Satanismista?

Minä taidan olla ainoa satanisti täällä (ainakin kirjoitteleva sellainen). Olen hiukan tylsä ja viskon vain pari linkkiä satanismista. Toinen linkki on Wikipedian, puoleetonta tietoa. Ja toinen Pakanaverkko ry:n, jossa teksti on satanistin itsensä kirjoittama.

Satanismiin kuuluu myös se rituaalinen ja maaginen puoli, mutta itse en ole ns. harjoittava satanisti.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Satanismi



http://www.pakanaverkko.fi/uskonnoista/satanismi.shtml



Noista löytyy perustiedot suomeksi. Englanniksi lisää tietysti Church of Satan:in sivuilta: http://www.churchofsatan.com/



Erityisen varovainen kehoittaisin olemaan kristillisten sivujen kanssa, joissa kerrotaan " faktaa" satanismista. Ne kun usein ovat aivan hukkateillä, puolueellisia ja vääristeleviä, ja vieläkin osittain sekoitettuna saatananpalvontaan.

...valitettvasti näin myöhään noita linkkejä,mutta muakin kiinnostaisi tietää,miten tää satanismi näkyy sun arkipäivässäsi!Kun sehän nyt kuiteskin on Kristittyjen paholaiselle antama nimi,niin miksi te otitte moisen nimen omalle " kultillenne" ,uskollenne tmv.kus jos se on kovasti ei-kristillinen ni eiks nimi vois olla vaiks........jussit....tai minnat!...Miks just satanistit????jos ette muka olisi kristittyjä arvoja vastaan???

Mää en ymmärrä...vaik itte Saatanan tossa kohtasin kymmenen vuotta sitte ja kohtaaminen ei ollut miellyttävä!sen voin kertoa!;)mutta se on vasta kohta tälle saamalleni pelastukselle;)JEESUKSELLE!KRISTUKSELLE!MESSIAALLE!Ja vain itte saatana tietää sanojen merkityksen!AMEN!Kiitos Jumalalle että säilyin eksytykseltä,ja vain Sinun armostasi!AMEN!Kiitos Jumalalle! ja varjele tätä lastasi,hää ei tiedä mitä tekee!!!Amen!

Kehottaisin kumminkin lukemaan nuo linkit. Varsinkin ennen kuin alat arvuuttelemaan, että tiedänkö mitä minä teen. En kaipaa tekemisilleni " siunausta" sen paremmin sinulta kuin jumalaltasikaan.



Nimitys " satanismi" tulee kahdestakin syystä. Kun satanisti palvoo itseään, niin kristinusko (eli maailman valtauskonto - etenkin satanismin perustamisen aikoihin) pitää sitä saatanallisena. Saatana ei ole mikään elävä olento tai jumala, vaan saatanallisten julkilausumien mukainen kielikuva; symbolinen nimitys luonnon voimille ja ihmisen perimmäiselle olemukselle.

Satanismilla ei ole mitään tekemistä kristinuskon persoonallisen ja yliluonnollisen olennon, Saatanan, kanssa.

Onko ero satanismin ja saatananpalvonnan valilla sama englanniksikin? Laiskana en jaksa itse kaivella... Ihmettelin vain, kun katsoin BBC:n dokumentin metallimusiikista ja noista hurahtaneista porropaista, jotka puukottelivat toisiaan ja sivullisia ja polttivat kirkkoja. Koko ajan termina oli " satanism" ja homma oli ihan selvaa saatananpalvontaa.



Sinansa dokumnetti oli ok, tuotiin esiin se, etta useimmat metallistit ovat ihan tayspaisia, samoin muusikot, mutta molempiin ryhmiin mahtuu sitten noita hulluja, joista osa vie homman murhien asteelle. Mukana oli muuten patkia festareilta Italiasta, jossa bandien valissa esiintyi katolinen munkki (" lahko" oli kapsikaani-? jotain tuo kuuloista), joka veti hienoa orinaa ihan kunnon black metal -tyyliin. Piti kovasti ko. musiikista ja sen voimallisuudesta. Sanoman otti vitsina ja fantasiana.

Huonolla englannintaidollani vastailen :) Jos jollakulla sattuu olemaan parempaa infoa, niin korjatkaa!



Satanism = satanismi

satanic cults = saatananpalvonta



Puheessa nämä kyllä sotkeutuvat iloisesti keskenään. Valitettavasti.

Minäkin vähän vastailen, vaikka en satanisti olekaan. Sinänsä ihan hyvä elämänkatsomus, mutta ei kuitenkaan se minun polkuni.



Ensinnäkin moomaxille, satanismi ja saatananpalvonta menevät tosiaan valitettavasti ihan asiallisissakin ohjelmissa usein yhä sekaisin. Ainakin Suomessa ja arvelisin, etteivät muut maat ole mikään poikkeus. Mutta satanismi ja saatananpalvonta eivät siis ole sama asia missään maassa. Osa saatananpalvojistakaan ei vain valitettavasti tiedä satanismin ja saatananpalvonnan eroa, mikä sitten entisestään lisää tätä sekaannusta, kun joku väittää itseään satanistiksi ja seuraavassa lauseessa ylistää (persoonallista) Saatanaa herrana ja vaahtoaa jostain hautakivien kaatelusta... Mutta satanismilla ei siis tosiaan ole mitään tekemistä murhien tai ilkivallan kanssa sen enempää kuin kristinuskollakaan.



