Lapsi pelkää olla yksin kotona mutta töihin on mentävä.

Eli jos sinulla on ap työn luonteesta johtuen se arkivapaa, miehesi voisi tehdä lyhennettyä työpäivää muina päivinä.



Vai onko hän yrittäjä? Työtunnit kuulostavat sellaisilta. teidän tämä esimerkkipäivä kuulostaa aika kamalalta, mutta jos työaiakasi on normaalisti vain tuollainen 7-15 ja sinulla on yksi arkivapaa JA lapsella on myös kerhopaikka, vaadittaisiin mieheltä joustoa vain aamuisin?



Ei kuulosta kauhean hankalasti järjestettävältä asialta.

Joo aina sanotaan, että "mutta kun ei sen työt jousta" mutta nyt on muistettava, että myös hän on pienen koululaisen isä. Hänellä on myös vastuunsa.



Silloin kun teillä on tällaisia päiviä, että itse tulet myöhemmin töistä niin miehen on vaan koitettava (ja oikeasti 100% koitettava) tulla töistä aikaisemmin kotiin. Jos mies ei tiedä moneltako pääsee kotiin niin tarkoittanee sitä, että ei tee fiksattua työaikaa vaan töissä on ns. "kiire" jonka vuoksi tekee todella pitkää päivää. Kiire voi tottakai olla todellinen mutta silloin tehdään esim. niin (jos on ns. tietotyöläinen) että otetaan kone kotiin ja jatketaan töitä kotona. Työt tehdään tietenkin sillä tavalla toimistolla, että ne offline työt jäävät kotiin jos etäyhteyttä ei ole ja sitä osaan työstä tarvitaan.



Jos taas oikeasti teidän kummankin työt ovat sellaisia, että joustoa ei löydy pätkääkään niin sitten on edessä työpaikan vaihto ainakin jommallakummalla. Ei se ole lyhyen ajan ratkaisu mutta asia joka pitää pitemmän päälle tehdä ja sitä ennen palkkaatte (ihan sama millä rahalla) kotiinne lapselle hoitajan iltapäiviksi, jolloin olette pitkään töissä. Toinen vaihtoehto on se, että ette vaan välitä lapsenne pelosta. Valinta on teidän.

Eli onko tyttö saanut uutisista päähänsä että "joku voi tulla sisälle" vai mistä? Oikean rauhoittavan lauseen löytämiseksi on tiedettävä ahdistavan idean alkuperä ja inspiraatio.



Kysy häneltä suoraan onko kukaan tullut tai yrittänyt tulla teidän kotiin kun hän on ollut kotona, tai tietääkö hän onko hänen kavereiden koteihin tunkeuduttu. Selvitä onko hänellä rationaalinen syy pelätä kotiintunkeutumista. Miten pahasti tai hysteerisesti hän reagoi ehdotukseen yksinolemisesta kotona?

Kurjaa lapselle ja sulle. Kuitenkin kaikki menee varmaan hyvin.



Teen 30 tunnin työviikkoa ja olen kotona tunti sen jälkeen kun tokaluokkalainen pääsee koulusta.sitä ennen seurana lapsen hyvä kaveri, joka on samalla luokalla. Yhtenä päivänä lapsi pääsee klo 12 ja mummo tulee silloin seuraksi. Aamuisin lapsi joutuu lähtemään itse, soitan aina koska pitää lähteä, kun meidän lapsi jää myös aina haaveilemaan.

Mies on yrittäjä, ja vaikka kuinka tolkutan, että vastuunsa on myös hänellä kotiasioiden sujumisesta, niin mitään ei tapahdu. Tänään lupasi kyllä yrittää olla kotona tuolloin 18.30, vaikka tämä viikko onkin harvinaisen kinkkinen johtuen mm. Siitä, että joutui perumaan maanantain työt oksennustaudin vuoksi. Hänellä kyllä päivät tuppaa muutenkin venymään :(



Mitään varsinaista syytä pelätä tutöllä ei ole mutta on kuullut liikaa juttuja mm. lastenvarkaista esim. kavereiltaan. Ollaan asiasta puhuttu ja varmistetaaan mm. että kaikki ikkunat on kiinni silloin kun aikuisia ei ole kotona. Soittaa voi myös aina sekä molemmille vanhemmille että mummolle, joka asuu 500 km päässä. Usein on myös kavereita ja silloin ei pelkää. Kaverit nyt ei kuitenkaaan voi toimia lapsenvahtina eivätkä ole aina saatavilla.



