tarkalleen kuinka monta tuntia kumpikin käyttää vauvanhoitoon ja kotitöihin kun olemme molemmat vapaalla, oli lopputulos se että emme viettäneet yhtään aikaa yhdessä. Ne ajat kun mies ei hoitanut sovitusti vauvaa, hän lepäsi työhuoneessa, kävi harrastamassa liikuntaa, näki ystäviään tai vaati minulta seksiä.



Erosimme, enkä kadu hetkeäkään.

vaikka Hollanti ihan sattumalta kyseessä.

Jos vaimokin saa mennä viikon lomalle yksin ja kuluttaa siihen tonnin, niin mikäpä siinä.



Ja vielä jää siis perheellekin yhteistä loma-aikaa...?



Huono ajatus tuo on silloin (siis vaikka molemmat lomailisivat), jos lapsien kanssa ei vietetä lomaa. Tiedän perheitä, joissa on tehty lapsia, mutta lapset koetaan silti työksi ja riesaksi, ja todellinen elämä on jossain heistä kaukana. Se on traagista lapsien kannalta.

Parisuhteessa kaksi itsenäistä ihmistä rakastuu. Kuitenkaan se ei tarkoita että oma elämä (harrastukset, ystävät) pitäisi hylätä...!

Jossain vaiheessa saadaan lapsia, ja rooli muuttuu isäksi/äidiksi, mutta se oma minuus kuitenkin siellä pohjalla säilyy.



Yleensä nuo perheyksikkö ihmiset ovat:



-Sellaisia joilla ei ole omaa elämää koskaan ollutkaan. Jos ainoa harrastus on Salkkareiden tuijotus sohvalla, voi sen perheenäkin tehdä. Jos taas tottunut oikeasti harrastamaan jotain (joukkue)lajia, ei sitä noin vaan pysty hylkäämään. Usein harrastuksen tiimoilta on kisamatkoja, joten väistämättä ei voi 24/7/365 olla vaan perheyksikkönä kotona.



-Ihmisiä joilla on huono itsetunto/mustasukkaisuus ongelma. Sen sijaan että voisi itse hetken hengähtää tyttöjen kanssa kylpylässä tai antaa miehen olla poikien kanssa reissussa, päässä takoo vaan ajatus "MITÄ se tekee ja KENEN kanssa ja miksi se EI VASTAA puhelimeensa...!!!" joten pitää olla koko ajan yhdessä että toinen valvovien silmien alla.

Jos vaimokin saa mennä viikon lomalle yksin ja kuluttaa siihen tonnin, niin mikäpä siinä. Ja vielä jää siis perheellekin yhteistä loma-aikaa...? Huono ajatus tuo on silloin (siis vaikka molemmat lomailisivat), jos lapsien kanssa ei vietetä lomaa. Tiedän perheitä, joissa on tehty lapsia, mutta lapset koetaan silti työksi ja riesaksi, ja todellinen elämä on jossain heistä kaukana. Se on traagista lapsien kannalta.

se voi olla lapsillekin ihan hyväksi, että vanhemmat ottavat huilia ja omaa aikaa jos ovat henkilöinä sellaisia. Täällä ollaan heti haukkumassa sellaiset vanhemmat lokaan jos ei haluakaan olla 100% lastenäitimarttyyri joka jaksaa kaiken eikä itse hurvittele koskaan. Joillekin on todella tärkeää olla Super Mama jolla ei ole omaa elämää lapsien ja kodin pyörityksen ulkopuolella kuin korkeintaan työväenopiston jumppa kerran viikossa.