Satanisti ei usko persoonalliseen pahaan tai hyvään vaan uskoo siihen, että jokainen ihminen on oma jumalansa. Satanistin " hyveitä" ovat mm. viisaus ja konkreettisuus, syntejä taas esim. vääränlainen ylpeys (se että itsepäisesti pitäytyy jossain, minkä tietää itselleen vääräksi), teeskentely ja tyhmyys. Satanisti pyrkii maksimoimaan mielihyvän, mutta siten, että ei vahingoita muita elleivät nämä ensin vahingoita satanistia. Omassa kodissaan satanisti on herra (tai rouva), mutta mennessään vieraaksi satanistin tulee kunnioittaa talon tapoja. " Puolueettomalla maaperällä" satanisti ei saa häiritä muita ihmisiä, elleivät nämä häiritse ensin satanistia. Satanistin tulee kostaa, jos joku jatkuvasti häiritsee tai tekee haittaa hänelle, mutta satanisti ei siis saa olla se, joka aloittaa.



Satanismi on tavallaan hyvin oikeudenmukainen elämänkatsomus. Kaikilla on periaatteessa mahdollisuudet pärjätä, mutta jos olet sattunut syntymään esim. varakkaaseen perheeseen ja olet terve, mahdollisuutesi ovat paremmat kuin köyhistä oloista lähtöisin olevalla tai sairaalla yksilöllä. Kuitenkin on yksilöstä kiinni, pärjääkö vaiko eikö, toinen voi kyllä joutua tekemään töitä enemmän kuin toinen, mutta loppupäässä on tosiaan kuitenkin kyse siitä, mitä ihmisen päässä liikkuu. Satanistin mielestä siinä ei ole mitään väärää, jos käyttää hyväkseen saamansa edut, sen sijaan jos olisi mahdollista pärjätä elämässään hyvin mutta omaa laiskuuttaan ja tyhmyyttään heittää kaiken menemään, se on synti. Voisi sanoa, että satanismi on melko darwinistinen elämänkatsomus, mikä pohjaa pitkälti normaaliin luonnonvalintaan - parhaimmat pärjäävät parhaiten. Toisaalta satanismia voi pitää myös hyvin tunnekylmänä elämänkatsomuksena, oma napa on se tärkein ja sitten tulevat muut. Kuitenkin esim. omat jälkeläiset ovat varmasti useimmiten hyvin tärkeitä, koska ne ovat sitä oman geeniperimän siirtämistä eteenpäin ja siten lähempänä omaa napaa kuin mikään muu. Eikä satanisteja ole kielletty välittämästä tai rakastamasta, kuitenkin kehoitetaan antamaan ne hellät tunteet niille, jotka ansaitsevat ne.

Bombus:

Satanisti ei usko persoonalliseen pahaan tai hyvään vaan uskoo siihen, että jokainen ihminen on oma jumalansa.

Näin nimenomaan. Uskon, että elämämme ja elämänkulkumme koostuu omista valinnoistamme, ympäristötekijöistä ja sattumista.

Mielestäni " Herran johdatus" ym. on osoitus vastuun laistamisesta. Satanisti kantaa pentagrammia (kärki alaspäin) myös merkkinä siitä, että ottaa itse vastuun elämästään ja valinnoistaan.

Lainaus Pakanaverkko Ry:n sivuilta: " Kärki ylöspäin oleva pentagrammi symboloi " korkeampien voimien suojelusta" - näin ollen satanistien käyttämä - käänteinen - pentagrammi symboloi myös tuosta " suojeluksesta" luopumista: Vapauden ja sitä seuraavan vastuun tehdä omia ratkaisuja ottamista."

Satanisti pyrkii maksimoimaan mielihyvän, mutta siten, että ei vahingoita muita elleivät nämä ensin vahingoita satanistia.

Tätä mielihyvän maksimointia pidetään monesti suurena paheena (siis muiden kuin satanistien piirissä). En käsitä miksi. Etenkin kun muiden vahingoittaminen on kielletty.

Minä kutsun tätä terveeksi itsekkyydeksi.

Omassa kodissaan satanisti on herra (tai rouva), mutta mennessään vieraaksi satanistin tulee kunnioittaa talon tapoja.

Näin on näreet. En tosiaan mielistele vieraitani muuttamalla kotiani tai sen sääntöjä heidän takiaan. Luokseni ei ole mikään pakko tulla. Ainoan poikkeuksen tekevät ruoka-aine allergiat (ja tavat sopivassa määrin). Laitan tarjolle sellaista, mitä vieraani pystyy syömään.

En myöskään edellytä, että mennessäni kylään, kyläpaikan emännän/isännän täytyy pistää paikat ylösalaisin jotta minä viihtyisin. Koiraa ei tarvitse lukita toiseen huoneeseen, jos koiria pelkäisin jne. (Tiedän, että noin jotkut tekevät - uskomatonta!)

" Puolueettomalla maaperällä" satanisti ei saa häiritä muita ihmisiä, elleivät nämä häiritse ensin satanistia. Satanistin tulee kostaa, jos joku jatkuvasti häiritsee tai tekee haittaa hänelle, mutta satanisti ei siis saa olla se, joka aloittaa.