Itse opin sen, että toista kertaa en pitkää päivää tee; olenpahan kotona ainakin aamulla tai illalla. Niin hirveä on nyt stressi tästä päivästä. Sitä lisää myös se, että vaikka tyttö saisi nukkua niin alitajunta herättää hänet siihen tunteeseen että hän on yksin.

Kerronpa tähän taustaksi että oma äitini joutui olemaan lapsena paljon yksin, juuri ennen koulua ja sen jälkeen. Koskaan ei mitään tapahtunut ja hän pelkäsi asioita, jotka ei aikuista pelota, mutta häntä pelotti tosi paljon. Hänelle on jäänyt siitä semmoinen, ettei oikein vieläkään osaa olla yksin, vaikka on jo 70 vuotias.



Mielestäni lapset joutuvat olemaan liian pienenä yksin liian paljon.



Isä ON saatava tajuamaan että hän on tältä osin vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Yrittäjällä on paljon töitä, mutta niitä pystyy itse halutessaan rytmittämään. Toinen aikuinen menee aikaisin töihin, toinen lapsen lähtiessä. Aikaisin mennyt tulee aikaisin kotiin. Noin pääpiirteissään.



Voisitko sopia joidenkin kavereiden vanhempien kanssa että tiettynä päivänä tyttö menee heille tai kaveri tulee teille aamusta tai koulun jälkeen.



Voisit myös etsiä jonkun opiskelijan tms. joka pääsisi iltapäivisin lapsen seuraksi.



Voiko isä tehdä töitä kotoa, sekin auttaisi varmaan lasta iltapäivällä. Tai ottaa lapsen mukaan työpaikalle tekemään läksyjä.



Eihän tilanne loputtomiin jatku, mutta pienet koululaiset on tosi pieniä ja on kyllä tosi pitkä päivä jos joutuu olemaan 1830 asti itsestään vastuussa ennen kuin vanhempi tulee kotiin. Auttakaa lasta nyt!! Pelkäävää lasta EI saa jättää yksin!!

mahdollista ottaa lemmikki ? Oma tyttöni meni ensin koulun jälkeen sisareni luo, mutta juttu ei oikein toiminut, joten halusi tulla kotiin koulusta, vaikka pelottikin olla yksin. Otimme sitten hänelle koiran kaveriksi, ja sen jälkeen ei ole pelottanut yhtään. :)

aluksi pelottaa olla yksin kotona. Mutta se menee ohitse.



Me puhuimme aiheesta paljon ja pohdimme mikä pelottaa. Ja yksi pelon kohde oli juuri "murtovarkaat". Kävimme sitten läpi senkin että mitä hän tekee jos sellaisia nyt sattuisi tulemaan. Sovimme että lapsi pakenee ulos lähimmästä ovesta. Meillä siis kolme ulko-ovea.



Sovimme myös että ovea ei avata kenellekään. Lapsella on tietysti puhelin ja lisäksi hankimme kotiin varakännykän siltä varalta että lapsen puhelin katoaa / hajoaa tmv.



Kerroin myös että naapurissa asuu mukava leskirouva ja että lapsi voi mennä myös sinne jos joku kamala hätä tulee. Siis en ole asiasta sopinut rouvan kanssa mutta olemme hyvissä väleissä ja luonnollisesti auttaa jos on tilanne. Ja jos hän ei ole kotona niin sitten seuraavaan naapuriin vaikka ei heitä tunnekaan.