Meillä eletään "perheyksikössä" (karmea sana....), mutta hyvin mielellämme sen teemme. Meillä on sen verran vähän lomaa, että käytämme sen mielellämme perheen yhteiseen reissuun tai olemiseen. Ei tee edes tiukkaa. Emme kuitenkaan ole kumpikaan mustasukkaisia kyylääjiä tms. Meidän mielestä vain on HAUSKAA reissata perheen kanssa. Kavereiden kanssa voi sitten järjestää muuta ajanvietetta (leffoja, illanistujaisin yms.).

on erilaisia lomahaaveita. Mies haluaa perhokalastamaan joelle, ja mä viihdyn myös kaupungeissa. Välillä olen itseken kalasssa, mutta en jaksa siellä kuukausikaupalla olla. Sillävälin voin lähteä lapsen kanssa kiertämään vaikka junalla Euroopaan tai käyn sukulaisissa Suomessa. Usien mulla on alpsi mukana, mutta me tykätään matkustaa yhdessä, ja tykätään monista samoista asioista. Olen kyllä käynyt lomilla ilman perhettäkin, viimeksi omien sisarusteni kanssa. Tai ihan yksinkin olen käynyt;-).

Tämä ei ole ollut ongelma kenellekään. En koe, että mun pitää päästä tasan yhtäpitkäksi aikaa yms kun mies. Mennään kun siltä tuntuu ja se muille sopii.

Jos vaimokin saa mennä viikon lomalle yksin ja kuluttaa siihen tonnin, niin mikäpä siinä. Ja vielä jää siis perheellekin yhteistä loma-aikaa...? Huono ajatus tuo on silloin (siis vaikka molemmat lomailisivat), jos lapsien kanssa ei vietetä lomaa. Tiedän perheitä, joissa on tehty lapsia, mutta lapset koetaan silti työksi ja riesaksi, ja todellinen elämä on jossain heistä kaukana. Se on traagista lapsien kannalta.

se voi olla lapsillekin ihan hyväksi, että vanhemmat ottavat huilia ja omaa aikaa jos ovat henkilöinä sellaisia. Täällä ollaan heti haukkumassa sellaiset vanhemmat lokaan jos ei haluakaan olla 100% lastenäitimarttyyri joka jaksaa kaiken eikä itse hurvittele koskaan. Joillekin on todella tärkeää olla Super Mama jolla ei ole omaa elämää lapsien ja kodin pyörityksen ulkopuolella kuin korkeintaan työväenopiston jumppa kerran viikossa.

pidä lasten kanssa lomailua minään uhrauksena. Sitä minä tässä yritin selittää, että jos lapsia aidosti rakastaa ja on kiinnostunut heistä ja heidän reaktioistaan maailmaan, loma heidän kanssaan EI ole marttyyriutta, vaan hauskaa.

Kannattaa nyt tajuta, että normaalilla palkansaajalla on vuodessa kuusi lomaviikkoa. Jos molemmat vanhemmat lomailevat vuodessa viikon omillaan, lapset ovat sen ajan - missä? - ilmeisesti päiväkodissa eli saavat lomaa vain neljä viikkoa. Päiväkoti on lasten työtä, hekin ansaitsevat olla lomalla ja vanhempiensa kanssa.

Ja riittääkö perheellä isin ja äidin lomailun lisäksi rahaa myös ulkomaanmatkailuun lasten kanssa?

Ei siinä ole mitään pahaa, että vanhemmillakin on omaa aikaa, mutta se oman ajan otto ei ideaalisti ole pois lapsilta ja JOHDU siitä perusasenteesta, että vanhemman Oikea Elämä on perheestä irrallista.

Se perusasenne, että lapset ovat riippa, ja heidän kanssaan ei voi elää Omaa Elämää kertoo aika huonoa sinun vanhemmuudestasi, halusit tai et.

käytöstäkin voi tulla ongelmaa esim. jos molemmilla on omaa rahaa jota käyttävät makunsa mukaan ja sitten on yhteinen raha josta tehdään yhteinen matka.