Kostaa on ehkä hiukan liian... noh... Minä en miellä sitä kostamikseksi. Satanistin " käskyissä" käsketään tuhoamaan häirikkö. Monet ulkopuoliset tulkitsevat tämän tarkoittavan tappamista. " Tuhota" on kuitenkin tulkinnanvarainen kehoitus tässä. Minä esim. tuhoan toisen olemalla välinpitämätön (henkinen tuhoaminen). Äkäpäissäni saatan sanoa jotain loukkaavaakin, mutta useimmiten se on vain häirikön tasolle vajoamista, eli tyhmyyttä eli satanistin " synti" .

Kaikilla on periaatteessa mahdollisuudet pärjätä, mutta jos olet sattunut syntymään esim. varakkaaseen perheeseen ja olet terve, mahdollisuutesi ovat paremmat kuin köyhistä oloista lähtöisin olevalla tai sairaalla yksilöllä.

Tämä on juuri sitä ympäristön ja sattuman vaikutusta. Ethän sinä itse voi valita millaiseen perheeseen synnyt.

Kuten Bombus myöhemmin toteaa, satanismi on darwinistinen elämänkatsomus. Vahvat jyrätköön heikot. Sairaus ei kuitenkaan tee automaattisesti ihmisestä heikkoa.

Minusta pääasia on se, että kykenee olemaan hyödyksi yhteiskunnalle työtä tehden.

Lapset ovat tulevaisuuden voima.

Vanhukset ovat osansa tehneet, ja ansaitsevat nykyistä huomattavasti paremman hoidon ja kunnioituksen.

Työttömät taas... Väliaikaisesti työtön ei ole heikko, varsinkaan jos pyrkii koko ajan töitä hakemaan. Elämäntapatyötön taas on minun silmissäni täysin arvoton yhteiskunnan loinen.

Tästä syystä minä kannattaisin kehitysvammaisten sikiöitten pakkoabortointia mikäli vammasta voidaan olla 100% varmoja.

Jos taas vammautuu syntyessään, niin sille taas ei voi mitään. Syntyneitä ja jo eläviä ei tietenkään pidä lähteä " jälkiabortoimaan" .

Satanistin mielestä siinä ei ole mitään väärää, jos käyttää hyväkseen saamansa edut

Näin. Minusta on aikamoista hurskastelua vaikkapa " jättää kaikki maallinen mammona" ja mennä Afrikkaan näkemään nälkää koska " haluan ymmärtää nälkää näkeviä" . Mitä se niitä nälkää näkeviä hyödyttää jos joku on siellä mukana näkemässä nälkää pelkästä ymmärtämisen halusta?

Toisaalta satanismia voi pitää myös hyvin tunnekylmänä elämänkatsomuksena, oma napa on se tärkein ja sitten tulevat muut.

Jep. Minä näen tämän siten, että tämä on minun elämäni jota elän itseäni varten.

Kuitenkin esim. omat jälkeläiset ovat varmasti useimmiten hyvin tärkeitä, koska ne ovat sitä oman geeniperimän siirtämistä eteenpäin ja siten lähempänä omaa napaa kuin mikään muu.

Ilman muuta. Ja onhan tässäkin ripaus itsekkyyttä; mitä hyötyä olisi minulle lapseni huonosta kohtelusta? Tyhmyyttä on ajatella vain tätä hetkeä, pitää osata tietyissä asioissa ajatella huomistakin. Se, että kasvatan lapseni mahdollisimman hyvin ja kaikkeni antaen, on minulle varmasti ennemmin tai myöhemmin hyödyllistä. Ja nautinhan minä kun näen lapseni esim. hyvin ruokittuna, puettuna ja hymyilevänä.

Eikä satanisteja ole kielletty välittämästä tai rakastamasta, kuitenkin kehoitetaan antamaan ne hellät tunteet niille, jotka ansaitsevat ne.

Näin. Ja se ansaitseminenkaan ei ole itsestään selvyys missään tapauksessa. En automaattisesti rakasta esim. isääni, vaikka moni olettaa että vanhempiaan tulee rakastaa ja kunnioittaa. Isäni ei ole ansainnut rakkauttani tai kunnioitustani. Tippa spermaa ei riitä siihen.

Jestas! Tulipa jaariteltua!

Satanismi näyttäisi olevan nykyään maailman valtauskonto; hyvin monet ihmiset noudattavat tätä elämänkatsomusta/filosofiaa ihan ilman että ovat koskaan kuulleetkaan satanismista.

*hieman kärjistäen*

...Toivottavasti tämä sarkastiseksi tarkoitettu huomio ei tunnu

oikeista

satanisteista kovin loukkaavalta. Satanismiin kun kuitenkin oikeasti kuuluu rehellisyys itselleen ja tietoisuus itse valitun elämänkatsomuksen kaikenkattavasta merkityksestä.

...Sivuhuomautuksena vielä: satanismi ajatuksena kiehtoo ja kiusaa; se on niin äärettömän kaukana omasta maailmankatsomuksestani.

Älyllisesti

kykenen ymmärtämään satanistin arvomaailmaa ja jopa kunnioittamaan sen viileää tarkoituksenmukaisuutta, mutta oman maailmankatsomukseni voimakkaasti hengellisen, kaiken yhteyttä painottavan arvomaailman vuoksi satanismin ydinajatus tuntuu minusta aivan käsittämättömältä.

