Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia, EI mielipiteitä: isäksi vielä 52-vuotiaana?
24.09.2012 |
Unelmamieheni löytyi muutama vuosi sitten, pitkästä liitosta eronnut mies, ja hyvin on meillä mennyt. Nyt haluaisin yhteisiä lapsia. Miehellä on 20-vuotias tytär. Mies jarruttelee tätä lapsiasiaa. Olen 15 vuotta häntä nuorempi ja vauvakuume senkun pahenee. Minulle ei ole mikään ongelma vastata yksin esimerkiksi yövalvomisista, hyväkuntoinen kun olen :)
Kertokaa pls oikeita kokemuksia viisikymppisistä pienen vauvan/lapsen isukeista!
Kommentit (46)
Kaikki vauvat eivät valvo öisin.
neuvolassa sanoivatkin, että vanhojen vanhempien vauvat eivät yleensä valvota. Johtuu kuulemma iän tuomasta rauhallisuudesta ja tasapainoisuudesta jonka lapsikin vaistoaa. Rauhalliset vanhemmat, rauhallinen lapsi. Menot on menty eikä tarvitse turhia hötkyillä. Talouskin on usein hyvässä jamassa mikä mahdollistaa vaikkapa ulkoistaa siivouksen tai palkata muuta helpotusta arkeen. Työelämässkään ei tarvitse enää niin kovasti päteä toisin kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksanut osallistua ja oli hiukan katkerakin äidilleni,joka halusi vielä minut. Välit heillä oli huonot ja riitoja paljon.
Olen näin jälkeen päin ajatellut, että isä halusi nuoren vaimon ja kaverin itselleen, mutta joutuikin aloittamaan vauvarumban alusta ja se oli käänne heidän suhteessan alaspäin.
En pidä isääni yhteyttä-
Ihan hyvä isä hän oli mulle ja veljellenikin (olemme tuota iltatähteään n. 20 vuotta vanhempia), mutta huomattavasti enemmän hän on panostanut kolmosen hoitoon - toisinaan ehkä vähän liikaakin eli sortunut aikamoiseen lellimiseen ;)
Enemmän kuin tuota miehen ikää pohtisin siis hänen haluttomuuttaan tulla uudestaan isäksi.
Toinen lapsi ei valvonut, toinen valvoi ja valvotti kuusi vuotta.
Astmalapsi on astmalapsi, vaikka vanhemille olisi tehty lobotomialeikkaus, eikä refluksitauti ja allergiatkaan kysyneet äidin luonteenpiirteitä...
Välisi tuohon aikuiseen lapseen menevät saman tien kun hankit lisää perillisiä! Ja jos miehelläsi ei mene myös, alkaa hän pitää yhteyttä selkäsi takana.
Lisäksi: vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa... tämä on on syytä pitää mielessä.
Tilanne olisi toinen jos miehellä ei olisi lapsia.
Minulla on iäkäs isä (tai oli, kuoli kun olin 14) ja parikymmentä vuotta vanhempia sisaruspuolia.
Kaamea perintöriita ja rikkonainen suku ja onneton lapsuus.
En suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei iällä ole mitään väliä, yleensä miehet ei osallistu paljoakaan lasten hoitoon. Ja ihan turha on miettiä niitä ekoja vuosia, se lapsi on sulla aina, ja paras mahdollinen syy elää. Mulla on kokemusta 30-50 vuotiaista isistä, meidän lapset on tehty 20 vuoden haitarilla. Ja mun mielestä eniten on saaneet laatuaikaa, ja ihan eri mittakaavassa nää 2 nuorinta. On oikeesti hyvä aika aloittaa perhe tossa iässä, Ja ei ne lapset valvo jos niillä on vatsa täynnä. Se että juottaa vastiketta pienen vatsan täyteen, takaa 4-5 tunnin unet alle kuukauden ikäiselle.
Minulla on pikkusisko, joka syntyi isäni ollessa 51-vuotias. Valitettasti isäni kuoli vuotta myöhemmin hyvin yllättäin.
Tosiasia on, ettei suomalainen mies välttämättä elä edes eläkeikäiseksi. Sukurasitus, sydänvaivat ja se on siinä. Sinuna jättäisin välistä sen lisääntymisen tuon ikäisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites sitte kaikki nää yksinhuoltajat, miten ne voi elää yksin, ilman miestä?? Pyhä sylvi, se lapsi avaa ihan uuden maailman ap:lle, ihan sama erooko vai kuoleeko se mies joskus. Jos vaan mies on vähänkin miellyttävä, kannattaa se lapsi hankkia oman itsensä vuoksi.
Eivät kaikki ole treenaamattomia sohvalla istuskelijoita ja pullan/oluen "nautiskelijoita". Keskinäiset erot tuossa ikäryhmässä ovat jo todella suuret. Esimerkiksi teinistä asti tupakkaa kiskoneet näyttävät jo alle nelikymppisinä todella paljon huonommilta ja vanhemmilta kuin terveemmät elämäntavat omaavat ikäisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nyt lähempänä 70 kuin 60 ja lapset about yläkouluikäisiä.
