Psykoosi
Moniko teistä on kokenut psykoosin? Millainen kokemus se oli?
Kommentit (10)
Neljä kertaa. Psykoosissa koin, että pystyn mihin vaan. Oli vaan pelko koko ajan, mikä esti nukkumisen. Mutta tiettyy katsottiin, että olin vaaraksi muille ja itselleni ja kolme kertaa olen ollut pakkohoidossa. Tuntuu ettei tästä toivu ikinä, loppuikäni joudun syömään estolääkettä, on tosin pienin mahdollinen annos. Koen, että voisin paremmin jos ois vaan luonnollisesti saanut antaa psykoosien mennä. Stressi on syynä, miksi olen sekoillut. Psykoterapiassa käyn. Tarvitsisin tukea ja ystäviä, mutta niitä ei oikeen oo. Onneksi on terapia. Tajutkaahan terveet ihmiset, miten onnekkaita ootte jo ennen kuin se terveys pettää!
Pientä psykoosia on ollut silloin tällöin. En ole kertonut kellekään.
En mutta traumaperäisen dissosiaation tms sukulaisen sairastuttua. Lähinnä kuvittelin päähäni hahmoja, jotka kommentoivat eri näkökulmista. Kerran koin aistiharhan sängyllä ollessani, kuin joku olisi ollut peiton päällä.
Moonflower kirjoitti:
Neljä kertaa. Psykoosissa koin, että pystyn mihin vaan. Oli vaan pelko koko ajan, mikä esti nukkumisen. Mutta tiettyy katsottiin, että olin vaaraksi muille ja itselleni ja kolme kertaa olen ollut pakkohoidossa. Tuntuu ettei tästä toivu ikinä, loppuikäni joudun syömään estolääkettä, on tosin pienin mahdollinen annos. Koen, että voisin paremmin jos ois vaan luonnollisesti saanut antaa psykoosien mennä. Stressi on syynä, miksi olen sekoillut. Psykoterapiassa käyn. Tarvitsisin tukea ja ystäviä, mutta niitä ei oikeen oo. Onneksi on terapia. Tajutkaahan terveet ihmiset, miten onnekkaita ootte jo ennen kuin se terveys pettää!
Hei Moonflower!
Toivon sydämestäni sulle voimia jaksaa ja kestää. Ennen kaikkea toivon, että saisit edes yhden ystävän. Oot hyvä ihminen
Terkuin, psykoosiin sairastuneen aikuisen lapsen äiti
Kiitos sinä ihana, joka kommentoit Paljon jaksamista sinulle sairastuneen läheisenä ja mahdollisimman hyvää vointia pojallesi, teilläkin sellainen kokemus, mitä en toivoisi kenellekään. Mutta aina asiat järjestyy. Se vaatii uskon siihen ja paljon tekee, kun saa tukea edes jostain, minä kiitollisin mielin terapiasta. Oon nainen ja melkein 40, että sinällään elämänkokemuksesta on hyötyä. Olisipa kaikki ihmiset suopeampia toisilleen niin huomattaisiin myös ne, jotka uhkaavat jäädä jälkeen tai tippua matkasta. Mulla meni kylmät väreet, kun luin kommentista, kiitos vielä ja hyvää kesän aikaa. Kaikki järjestyy aina.
Moonflower kirjoitti:
Neljä kertaa. Psykoosissa koin, että pystyn mihin vaan. Oli vaan pelko koko ajan, mikä esti nukkumisen. Mutta tiettyy katsottiin, että olin vaaraksi muille ja itselleni ja kolme kertaa olen ollut pakkohoidossa. Tuntuu ettei tästä toivu ikinä, loppuikäni joudun syömään estolääkettä, on tosin pienin mahdollinen annos. Koen, että voisin paremmin jos ois vaan luonnollisesti saanut antaa psykoosien mennä. Stressi on syynä, miksi olen sekoillut. Psykoterapiassa käyn. Tarvitsisin tukea ja ystäviä, mutta niitä ei oikeen oo. Onneksi on terapia. Tajutkaahan terveet ihmiset, miten onnekkaita ootte jo ennen kuin se terveys pettää!
Yksi ongelma muiden lisäksi; ei sen kummempaa. Stressi taitaa laukaista myös skitsofrenian, ja nuoruudessa jo. Psykoosi tulee yleensä alkoholista ja humeista, ja sitten käyvät toipumassa pakkohoidossa; selviämistä, unta, nesteytys, lääkitys.
On ollut useitakin. Ainakin 5 pidempiaikaista. Kaikki kehittyneet alkoholismin mukana. Pakkohoidossa olen ollu vähintään 4 kertaa. Pisin 3kk.Eivät päästäneet ennen kuin laki tulee vastaan. En todellakaan ollut noin pitkän hoidon tarpeessa. Vapaaehtoisesti osastolla jotain 3 kertaa lisäksi. Minut on leimattu skitsofreenikoksi, vaikka alkoholi se ongelma oli. Olen nyt täysin raitis enkä syö mitään lääkkeitä.
Psykoosi ei ole sen kummempi kuin flunssa. Se menee ohi nukkumalla. Diapam nestemäisenä on hyvä apu osastolla. Alkoholi vei minulta unet mutta nykyään nukun ihan ok. M37
Psykoosi ei ehkä ole sen kummempi kuin flunssa, jos takana on päihteiden käyttöä. Miten hyväksyä vakava mielenterveyden häiriö, joka vaikuttaa elämään tulevaisuudessa, jos ei ole päihteitä käyttänyt.. Varmaan tuli uskoon tää alkoholi niin hihhulointi on niin ihmeellistä ettei missän oo enää ongelmaa.
En ole itse kokenut, mutta ilmeisesti se on ahdistava tila, jossa ei erota mikä on totta ja mikä ei, kuin eläisi painajaisessa.