Mina olen sotkeutunut satanismiin oikeastaan pikkuveljeni kautta, han on ajatellut noin jo jonkin aikaa ja olemme jutelleet asiasta paljon. Outo paradoksi on se, etta han on ollut tyottomana ja tehnyt hanttihommia tms. ja erityisesti tuon maailmankatsomuksen kanssa se ei ole mitenkaan erityisen hyva itsetunnolle.



Minustakin filosofiassa on jotain viehattavan kirkasta ja selkeaa (vahan kuin islamissakin ;). Mutta mina en voi allekirjoittaa tuota kovuutta. Minun maailmankuvaani mahtuu " ansaitsematon empatia" , tai miksi sita kukakin haluaa kutsua. Jumalille ei minullakaan kylla ole tilaa.

Minäkin täällä luen kieli pitkällä ;0), ja (kumma kyllä) sama ajatus tuli mieleeni, kuin Tinurillekin; " juuri noinhan moni elää ilman satanistista elämänkatsomustakin" - ainakin minun lähipiirissäni on monta kristittyä jotka tuntuvat ajattelevan jotakuinkin vain ja ainoastaan omaa napaansa. Ollaan kyllä empaattisia periaatteessa, mutta käytännön tasolle se ei välity.



Päällimmäiseksi minua jäi askarruttamaan ajatus armosta - ja sen totaalinen puuttuminen tästä elämänkatsomuksesta. Satanismin mukaan varmaankin ihminen on " perusolemukseltaan" vahva, ja ne yksilöt jotka ovat heikkoja (marginaalinen ryhmä), saavatkin poistua luonnollisen " valinnan" kautta - eikö? Mitäs sitten tehdään, kun satanisti itse on ajautunut vaikeaan tilanteeseen elämässään - eikä hän näe siitä ulos pääsyä (vaikea masennus, totaalinen henkinen romahdus tms.) Millä hän kokoaa itsensä uudelleen ja saa elämän syrjästä kiinni, jos ei oman itsensä " ruoskiminen" lopu? Tämä ei ilmeisesti ole kovin itsekriittisten ihmisten katsomus, koska siinä tapauksessa ihminen ei vaan pääse ylitse siitä, että " on tämän tilan itsellensä aiheuttanut - ja nyt kärsitään sitten seuraamukset!" Minä koen, että ihminen on perusolemukseltaan inhimillinen ja erehtyväinen - ja että meillä kaikilla on oikeus tehdä virheitä. Välillä ollaan pohjalla, mutta ihmeen kaupalla sieltä noustaan ; ). Ilmeisesti satanistisen käsityksen mukaan noustaan siksi, koska ollaan vahvoja? Heikot jäävät makaamaan paikoilleen? Mitäs sitten tehdään, kun menetetään se kyky olla vahva?



Tälläisiä pohdintoja nyt näin alkuun heräsi..

Korostan heti näin alkuunsa, että nämä ovat

minun

näkökulmani, tulkintani ja ajatukseni. Joku toinen satanisti voi ajatella toisella tavalla.

uppo-nalle2:

Minäkin täällä luen kieli pitkällä ;0), ja (kumma kyllä) sama ajatus tuli mieleeni, kuin Tinurillekin; " juuri noinhan moni elää ilman satanistista elämänkatsomustakin" - ainakin minun lähipiirissäni on monta kristittyä jotka tuntuvat ajattelevan jotakuinkin vain ja ainoastaan omaa napaansa. Ollaan kyllä empaattisia periaatteessa, mutta käytännön tasolle se ei välity.

Mä taas näen, että sekoitatte tuon hieman ns. tekopyhyyteen. Ollaan empaattisia ja kerran vuodessa pistetään euro hyväntekeväisyyteen - ja kas - maailma pelastuu!

Koen, että harva pystyy olemaan rehellisesti kova ja kylmäkin, mitä satanismi kieltämättä hiukan on.

Satanismin mukaan varmaankin ihminen on " perusolemukseltaan" vahva, ja ne yksilöt jotka ovat heikkoja (marginaalinen ryhmä), saavatkin poistua luonnollisen " valinnan" kautta - eikö?

Tuo " poistua" -sana hiukan hämmentää. Poistua mihin?

Ja jokainen määrittelee myös itse tuon heikon/vahvan, aina kun ei ole kyse fyysisistä ominaisuuksista.

Mitäs sitten tehdään, kun satanisti itse on ajautunut vaikeaan tilanteeseen elämässään - eikä hän näe siitä ulos pääsyä (vaikea masennus, totaalinen henkinen romahdus tms.) Millä hän kokoaa itsensä uudelleen ja saa elämän syrjästä kiinni, jos ei oman itsensä " ruoskiminen" lopu?

Totaalisen romahduksen partaalla löysin itsestäni satanistin (silloin vuosia sitten) ja sen ajatuksen voimalla nousin sieltä kuilusta. Näin, että olin itse ajanut itseni siihen tilaan, eikä kukaan muu kuin minä itse nosta minua pois sieltä.

En tietenkään kiellä etteikö perheen ja ystävien tuki olisi vaikuttanut asiaan, mutta loppujen lopuksi se on itsestä lähtöisin se voima, jolla taas saadaan elämä hallintaan. Sen ymmärtäminen nosti minut melkeinpä ylemmäs missä alunperinkään olin. Itsetuntoni vahvistui (ja se vahvistuu yhä), itsevarmuuteni kasvoi.

