Kesäkertut tiistaihin!
Kommentit (25)
Ollaan esikoisen kanssa molemmat flunssassa, olo alkaa onneks paraneen jo ja raskauden aiheuttama pahoinvointi ei enää niin vaivaa. Alkaa jo miettiä että onkohan sitä enää edes raskaana!!
Menin sit eilen lukemaan keskenmenojuttuja (mitä ei IKINÄ pitäis odotusaikana tehdä..) ja aloin pelätä jos sillä vauvalla ei ollutkaan kaikki kunnossa kun se oli niin kovin pieni (vkolla 10+0 vastas 8+4..)
Torstaina eli 1.12. meillä on nt-ultra ja sittenhän sen näkee, mutta aika piinalliselta tuntuu nää vaivaset kakskin päivää..
Joulua odotan innolla ja koristeita oon ripustellu ku ollaan kotona sairastettu. Tulis vaan lunta lisää, eikä vettä!!
Iloista Joulun odotusta kertuille :)
Kivi 12+6/10+3
VOih, jossain sataa lunta! Täällä on märkää ja taitaa ehtiä nuo lumet sulaa taas päivällä,ellei äkkiä ala pakastumaan!
Olo on tänään parempi. Taisi tuo mahatuti hellittää!
Päätä juilii, mutta ei viitsisi heti olla pilleripurkilla :-/ Jospa nämä oireet helpottaisivat kun päästään lähemmäs puoltaväliä!
Suppareista oli puhetta: Mulla edellisessä raskaudessa alkoi supparit viikolla 13..ja niitä riittikin sitten loppuun asti, onneksi kuitenkin neiti malttoi masussa asustaa täysiaikaiseksi saakka. Myös sitä edellisessä raskaudessa suppaili kovasti reilusti ennen 20 viikkoa, mutta ei siinä määrin kuin tytyä odottaessa. Lääkäri vain totesi kohtuni olevan supisteluherkkä. Jokainen sf-mitan mittauskin sai supistukset aikaan, kenkkua pelätä nyt, mitä tämä raskaus tuo tullessaan..toivottavasti helpompaa kuin edelliset!
Nyt sohvalle pitkälleen, kun kuopus nukkumassa ja keskimmäinenkin näkyy pikku legoilla leikkivän innoissaan =)
Mukavaa tiistaipäivää kaikille!
Hattara
.... Minulla on ollut kaikki ed. kolme raskautta aamuväsymystä, pahoinvointia, vessassa ramppaamista, alusta alkaen painon nousua jne.... Mutta tällä erää, oli kaksi viikkoa oksentelua ja sit loppui kun seinään. Menin neuvolaan saman tien, kun ajattelin heti keskenmenoa. Nim. olen myös lukenut tuon palstan.
Viikkoja oli 9 joten sydän äänet ei kuulunut, joten perhesuunnittelupolilla joka on terveyskeskuksessamme siellä on vanha ultra laite. Sillä ne katsoi saman tien ja sydän löi ja " pietulla" kaikki ok.
Joten nyt vain nautin olostani. Rintoja vähän aristaa muuten ok. Väsymys jos painaa niin illalla yhdeksän aikoihin sekin on ihan hyvä, sillä olen yö kukkuja.
Ja jos oireeksi voi kutsua niin siivoan ja imuroin joka päivä... :-)
Ei normaalia.
Hyvää päivänjatkoa kaikille
" pietu" rv 11+ 4
Mariadee, mulla myös iski huoli lapsen terveydestä. Oltiin sunnuntaina ostoksilla ja siellä sattui tulee monta downin syndrooma lasta vastaan. Tuli sellainen olo kuin minua valmisteltaisiin ko. :/
Tosin mun ensiultraaja lääkäri kyllä sanoi ultratessa että tuskin tulee koska yleensä down lapset alkavat heti alle 10rv jo olemaan pienempiä kuin viikot mutta huoli iski kuitenkin. Ja luulen et kun 2 tervettä lasta on jo saanut, miettii voiko tosiaan olla niin hyvin et saisi kolmannenkin terveen. JA ikääkin on just tullut se kriittinen ikäraja 35v täyteen, josta lääkäri tosin sanoi että ei se iske se riski heti, vaan hiljalleen siitä se voi alkaaa kasvaa. JA kaikillahan se riski ei välttämättä ei edes kasva vaikka ikää tuleekin...
No, tällaisia päässä tällä kertaa.
ONKO KELLÄÄN MUULLAA vastaavia mielessä?
Pahoinvointi onneksi helpottamaan päin mutta järkky väsymys tulossa tilalle :(
Mutta, turhia löpisemättä menen jatkamaan kämpän raivaamista ;)
Marieela ja Paapero 10+2
Marieela, mulla ihan sama fiilis just ton down syndrooman kanssa! Pulkkamäessä viikonloppuna oli tosi ihana pieni poika jolla down syndrooma, niin mietin ihan samaa että näinkö mua tässä valmistellaan tulevaan. Etenkin se että se poika oli tosi suloinen ja ihana kikattaja, niin siellä vaan ajattelin miksi näin tällaisen, kun useimmin olen törmännyt vaan teini/aikuisiin downeihin...