Kun lapset olivat pieniä, kaikki oli ok. Ongelmia tuli myöhemmin. Periaatteessa vaimo (joka ei ihan untuvikko ole ohänkään) hoitaa kaiken. Mies ei jaksa osallistua ja välittää. Eli ikä ei näy vauva-taapero-leikki-iässä, vaan myöhemmin.
Lapset häpeävät ukki-ikäistä ikää.
Ainoa hyvä puoli on varmaan se, että hänellä on iso omaisuus ja lapset elävät yltäkylläisyydessä (näkyy matkoissa jne.).
Toinen lapsi ei valvonut, toinen valvoi ja valvotti kuusi vuotta. Astmalapsi on astmalapsi, vaikka vanhemille olisi tehty lobotomialeikkaus, eikä refluksitauti ja allergiatkaan kysyneet äidin luonteenpiirteitä...
ei tarvitse istua terveyskeskuksissa sairaan lapsen kanssa vaan voi käyttää yksityisen lääkäriaseman palveluita mm. kutsua lääkärin halutessaan kotiin kun lapsi sairastuu. Ei myöskään tarvinnut laittaa lasta päiväkotiin saamaan turhia tartuntoja vaan palkkasivat hoitajan lapselle kotiin. Lomat etelässä kesken kylmää ja pimeää talvea sekä rauhallinen stressitön elämä tekee allergioistakin helpommin hoidettavia. Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsilla oli hoitaja kotona niin että tää astmalapsi meni päiväkotiin vasta nelivuotiaana jne.
Mutta ei mikään tuosta siihen valvomiseen vaikuta!
Alan nyt päästä univeloista, kun lapsi on kahdeksan. Ekoista vuosista en edes muista mitään.
onneksi kaikki on kunnossa nyt. Etkö pystynyt edes päivällä nukkumaan. Minä otin välillä naapurin koliikkivauvan (nuori äiti) mukaan puistoon omieni kanssa, että äiti sai nukuttua päiväunet. Helpotti kuulemma kovasti öitä kun sai välillä hengähtää tai nukkua päivällä vähän univelkaa pois. Meillä oli siihen aikaan Au Pair joka hoiti viikkosiivoukset ja minä sain keskittyä vain lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka vauva olisi päivällä nukkunutkin...
pikkusiskoni syntyi. Ihan samalla tavalla hoisi häntä kuin meitä muitakin. Tuli ensimmäisen kerran isäksi 40-vuotiaana.
Yövalvomisista en tiedä tietenkään juuta eikä jaata, mutta äitini puheista olen käsittänyt, että me oltiin kaikki hyvin nukkuvia eikä herätty kuin ehkä 1-2 kertaa yössä vauvana.
Eli kuten moni muukin on sanonut: Ei se ikä, vaan se halu. Ap taitaa olla väärän miehen kanssa.
jonka isä oli 50 hänen syntyessään. Oli se aika hassua kun oltiin 18-vuotiaita, hänen isänsä 68 ja minun isäni 41, isäni isä 67 eli nuorempi kuin hänen isänsä. Eikä ystäväni tästä tilanteesta nauttinut. Koulussa häntä kiusattiin siitä.
eikä siitä kukaan enää jaksa kiusata. Meidänkin esikoisen luokalla noin 80 % on akateemisia, vanhoina lapsensa hankkineita.
Ei taida olla ketään, joka olisi saanut lapsensa alle 30-vuotiaanakaan.
Vanhin 10-vuotiaan isä on muuten nyt 72...
että ne haasteet eivät välttämättä tule vauva aikana vastaan vaan myöhemmin.
moniko jaksaa liki 70-vuotiaana teinipojan tai teinitytön kanssa ottaa yhteen?
Eipä ne nuoretkaan miehet jaksa valvoa. Ihan tältä palstalta olen lukenut.
Ainut ongelma on se, että lapsemme menettää isänsä nuorena aikuisena.
Miehesi voi myös sairastua ennen kuin lapsi on aikuinen.
Vauva-aika ei ole se ongelma ainakaan.
Vauvat on vaan niin helppoja ja vain hetken vauvoja.
Mikkonen hyvä esimerkkki kuinka huonosti kävi, kun tuli isäksi liian myöhään.
Ikä kuitenkin kasvattaa sairastumisriskiä.
meni naimisiin vasta lähes 6-kymppisenä 25 vuotta nuoremman naisen kanssa. Enoni kuoli muutama vuosi sen jälkeen.
Enoni ei oikein osallistunut millään tavalla lapsen hoitoon, tuntui aristelevan lapsen syliin ottamista vielä, kun lapsi oli parivuotias. Sukulaiset silloin puhuivat, että mies ei olisi halunnut lasta, mutta vaimo painosti siihen. En sitten tiedä, mikä oli totuus, ehkä vain surivat menetettyä perintöä, kun ikuisena vanhanapoikana pidetty veli menikin naimisiin. Mutta kyllähän se siltä minustakin näytti, että vaimo ja lapsi olivat perhe, ja mies siinä jotenkin ulkopuolinen.