Minä koen, että ihminen on perusolemukseltaan inhimillinen ja erehtyväinen - ja että meillä kaikilla on oikeus tehdä virheitä. Välillä ollaan pohjalla, mutta ihmeen kaupalla sieltä noustaan ; ). Ilmeisesti satanistisen käsityksen mukaan noustaan siksi, koska ollaan vahvoja? Heikot jäävät makaamaan paikoilleen? Mitäs sitten tehdään, kun menetetään se kyky olla vahva?

Hyviä kysymyksiä (mutta eihän se yllätys sinulta olekaan:)).

Ihminen on erehtyväinen ja inhimillinen. Virheitä tulee välttää (no kukapa mielellään mokailisi?), mutta niitä tapahtuu. Virheet kasvattavat, opettavat ja vahvistavat. Toisia enemmän, toisia vähemmän.

Sieltä pohjalta tosiaan noustaan, koska ollaan vahvoja. Niin kauan kun yrittää, on toivoa ja on vahvuutta. Heikko ei edes yritä. Hän odottaa, että joku muu (toinen ihminen, " korkeampi voima" tms.) nostaa hänet. Ja kun mitään ei tapahdu, hän jää makaamaan (mitä se nyt kenenkin tapauksessa konkreettisesti tarkoittaa).

Jos vahvuuden kyky menetetään, ollaan heikkoja. Tarkoititko, Uppis, että onko vahvuutensa menettänyt satanisti enää satanisti? Minun näkökulmani on, että ei ole. Satanisti ei ole luovuttaja.

moomax taisi pohtia ristiriitaa pikkuveljensä tapauksesta. Kerroit että hän on ollut työttömänä ja tehnyt hanttihommia. Satanismi ei edellytä esim. huippukorkeaa koulutusta tai/ja hyvätuloista ammattia. Olisihan typerää, jos pikkuveljesi pyrkisi vaikka asianajajaksi jos häntä ei se työ kiinnosta.

Pääasia (minun mielestäni) on siis se, että on työhönsä tyytyväinen ja tekee sen parhaalla mahdollisella tavalla, ja työttömänä ollessaan taas pyrkii hakemaan töitä.

Morre:

Koen, että harva pystyy olemaan rehellisesti kova ja kylmäkin, mitä satanismi kieltämättä hiukan on.

Ehka siihen on syy. Mina uskon, etta ihmisen empatiakyky on darwinistisesti(kin) tarpeellinen tai ainakin edullinen lajin sailymisessa. Ei sita muuten olisi, koska silla on myos haittapuolensa (haitalliset jutut karsiutuvat, jos niista ei ole haittaa suurempaa hyotya). Ja haitta/hyoty mitataan tassa lisaantymisen ja jalkelaisten selviytymisen kannalta. Yksiloilla on tietysti erilaisia arvoja ja tavoitteita, mutta lajina ihminen on aika uhrautuva, jos myos toisinaan suunnattoman julmakin.

moomax taisi pohtia ristiriitaa pikkuveljensä tapauksesta. Kerroit että hän on ollut työttömänä ja tehnyt hanttihommia. Satanismi ei edellytä esim. huippukorkeaa koulutusta tai/ja hyvätuloista ammattia. Olisihan typerää, jos pikkuveljesi pyrkisi vaikka asianajajaksi jos häntä ei se työ kiinnosta.

Asia ei ole ihan noin valoisa. Noin pahkinankuoressa, tilanteeseen liittyy hylkyja paasykokeista, potkuja toista, masennusta ja yleista saamattomuutta ja ajelehtimista. Mutta ei siita sen enempaa.

moomax:

Morre:

Koen, että harva pystyy olemaan rehellisesti kova ja kylmäkin, mitä satanismi kieltämättä hiukan on.

Ehka siihen on syy. Mina uskon, etta ihmisen empatiakyky on darwinistisesti(kin) tarpeellinen tai ainakin edullinen lajin sailymisessa. Ei sita muuten olisi, koska silla on myos haittapuolensa (haitalliset jutut karsiutuvat, jos niista ei ole haittaa suurempaa hyotya). Ja haitta/hyoty mitataan tassa lisaantymisen ja jalkelaisten selviytymisen kannalta. Yksiloilla on tietysti erilaisia arvoja ja tavoitteita, mutta lajina ihminen on aika uhrautuva, jos myos toisinaan suunnattoman julmakin.

Näinkin. En tarkoittanut että satanisti olis täysin tunnekylmä ihminen. Mutta satanisti ei vain " tuhlaa" empatiaa turhiksi katsomiinsa asioihin (minusta esim. Afrikan nälänhätä on tällainen. En lahjoita rahaa, koska koen koko mantereen olevan aikapommi joka " räjähtää" käsiin tulevaisuudessa ennemmin tai myöhemmin. Rahalahjoitukset lykkäävät vain väistämätöntä). Mutta esim. pedofilian uhrit surettavat aina, vaikka en tuntisikaan uhreja.