Kun on yksin kotona, saa katsoa tv:tä, sekin helpottaa lapsen oloa.

että onko kyse vain tästä yhdestä päivästä, ja muina päivinä asia hoituu helpommin. Sellaisen kuvan ap:n viesteistä saa. Ihan yhden päivän takia en lähtisi työpaikkaa vaihtamaan tai ajamaan miehen yritystä konkurssiin töiden laiminlyönnin vuoksi, vaikka kaikki kunnon av mammat niin tekisivätkin. Lapsi nyt sitten joutuu vain selviytymään yhdestä päivästä. Pitäkää tiivisti yhteyttä ja kai niitä lapsia pitää joskus rohkaista voittamaan asioita, esim pelkojaan.

Lapsi imee tunnereaktiosi sinusta kuin pesusieni konsanaan. Sinun tunnet empatiaa lasta kohtaan mutta se empatia kääntyy lasta vastaan koska hän tulkitsee tilanteen niin että sinäkin olet huolissasi. Yksikään lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi huolestuneen aikuisen seurassa. Sinusta tulee huokua itsevarmuutta lapsen edessä.



Minä olin itse aina muutaman tunnin yksin kotona koulun jälkeen 7-vuotiaana ja siitä eteenpäin. Pidin siitä, joten en välttämättä osaa eläytyä yksinolemisen pelkoon. Ehdotan että sanot lapselle, tarvittaessa jämäkästi, että on kotona vaan kuten muutkin ihmiset ovat omissa kodeissaan. Kotona on voitava olla yksinkin. Järjestä hänelle tekemistä. Lapselle välittyvä logiikka tulee olla se, että sinäkään et pelkää olla yksin kotona, joten ei lapsellakaan ole pelättävää.



Lapset ovat kautta aikojen vinkuneet isejään ja äitejään yksinjäämisen pelossa. Ennen oli aidot sapelihammastiikerit pelkona, nykyään mielikuvitusmurtovarkaat. Palaten ketjun otsikkoon, käsilläoleva ongelma ratkaistaan puhumalla lapselle ensin järkeä päähän, ja jos se ei tehoa, niin sitten kommennetaan lasta. Pelot ja pelkojen ylipääseminen ovat osa tervettä elämää. Yksinolemisen pelkoa ei voiteta etsimällä seuraa, poislukien ehkä muiden kanssapelkääjien seura.

käyttänyt tuota ekaluokan aikaa siihen, että olisit auttanut lasta voittamaan pelkonsa? Hemmetin hölmöä kökkiä vuosi kotona pitelemässä tenavaa kädestä, kun sen ajan olisi voinut käyttää pelkojen voittamiseen ja yksinolon totutteluun. Kai ymmärsit kuitenkin, että joskus se yksinolo on edessä? Ekaluokan loppupuolella olisi hyvin voinut totutella pikkuhiljaa, esim 10 min kerralla olemaan yksin ja rohkaista lasta voittamaan pelkonsa. Harvalla on niin luksus tilanne, että kokonaisen vuoden voi olla vain kotona ja opastaa lasta koulun alkuun.

Lapsi imee tunnereaktiosi sinusta kuin pesusieni konsanaan. Sinun tunnet empatiaa lasta kohtaan mutta se empatia kääntyy lasta vastaan koska hän tulkitsee tilanteen niin että sinäkin olet huolissasi. Yksikään lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi huolestuneen aikuisen seurassa. Sinusta tulee huokua itsevarmuutta lapsen edessä.

Minä olin itse aina muutaman tunnin yksin kotona koulun jälkeen 7-vuotiaana ja siitä eteenpäin. Pidin siitä, joten en välttämättä osaa eläytyä yksinolemisen pelkoon. Ehdotan että sanot lapselle, tarvittaessa jämäkästi, että on kotona vaan kuten muutkin ihmiset ovat omissa kodeissaan. Kotona on voitava olla yksinkin. Järjestä hänelle tekemistä. Lapselle välittyvä logiikka tulee olla se, että sinäkään et pelkää olla yksin kotona, joten ei lapsellakaan ole pelättävää.