Jos mies säästää omat rahat OMAAN reissuun ja nainen käyttää rahansa kauneuteen tai vaikka lisääntyviin lasten vaatteisiin niin äkkiä on naama naisella väärinpäin kun miehellä on reissurahat lompsassa.

taas kerran päästiin siihen asetelmaan, että Kunnon Vanhemmalla ei voi olla aikaa eikä rahaa lomailla yksin. Jos on niin on jotenkin oudon rikas tai pitkälomainen??

pidä lasten kanssa lomailua minään uhrauksena. Sitä minä tässä yritin selittää, että jos lapsia aidosti rakastaa ja on kiinnostunut heistä ja heidän reaktioistaan maailmaan, loma heidän kanssaan EI ole marttyyriutta, vaan hauskaa. Kannattaa nyt tajuta, että normaalilla palkansaajalla on vuodessa kuusi lomaviikkoa. Jos molemmat vanhemmat lomailevat vuodessa viikon omillaan, lapset ovat sen ajan - missä? - ilmeisesti päiväkodissa eli saavat lomaa vain neljä viikkoa. Päiväkoti on lasten työtä, hekin ansaitsevat olla lomalla ja vanhempiensa kanssa. Ja riittääkö perheellä isin ja äidin lomailun lisäksi rahaa myös ulkomaanmatkailuun lasten kanssa? Ei siinä ole mitään pahaa, että vanhemmillakin on omaa aikaa, mutta se oman ajan otto ei ideaalisti ole pois lapsilta ja JOHDU siitä perusasenteesta, että vanhemman Oikea Elämä on perheestä irrallista. Se perusasenne, että lapset ovat riippa, ja heidän kanssaan ei voi elää Omaa Elämää kertoo aika huonoa sinun vanhemmuudestasi, halusit tai et.

eiköhän suurimmalla osalla ihmisiä ole varaa tuohon, poislukien opiskelijat ja muut pienituloiset.

Elämä on valintoja, on ihmisistä itsestään kiinni mihin rahansa laittaa. Joku asuu vaatimattomammin tai ajaa huonommalla autolla siksi, että on vara sitten matkustaa. Toinen ostaa tonnin käsilaukun, ja sitten syö pari kuukautta vain puuroa. Toki perheissä pitää tietty elintaso olla jo lastenkin vuoksi, pitää olla ok vaatteet, kunnon ruokaa ja muut perusjutut kunnossa, mutta monista asioista kuitenkin voi säästää.

Olen huomannut, että moni nainen -kärjistäen- tuhlaa perheen rahoja turhuuteen. On jotenkin hyväksyttävämpää ostaa vaikkapa 20€/kpl maksavista lautasista koostuvan 10 osaisen astiasto (Ikeasta yhden lautasen hinnalla saisi koko astiaston) ja tuota ei nähdä niinkutsuttuna ylimääräisenä menona vert. miehen toive päästä 200€ maksavalle mökkilomalle kavereiden kanssa.

Ja sama monissa muissa myös, lakanat kaikki vastaavat mitkä yleensä hankkii nainen. Ja kyllä: laatu maksaa, mutta järkyttävän isoja summia moni nainen käyttää ties mihin PartyLiten tuikkukippoihin ja muihin vastaaviin ei välttämättömyyksiin.

Minä en pidä matkustamisesta (enkä muuten tonnin käsilaukuistakaan), mutta pidän sievästä astiastosta ja antiikista.

Totta ihmeessä mies saa 200 euron mökkilomansa, jos ostan samalla summalla jonkin perheen kannalta tarpeettoman antiikkihärvelin.

Varsinkin, jos mies vielä vie lapset vaikkapa kylpyläreissulle, ja minä saan olla yksin hetken kotona, niin mies viettäköön vaikka viikon mökkireissullansa.

Meillä tämä menee tasan, kaikilla ei. Joissain perheissä äiti ei edes saa kunnollisia vaatteita, kun isä samaan aikaan hummailee espanjassa katsomassa jalkapalloa.

Ja ihan vähän vielä ohi aiheen. Ostin ikeasta astiaston murto-osalla Iittalan vastaavan hinnasta, ja arvaa vain millaista oli laatu.

Vuoden päästä jokainen lautanen oli niin naarmuilla, että mies kieltäytyi kutsumasta ruokavieraita... Niin mentiin kauppaan ja ostettiin Iittalaa, miehen aloitteesta.