Minä täällä taas. :) Niin, en oikein tiedä, miksi satanismi ei tunnu omalle polulle. Siinä on hyvin paljon yhteistä oman elämänkatsomukseni kanssa, mutta ehkä itseltäni löytyy kuitenkin vähän liikaa esim. sitä " turhaa empaattisuutta" . ;) Miellän satanismin kuitenkin aika ehdottomaksi elämänkatsomukseksi ja itse olen vähän turhan laiska ja löperö moiselle tielle. En koe tarpeelliseksi kehittää itseäni siten, niin kuin satanismin mukaan tulisi. Mutta tosiaan näen satanismissa hyvin paljon myös semmoista, jonka voin allekirjoittaa. En esim. näe, että olisi minun tehtäväni auttaa kaikkia heikompia. Ja olen sitä mieltä, että esim. elämäntapatyöttömiltä sekä niiltä, jotka tahallaan tuhoavat terveytensä esim. tupakalla, huumeilla tai viinalla, voisi suruttaa karsia yhteiskunnan tukea pois. Minua ei huvita maksaa jonkun känniläisen maksakirroosista tai tupakoijan keuhkosyövästä eikä minua myöskään innosta ajatus siitä, että veroeuroni menevät jonkun tyhjäntoimittajan taskuihin, tätä kun ei työnteko satu huvittamaan. Ja nyt huomio, en siis ole sitä mieltä että kaikki työttömät ovat tyhjäntoimittajia, mutta valitettavasti on niitäkin, jotka eivät edes halua töihin koska sossun rahoilla elää ihan kivasti.



Mitä tulee tuohon kysymykseen armosta ja jaksamisesta. Vastaan, vaikka en satanisti olekaan, mutta minulta on kysytty samaa asiaa. Mihin ihmeeseen minä turvaan sitten jos minulla on vaikeaa, jos en kerran usko armoon. No, en ole koskaan vielä joutunut mihinkään todella vaikeaan tilanteeseen, mutta itseni tuntien löydän kyllä voimaa jaksaa itsestäni. Ja uskon, että yleensäkin kaikilla ihmisillä on se voima siellä sisällään. Jotkut tarvitsevat rukouksia saadakseen ne voimat käyttöönsä, jotkut osaavat ottaa ne käyttöön ilman " apua" . Ja jotkut eivät osaa käyttää niitä millään ja he sitten romahtavat täysin. Minulla on apuna myös perheeni, sukuni ja ystäväni. Enkä usko, että satanistiltakaan on kiellettyä ottaa vastaan tarjottua apua, hölmöähän semmoinen olisi jos tuntuu sille että yksin ei selviä. Uskon, että kun ihminen tuntee itsensä hyvin ja tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa, hän pystyy ammentamaan itsestään valtavat määrät voimaa. Minustakin se, että sanotaan, että asiat ovat jonkun toisen kädessä ja että ei itse oikeastaan voi vaikuttaa mihinkään tai että yksin ei voi jaksaa, on vähän niin kuin vastuun välttelyä. Anteeksi kristityt ym. ;) Mutta tulee vain semmoinen olo, että sillä tavalla yritetään väistää sitä, että olisi oikeasti otettava vastuu kaikesta, mitä itse tekee. Vähän sama juttu kuin se, että humalatilaa pidetään monessa rikoksessa lieventävänä asianhaarana. Eihän se mitään lievennä, ellei sitten joku ole pakolla juottanut humalaan. Kyllä ihmisen pitää sen verran kantaa vastuuta itsestään ja teoistaan, ettei vetäydy minkään viinapullon taakse piiloon.

Ja löytänyt itsestäni " yllättäviä piirteitä" ;)

Bombus:

En esim. näe, että olisi minun tehtäväni auttaa kaikkia heikompia.

Mitä tulee tuohon kysymykseen armosta ja jaksamisesta. Vastaan, vaikka en satanisti olekaan, mutta minulta on kysytty samaa asiaa. Mihin ihmeeseen minä turvaan sitten jos minulla on vaikeaa, jos en kerran usko armoon. No, en ole koskaan vielä joutunut mihinkään todella vaikeaan tilanteeseen, mutta itseni tuntien löydän kyllä voimaa jaksaa itsestäni. Ja uskon, että yleensäkin kaikilla ihmisillä on se voima siellä sisällään. Jotkut tarvitsevat rukouksia saadakseen ne voimat käyttöönsä, jotkut osaavat ottaa ne käyttöön ilman " apua" . Ja jotkut eivät osaa käyttää niitä millään ja he sitten romahtavat täysin.

Uskon, että kun ihminen tuntee itsensä hyvin ja tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa, hän pystyy ammentamaan itsestään valtavat määrät voimaa. Minustakin se, että sanotaan, että asiat ovat jonkun toisen kädessä ja että ei itse oikeastaan voi vaikuttaa mihinkään tai että yksin ei voi jaksaa, on vähän niin kuin vastuun välttelyä. Anteeksi kristityt ym. ;) Mutta tulee vain semmoinen olo, että sillä tavalla yritetään väistää sitä, että olisi oikeasti otettava vastuu kaikesta, mitä itse tekee. Vähän sama juttu kuin se, että humalatilaa pidetään monessa rikoksessa lieventävänä asianhaarana. Eihän se mitään lievennä, ellei sitten joku ole pakolla juottanut humalaan. Kyllä ihmisen pitää sen verran kantaa vastuuta itsestään ja teoistaan, ettei vetäydy minkään viinapullon taakse piiloon.

