No niin, mä selvisin taas kerran hengissä nukutuksesta,
Kommentit (17)
Pelottiko ?`t. ei koskaan nukutettu
Ei pelottanut yhtään.
ja pelkäsin hulluna, varsinkin kun leikkaus tuli yllättäen eikä ollut aikaa henkisesti valmistautua siihen.
Nukutus olikin yllättävän miellyttävä kokemus ja herääminenkin sujui hyvin. Toki tiedostan riskit edelleen.
Mulle tulee päähän inhottava pahoinvointituntemus juuri ennen kuin filmi katkee.
Jostain syystä se rauhoittava esilääkitys (diapam vai mitä se on?) ei rauhoita mua yhtään.
Mulle tulee päähän inhottava pahoinvointituntemus juuri ennen kuin filmi katkee.
Jostain syystä se rauhoittava esilääkitys (diapam vai mitä se on?) ei rauhoita mua yhtään.
ja minusta se nukahtamishetki on hauska kun tuntee että nukuttaa ja hetken sitä voi muka yrittää vastustaa mutta sitten menee taju ;)
ap
minäkään en saanut esilääkitystä eikä nukahtaminen ollut kamalaa. Tunsin sen pienen kirpaisun kun lääke ruiskutettiin kanyyliin ja samantien oli filmi poikki. Seuraava muistikuva on kun avasin silmät heräämössä ja ihmettelin, joko leikkaus on tehty.
silloin kun nukutusaine laitetaan.
-se, joka inhoaa nukutusta
Mulle tulee päähän inhottava pahoinvointituntemus juuri ennen kuin filmi katkee.
Jostain syystä se rauhoittava esilääkitys (diapam vai mitä se on?) ei rauhoita mua yhtään.ja minusta se nukahtamishetki on hauska kun tuntee että nukuttaa ja hetken sitä voi muka yrittää vastustaa mutta sitten menee taju ;)
ap
Eikö se ole pakollinen??
Esilääkityksen tehtävähän on vain tehdä potilaan olo mukavammaksi. Ei se varsinaisen nukutuksen kannalta ole mitenkään välttämätön.
Se hetki ennen nukahtamista on ihana :)
Esilääkkeet otan, sillä itse leikkaus kuitenkin ahdistaa ja leikkaussalissa kanyloinnit ja epiduraalipuudutuksen laittaminen inhottavat ja tutuvat epämiellyttäviltä.
Heräämistä inhoan. Semmoinen viitisen tuntia anestesiasta heräämisen jälkeen on ihan kauheaa, nukkuu pätkissä, ajatus on sekava, katseen kohdistaminen vaikeaa, puhuminen vaikeaa, kivut pelottavat, asennon vaihtaminen vaikeaa...
Toivon, että viimeisin leikkaus olisi se viimeinen.
Se hetki ennen nukahtamista on ihana :)
Esilääkkeet otan, sillä itse leikkaus kuitenkin ahdistaa ja leikkaussalissa kanyloinnit ja epiduraalipuudutuksen laittaminen inhottavat ja tutuvat epämiellyttäviltä.
Heräämistä inhoan. Semmoinen viitisen tuntia anestesiasta heräämisen jälkeen on ihan kauheaa, nukkuu pätkissä, ajatus on sekava, katseen kohdistaminen vaikeaa, puhuminen vaikeaa, kivut pelottavat, asennon vaihtaminen vaikeaa...
Toivon, että viimeisin leikkaus olisi se viimeinen.
Ikinä kuullutkaan. Mä kieltäydyn opiaateista niin ei ole leikkauksen jälkeen mitään noista kuvailemistasi oireista. Joillekin ne kipulääkkeet ei vaan sovi. Mulla siis ei ainakaan itse nukutus aiheuta sitä sekavuutta herätessä vaan kipulääkkeet.
ap
Ilmeisesti sun läpikäymät toimenpiteet ovat olleet kohtuu pieniä kun sulle ei ole epiduraalikatetria laitettu etkä ole opiaatteja tarvinnut ;) Älä oikeastikaan arvostele jos et tiedä. Mulle on tehty aika isoja leikkauksia joiden jälkeen mulla on ollut kestoepiduraalikatetri kivunhoitona usean päivän ajan.
Ei mullekaan opiaatit sovi, kivunlievityksen aste on heikko ja haittavaikutukset kuvaamieni lisäksi hirveitä. Jotain pitää kuitenkin postoperatiivisen kivun hoitoon käyttää, viimeksi ei voitu käyttää parasetamolia (joka on tosi hyvä lääke) eikä ketorinia (joka myös hyvä), silloin sain litalginia opiaattien lisäksi ja se oli parempi kuin oksikodoni. Ja kyllä mulla anestesia-aineet potkivat heräämössä vielä sen verran, että olo on kurja. Kestoepiduraali on juuri noiden opiaattien välttämisen kautta hyvä (vaikka siinäkin on opioidia, mutta se menee sinne epiduraalitilaan eikä aiheuta samankaltaisia sivuvaikutuksia) mutta on kivunlievittäjänä mainio ja sopii minulle.
Se hetki ennen nukahtamista on ihana :)
Esilääkkeet otan, sillä itse leikkaus kuitenkin ahdistaa ja leikkaussalissa kanyloinnit ja epiduraalipuudutuksen laittaminen inhottavat ja tutuvat epämiellyttäviltä.
Heräämistä inhoan. Semmoinen viitisen tuntia anestesiasta heräämisen jälkeen on ihan kauheaa, nukkuu pätkissä, ajatus on sekava, katseen kohdistaminen vaikeaa, puhuminen vaikeaa, kivut pelottavat, asennon vaihtaminen vaikeaa...
Toivon, että viimeisin leikkaus olisi se viimeinen.
Ikinä kuullutkaan. Mä kieltäydyn opiaateista niin ei ole leikkauksen jälkeen mitään noista kuvailemistasi oireista. Joillekin ne kipulääkkeet ei vaan sovi. Mulla siis ei ainakaan itse nukutus aiheuta sitä sekavuutta herätessä vaan kipulääkkeet.
ap
jotenkin olin luulossa että kivunhoito on tänä päivänä hyvää eikä tarvitse virua tuskissa.
Mulla leikattiin kaulan alueella ja kirurgi vain totesi heräämössä että sen alueen kaikkia kipuja ei voi poistaa.
Minä en oikein edes kerenny älytä että menen nukutukseen/leikkaukseen. Hetki enemmin olin luullu vaan että on tavallista pahempia kiinnityskipuja/pahovointi. Kohta kärräättinki kiirreesti leikkaus saliin. Umppari oli tulehtunu/revenny. Mutta selvisin ja selvisi vauvaki joka jatkoi mahassa kasvamista :)
Harvapa siihen nykyään kuolee.
heikentäen ennenpitkää sitä.
t: kymmeniä kertoja nukutettu
Ilmeisesti sun läpikäymät toimenpiteet ovat olleet kohtuu pieniä kun sulle ei ole epiduraalikatetria laitettu etkä ole opiaatteja tarvinnut ;) Älä oikeastikaan arvostele jos et tiedä.
Totesin vain miten olen itse toiminut ja monen kannattaisi kiinnittää tähän huomiota jos kivut eivät nyt niin kamalankamalat ole. Joissain leikkauksissa tulee niin järkyt kivut ettei tämä ole mahdollista, ymmärrän kyllä. Minulle on tehty isojakin leikkauksia mutta ilmeisesti kipukynnykseni on korkea koska hoitajat polvillaan anelevat mua ottamaan lääkettä mutta kun en tarvii.
ap
Pelottiko ?`
t. ei koskaan nukutettu