Tutkija: Pojat pitäisi aina antaa isälle erotilanteessa

Eihän nyt juuri kukaan nainenkaan sellaisessa pullossa elä, että poika ei miehen mallia saisi mistään. Aika monilla on jopa uusi miesystävä samassa taloudessa, ja meilläkin joilla ei, miehiä kuuluu kyllä lähipiiriin.



Sinänsä olen siitä samaa mieltä, että aika usein äitiä suositaan lähihuoltajana silloinkin, kun isä oikeasti olisi parempi huoltaja. En kuitenkaan näe että lapsen sukupuolella olisi siinä mitään tekemistä että millainen huoltajuuspäätös tehdään.



Ja tuo pitäisi antaa AINA isälle erotilanteessa selvästi on ihan älytön väite. Esim. minun exäni on mielisairas (paranoidi skitsofrenia, bipolaarinen mielialahäiriö) alkoholisti, jolla on meihin lähestymiskieltokin joka ei tosin oikeasti hulluihin tehoa... Että siitä vaan poika isälle kun on parempi AINA?

Aika usein siksi, että mies ei ole isän paikkaa täyttänyt, nainen on jäänyt yksin tai on henkisesti/fyysisesti alistettu ja pahoinpidelty. Juuri tällaista eroprosessia seuraan läheltä, missä isä vaatii tapaamisoikeuksiaan, mutta sovittuina päivinä "sairastuu" tai tekee muuten vaan oharit. Ja kaiken aikaa mustamaalaa lähivanhempaa kun lapsia saa pitää. Ja lisäksi marisee että äiti vieraannuttaa lapset, vaikka on aivan itse vieraannuttanut heidät itsestään uhkaavalla ja sekavalla käytöksellään.

Sepä hyvä lähtökohta on jos väkisin laitetaan pojat haluttomille isille.

Isä ei halunnut tavata lapsia ja kiusasi minua 10 vuotta. Joi itsensä melkein hengiltä ja oikeudessa sain yksinhuoltajuuden kun kävi ilmi että isä ei oikeasti pystynyt/halunnut tavata edes paria tuntia joka toinen viikko.

Ja tämä kaikki oli minun syytäni tietty isän mielestä.

ei olisi missään nimessä jäänyt väkivaltaiselle isälleen.



Onpa aika yksioikoinen väite.

halua lähivanhemmaksi. Muutoinkin jutussa mielipiteet olivat todella leimaavia tyyliin "ilman isää kasvaneista tulee syrjäytyneitä."

Olisi ihan eri asia, jos näin olisi lausunut vaikka Liisa Keltikangas-Järvinen.

meillä eron syynä oli lapsen isän alkoholismi ja kykenemättömyys kantaa vastuuta. Lapsi tapaa isäänsä pari kertaa vuodessa yhden vuorokauden ajan ja tuonkin ajan lapsi istuu isänsä luona pelikonsolin edessä ja syö pizzaa - isä makaa sohvalla ja katsoo tv:ta tai nukkuu, ei jaksa olla lapsen kanssa.



Olisikin aika mielenkiintoista jos ex yrittäisi pyörittää arkea lapsen kanssa.



Ihan suoraan sanoen väitän, että lapsi kasvaa paljon tasapainoisemmaksi minun hoteissani. Miehen mallia saa isoisiltään, kummisedältään, ystäväperheiden miehistä.

Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia ja usein näissä viisaissa kommenteissa unohdetaan, että todella moni isä ei halua sitä vastuuta kantaa.

tuon "tutkijan" jutut.

Minä olisin hyvin voinut antaa isän olla lähivanhempi, sillä ex on ihan täyspäinen mies, mutta hän itse ei halunnut. Nyt kun poika on koululainen, hän ehdotti, että vois olla vko-vko, mutta se ei toimisi asumisetäisyyksien vuoksi.

Monesti ero tulee juuri siksi että isästä ei ole miehen malliksi, on välinpitämättömyyttä, vastuuttomuutta ja jopa ihan väkivaltaa.



Toki varmaan on tapauksiakin, joissa äiti tahallaan vieraannuttaa kelvollisen isän mutta ei sellaisten vuoksi voi mitään "pojat aina isälle" -yleissääntöä kehittää.

jolloin miehet eivät ottaneet lainkaan osaa lastensa hoitoon ja kasvatukseen?

taitaa olla ne kunnolliset eronneet isät, jotka pystyisivät hoitamaan lapset ja haluaisivat ne itselleen.



Pienten lasten perheissä eroon on yleensä vakava syy. Esim päihteet ja väkivalta. Munkin ex haukkui mua, että en anna lapsia. Mutta enhän niitä humalaiselle isälle voi antaa.

Moni ns. väkivallaton ero kun tapahtuu siksi, että mies löytää uuden ihanan naisen, jolla ei ole kotitöitä vaivoinaan. Mitä mahtaa ajatella 25v sinkkunainen, kun mies muuttaa kaksioonsa mukanaan 2v ja 5v pojat eli arki alkaa samantien.

Miten ihmeessä pojat kasvoivat miehiksi aikoina, jolloin miehet eivät ottaneet lainkaan osaa lastensa hoitoon ja kasvatukseen?

Ennen ei ollut tapana että miehet kauheasti lasten kanssa touhusivat, koti ja lapset oli vaimon aluetta ja miehen työ tuoda rahaa kotiin. Toki miehet silloin tällöin lastenkin kanssa touhusivat jotain mutta ei mitenkään säännöllisesti.

Eikä niitä syrjäytyneitä ollut edes yhtä paljon kuin nykyisin silloin kun tosiaan isän rooli lastenkasvatuksessa oli ehjissä kahden huoltajan ydinperheissäkin vähäinen. Kyllä sen syrjäytymisen syyt taitaa olla aivan muualla kuin lähi-isän puutteessa.

Veljeni poikain kaipaa koko ajan isälleen, mutta joutuu asumaan äitinsä kanssa,

Veljeni poikain kaipaa koko ajan isälleen, mutta joutuu asumaan äitinsä kanssa,

Miksei poika saa olla enempi isän luona? Äitinä ottaisin ilomielin vastaan enemmän vapaa-aikaa.

samoin esikoiseni on kasvanut isänsä kanssa.

vakaviin mielenterveysongelmiin. Hän tapaa poikaansa valvotuissa olosuhteissa silloin kun on siinä kunnossa että pystyy tapaamaan.

Eiköhän tuo "parempi huoltajuus" ole varsin tilannekohtaista siis? Oliko muuten tuonkin tutkimuksen takana se äitivihamielinen juristi Hannunniemi tms. mikälie?

kiinnosta tavata lasta edes kerran kuukaudessa, puhumattakaan nyt siitä että ottaisi täysin päävastuun huoltajuudesta?



Omaa entistä miesystävääni ei kiinnostanut tavata pientä poikaansa lainkaan mikä johtui vain siitä että kyseisellä miehellä oli niin kovasti omia ns. tärkeämpiä menoja ja kiireitä, meidän suhde meni aluksi tapaamisten edelle ja sit heti seuraavana miehen omat harrastukset. Suhteemme päättyi siihen että en pystynyt katsomaan miehen välinpitämättömyyttä omaa lastaan kohtaan, vaikka itse olinkin lapseton enkä hirveästi edes olisi hingunnut äitipuoleksi.