Jaksamisesta, kun elämä murjoo, minulla on paljonkin kokemusta. Olen aina turvannut pelkästään omaan itseeni ja sisäisiin voimavaroihini, ja tähän ikään asti on hyvin toiminut :) Yksi motoistani on: " Kenellekään ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa." Vähän vähemmän ja lievempiä koettelemuksia olisi tietysti saanut olla ;) mutta aina sieltä on noustu. Eikä ole ulkopuolisia " hengellisiä" voimia tarvinnut apuun huudella.

Olen Bombus kanssasi samaa mieltä tuosta vastuusta. Onhan se, että jos heittää kaiken " herran haltuun" , pesee ikäänkuin samalla kätensä kaikesta. Jokaisen yksilön tulisi kuitenkin mielestäni ottaa vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Etenkin, jos ne vaikuttavat muihin ihmisiin.

Minun voimani riittävät sitten vielä niiden heikompienkin auttamiseen ;) Ei niin, että kaikkia auttaisin (juopot, narkkarit ja kriminaalit saavat minun puolestani auttaa ihan itse itseään), mutta saan itsellenikin hyvän olon auttamisesta.

Mielenkiintoista pohdintaa, Morre ja Bombus, mm. armosta ja omasta vastuusta. Minä myös (vaikka fatalisti olenkin ;0)) uskon täysin siihen, että ihminen on MYÖSKIN itse suuressa määrin vastuullinen omasta onnellisuudestaan / onnettomuudestaan - en siis ollenkaan todellakaan allekirjoita sitä, että ihminen olisi jonkinlainen tahdoton kaarnan lastu avomerellä jota virta kuljettaa tahtomaansa suuntaan " väkisin" . Ihminen itse kyllä valitsee polkunsa, ja tekee omat valintansa - ohjaus / armo / johdatus toimii mielestäni hyvin hienovaraisesti " siinä rinnalla" . Omalla kohdallani en koe pakoilevani vastuuta uskomalla myöskin johdatukseen ;0) - jos minä päätän tarttua viinapulloon ja sen jälkeen menen rattiin ja ajan kolarin, on se ihan minun omaa typeryyttäni - ei mikään " ylempi tarkoitus" tai " johdatus" . Itseasiassa uskon ettei todellista kasvua (ihmisessä itsessään!) pääse tapahtumaan, jos ei omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun tunnusta / tunnista, eikä sitä kautta myöskään ota itselle kuuluvaa vastuuta omista valinnoistaan.



Armon ajatuksesta vielä vähäsen..

Tarkoitin, Morre, " luonnollisella poistumalla" sitä, että ilman yhteiskunnan tukea / yleistä armon ajatusta, tästä maailmasta todellakin " poistuisi" ne heikot / yhteiskunnasta syrjäytyneet ihmiset, jos ei kukaan heitä " kannattelisi" eteenpäin tai tukisi uuteen nousuun pois vaikeasta tilanteesta - jonkinlainen inhimillinen etiikka ja armokin siellä jossakin on sen lainsäädännön taustalla, ettei ihmisten tilanteita päästetä kauhean huonoon jamaan, vaan heitä autetaan ja kuntoutetaan takaisin elämään kiinni. On alkoholistivertaistukea, ryhmiä mieleltään sairastuneille jne. Ja (jos minulta kysytään niin vähän liiankin) hyvin toimiva sosiaalihuolto. Ilman näitä tuen eri muotoja, tilanne olisi takuulla paljon surkeampi; olisi enemmän rikollisuutta (enemmän kuolonuhreja), itsemurhia, epätoivoisuutta ja kaikenlaista syrjäytymistä. Maailma on kuitenkin aika raadollinen, kaikki eivät millään pärjää yhtä hyvin ja elintilasta olisi jatkuva kamppailu ilman tämänkaltaista yhteiskuntaa missä heikommistakin pidetään huolta. (Ja tästä ajatuksestani ei nyt tarvitse vetää johtopäätöksiä suuntaan taikka toiseen poliittisesta suuntautuneisuudestani ;0)).



Osittain tämä varmasti perustuu myöskin sille, että " vahditaan omaa selustaa" , mutta osittain uskon (tai haluan uskoa) sen myöskin perustuvan juuri sille armolle. Haluan uskoa siihen, että ihminen on pohjimmiltaan kuitenkin armollinen " eliö" - sellainen joka ojentaa auttavan kätensä nähdessään toisen hädän, riippumatta siitä tuoko se " auttava ele" itselle etuisuuksia pitkällä tähtäimellä vai ei.



Vahvuudesta vielä muutama ajatus..