Lapset ovat kautta aikojen vinkuneet isejään ja äitejään yksinjäämisen pelossa. Ennen oli aidot sapelihammastiikerit pelkona, nykyään mielikuvitusmurtovarkaat. Palaten ketjun otsikkoon, käsilläoleva ongelma ratkaistaan puhumalla lapselle ensin järkeä päähän, ja jos se ei tehoa, niin sitten kommennetaan lasta. Pelot ja pelkojen ylipääseminen ovat osa tervettä elämää. Yksinolemisen pelkoa ei voiteta etsimällä seuraa, poislukien ehkä muiden kanssapelkääjien seura.

Opeta lapsesi reipastumaan. Tokaluokkalaisen pitäisi pärjätä jo parin tunnin pätkiä itsekseen kotona päiväsaikaan. Minunkin esikoiseni on yrittänyt mm. olla menemättä olkkariin, koska keksi että jokin siellä pelottaa, tämän jälkeen ei muka voinut nukkua omassa huoneessaan koska...no joo. Näitä vaan tuli ja tuli. Aikansa yritti, periksi en antanut: omassa kodissa on aina turvallista olla, kukaan ei tule tänne ja omaan sänkyyn on hyvä nukahtaa. Sitten lopetti vinkumiset lopulta.

työpäiväänne.



Kun toinen lyhentää aamusta ja toinen illasta niin yksinoloa ei juuri tule.



Koululla kannattaa olla aktiivinen ja vastustaa noita myöhäisiä aamuja - ja meillä kaikki tokaluokkalaiset ovat muuten vielä ip-kerhoissa.

eikä suostu olemaan yksin. On kokenut useita traumaattisia tilanteita kodin ulkopuolella.



Ei tulisi mieleenkään jättää häntä yksin reipastumaan ja tämä on myös psykologin neuvo. Pelko lisää pelkoa ja kun kerran alkaa pelkäämään kovasti, seuraava pelkokohtaus tulee helpommin.



Mun on vaikea sietää näitä vinkumisesta syyttäjiä. Lapsen pelko tulisi pystyä kohtaamaan ja lasta ei sa jättää pelkäämään.

klo 8-21??? Kieltäydy ylitöistä, sillä selviät.

vaikka hän ei edes pelkäisi. Ja miksi tarvitsisi pelätä, jos äiti on aina kotona.



Mieluummin tingimme luksuksesta kuin lapsen turvallisuudentunteesta.



...mutta tällaista ei palstalla kai saisi sanoa ääneen.

kun joutuu olemaan noin pitkiä aikoja ilman vanhempiaan. Jos ei fyysisesti heitteillä, niin emotionaalisesti kuitenkin. Ei tuonikäisen pitäisi vielä kokea tuollaista.

miksi hän tekee töitä klo 8-21. Ei missään työssä ole sellaisia työaikoja, ellei ota tuplavuoroa. Se puolestaan on vapaaehtoista.



Onko kyseessä työmatka? Siitä ap ei maininnut mitään.

suhtautua hieman eri tavalla, kuin perusteettomiin pelkoihin. kyllä minua huolestuttaisi paljonkin se, että miksi lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi kotonaan. Jos siihen olisi tiedossa oleva syy, käsitellään asiaa sen pohjalta, jos mitään erityistä syytä ei ole, olisin kyllä asiaan puuttunut jo paljon ennenkuin on edessä se pakkotilanne olla yksin.

eikä suostu olemaan yksin. On kokenut useita traumaattisia tilanteita kodin ulkopuolella. Ei tulisi mieleenkään jättää häntä yksin reipastumaan ja tämä on myös psykologin neuvo. Pelko lisää pelkoa ja kun kerran alkaa pelkäämään kovasti, seuraava pelkokohtaus tulee helpommin. Mun on vaikea sietää näitä vinkumisesta syyttäjiä. Lapsen pelko tulisi pystyä kohtaamaan ja lasta ei sa jättää pelkäämään.