Kun kysyin sinulta, Morre, sitä " mitä sitten tehdään, jos menetetään kyky olla vahva" tarkoitin myöskin aivan arkipäiväistä tilannetta missä kokee olevansa heikoilla. Ei tarvitse aina olla kysymys edes mistään niin radikaalista kuin henkisestä " murtumisesta" , masennuksesta tms. vaan ihan vain vaikka siitä, että joskus kyseenalaistat itseäsi. Tuleeko sinulle, Morre, sellaisia kausia, että kyseenalaistat vahvasti omaa toimintaasi / ajatuksiasi jonkin asian suhteen? Ikäänkuin laitat Morren suurennuslasin alle ;0)? Itse kyseenalaistan itseäni ja ajatuksiani useinkin, sillä koen, että se on juuri yksi tie henkiseen kasvuun ja uuden oppimiseen - jos en uskalla luopua vanhasta, miten voin koskaan saada tilalle mitään uutta? Uudet oivallukset vaativat tilaa ja ennakkoluulottomuutta ;0), mutta tulevat kohdalle vain, jos niiden antaa tulla. Itse en koe olevani mitenkään vahvoilla tai vahva näinä hetkinä, kun etsiskelen ja laitan itseni alttiiksi uuden oppimiselle. Miten sinä, Morre, koet tämän kohdan satanismista? Uskotko, että on ylipäätään mahdollista kyseenalaistaa itseänsä ja olla samanaikaisesti vahva? Tämä on juuri se kohta minkä vuoksi satanismi ei sopisi minulle elämänkatsomuksena - minulla on tarve saada olla (ihan luvan kanssa ;0)) välillä pieni ja heikko, tuntea ettei minun aina tarvitse jaksaa olla vahva ja osaava, ja että saan ottaa sen oman " etsikkoaikani" ihan rauhassa.



Sekavaa tekstiä, ja ajatus jää kesken, palaan myöhemmin jälleen tämän pariin =0).

uppo-nalle2:

jonkinlainen inhimillinen etiikka ja armokin siellä jossakin on sen lainsäädännön taustalla, ettei ihmisten tilanteita päästetä kauhean huonoon jamaan, vaan heitä autetaan ja kuntoutetaan takaisin elämään kiinni. On alkoholistivertaistukea, ryhmiä mieleltään sairastuneille jne. Ja (jos minulta kysytään niin vähän liiankin) hyvin toimiva sosiaalihuolto.

Olen paljon miettynyt näitä alkoholismi-, narkkari- ym. tukia. Omaisille tarkoitettu tuki on hyvä olla olemassa! Ehdottomasti.

Ja kannatan tukea tietyissä rajoissa myös alkoholisteille ja narkkareille, mutta sitä jatkuvaa " remppaamista" yhteiskunnan varoilla en hyväksy. Siis tätä " kamassa" , katkolla, " kamassa" , katkolla, " kamassa" , katkolla... jne. Joku roti siinäkin siis.

Tämä siksi että uskon alkoholistin ja narkkarin olevan kykenevä joskus vielä työelämään (tai he ovat voineet sitä ennen jo olla työssä).

Sosiaalihuolto on myös hyvä. Sitä pitäisi vain kehittää enemmän siihen suuntaan, että tahallinen hyväksikäyttö (ns. sossupummit) tehdään mahdottomaksi.

Haluan uskoa siihen, että ihminen on pohjimmiltaan kuitenkin armollinen " eliö" - sellainen joka ojentaa auttavan kätensä nähdessään toisen hädän, riippumatta siitä tuoko se " auttava ele" itselle etuisuuksia pitkällä tähtäimellä vai ei.

Kyse ei aina ole satanistikaan kohdalla konkreettisen edun tavoittelusta. Minä saatan auta vaikka saadakseni hyvän mielen. En vain saa sitä hyvää mieltä auttamalla jotakin, jonka näen turhaksi.

Tuleeko sinulle, Morre, sellaisia kausia, että kyseenalaistat vahvasti omaa toimintaasi / ajatuksiasi jonkin asian suhteen? Ikäänkuin laitat Morren suurennuslasin alle ;0)?

Tottakai. Pohdin ajatuksiani usein, kyseenalaistan niitä jne.

Esimerkkinä voin kertoa erään pohdintani koulujärjestelmästä :) Katson, että satanistinen ajatustapa kannattaisi ns. tasoluokkia, mistä on jo ollut opettajapiireissä puhetta. (Eli ns. normaalit oppilaat yhteen luokkaan, heikot toiseen).Ensin en voinut kuvitella sitä. Epäreiluahan sellainen on! Mutta... Pohdin asiaa tarkemmin... Epäreilua kenelle? Normaalit (vähän outo sana tässä yhteydessä, mutta en keksi nyt parempaa) oppilaat pääsevät etenemään ilman että opettajan kaikki aika kuluu heikkojen vahvistamiseen. Koululuokka etenee yhtä " kovaa" kuin sen heikoin oppilas (näin hiukan kärjistäen). Heikot taas saavat heille sopivaa opetusta ja kokevat ehkä enemmän onnistumisen elämyksiä.

Tuosta aiheesta kai voisi keskustella jossakin laajemminkin, mutta pointtini oli se, että kyllä minä kyseenalaistan itseäni paljonkin. Katson, että kyseenalaistaminen onnistuu vain kun on tarpeeksi hyvä itsetunto. Huonon itsetunnon omaavahan ei kyseenalaista, vaan pitää suoraan ajatuksiaan, itseään jne. huonoina.

En näe tuota toimintaa heikkona.

Tämä on juuri se kohta minkä vuoksi satanismi ei sopisi minulle elämänkatsomuksena - minulla on tarve saada olla (ihan luvan kanssa ;0)) välillä pieni ja heikko, tuntea ettei minun aina tarvitse jaksaa olla vahva ja osaava, ja että saan ottaa sen oman " etsikkoaikani" ihan rauhassa.

Minä taas en kaipaa tuota heikon ja pienen tunnetta. Minusta se oli ahdistavaa ja alhaista. Haluan olla " iso tyttö" ;)