Ja mulla myös ikä painaa, se kait lisää tätä fiilistä, mittarissa 34v.." eksyin" vielä tyhmyyttäni joillekin ihme sivuille joissa pystyi laskemaan todennäköisyyslaskentaa down lapsen saamisen suhteen ja mun riski oli 1:210!!?? Huh, esikoisen kanssa se oli jotain 1:12000. Ja kun on nuo kaksi tervettä lasta niin tuntuu uskomattomalta että vielä yhden sellaisen saisin.
Mä myös olen käynyt noilla keskenmenosivuilla ja kyllä pisti taas niin matalaksi mielen, että kaikki on edelleen mahdollista. Rankkaa tämä raskaana olo, pitäisi iloita vaan mieli on ihan maassa. Työnimikin puuttuu vielä, ihan kun en uskaltais yhtään kiintyä tähän masuasukkiin vielä.
Eiliseen gallupiin unohdin ihan vastata, eli kyllä meillä on mies ollut myös mukana kaikissa ultrissa ym., eiköhän tuo synnytyksessä jo nähnyt " kaiken tarvittavan" , tai siis viimeistään synnytyksessä näkee, jos siis esikoista odottaisi. Jossain pinossa, oliko tässä, joku kyseli ekaan ultraan lasten ottamista, niin siihen en ottaisi lapsia mukaan juuri tuon alapään kautta ultraamisen takia. Naikkarilta tulleessa kirjeessä vielä toivottiin ettei kumpaankaan ultraan otettaisi alle kouluikäisiä lapsia mukaan...enkä mä tiedä ymmärtäisikö ne edes siitä kuvaruudusta oikein mitään? Kuvia ainakin kyllä sitten näytetään tietenkin kunhan ekaan ultraan nyt vaan pääsen joulun alla!
Mulla taitaa olla tekemisen puutetta kun täällä notkun...lapset koulussa ja eskarissa!
Tervehdys vaan kaikille.
Otanpa minäkin välillä osaa näihin keskusteluihin, kun kerrankin on aikaa (ei työt jaksa kiinnostaa...) Aamulla kävin neuvolassa ja kaikki oli niiltä osin hyvin. Tosin se rupesi mietityttämään, kun en jaksanut mennä tuonne nt-ultraan joka olisi ollut 100 km päässä kotipaikalta ja täällä ei ole ollut 2 v rakenneultraakaan jotka kyllä nyt alkaa, mutta vasta helmikuun alkupuolella ja mulla on silloin jo " liikaa" viikkoja kasassa joten sekin jää väliin. Muita ultria tämä paikkakunta ei sitten tarjoakaan, niin mietiskelen tässä pitäisi sitä käydä yksitýisellä tuossa rakenneultarassa niin tulisi edes yksi ultra käytyä. Miten muilla oma paikkakunta tarjoaa ultria?
Noista mietinnöistä, onko kaikki hyvin, niin eiköhän sitä meistä jokainen mieti niitä asioita välillä, toiset enemmän ja toiset sitten vähän vähemmän. Minulla on kanssa tuo ollut mielessä, kun kaksi edellistä raskautta ja synnytystä on mennyt tosi hyvin, ilman minkäänlaisia ongelmia ( no toisella kerralla umpparileikattiin vkolla 23) niin voiko sitä olla tosiaan niin hyvä tuuri, että tämäkin kerta sujuisi ongemitta, mutta toisaalta kun mietittii, niin minulla on kummallakin appivanhemmalla 11 sisarusta ja kaikki terveitä ja ainakin on kerrottu, ettei suurempia ongelmia ole ollut niin onko tuo oma kolmas mitenkään sitten epänormaalia. Koskaahan ei tietysti tiedä mitä elämä tuo, mutta täytyy koittaa ajatella positiivisesti.
Semmoisia tähän aamupäivään, täälläkin on jo pahaolo helpottanut (nyt vkoja 13+4) ja nyt ei edes koko aikaa muista olevansa raskaana.
Mukavaa päivää kaikille.
Nuo sunnuntaina vastaan tulleet down lapset oli mullakin sellaisia vuoden ikäisiä, kun tosiaan normaalisti näkee jo isompia/vanhempia. SItte kyllä yksi vanhempi ei down, mutta muutoin kehitysvammainen poika istui meidän vieressä ja kun hän äitinsä kanssa poistui, vilkutti mulle. Vilkutin takas ja melkein purskahdin itkuun kun ajattelin et oliko tämä nyt tosiaan mulle kaikki tästä pvästä :O No, toivon toki että raskaana olevan ja huolestuneen äidin tekemiä mielikuvitus juttuja olis, mutta en mielestäni ihan niin höyry ole :/ No, np-ultra on 16.12, joten sinne asti nyt ainakin jaksettava ja kts sitte siitä eteenpäin mitä tehdään jne.
Missä sivulla kävit laskemassa sen riskin keskiarvon??? Minä höyry tietty menisin kans sinne ;) Noita km-juttuja/sviuja ei ole onneks tullut luetuksi. EN halua kiduttaa itseäni, jotenkin uskon että tämä raskaus ei mene kesken mutta siis se että tuleeko tervettä lasta, onkin sitte eri asia.
Meillä lapset on olleet alkuraskauden ultrissa mukana mutta niihin np-ultraan ja rakenneultraan Jorviin EI saa ottaa minkään ikäisiä lapsia mukaan -> vetoavat keskittymis rauhaan ja hiljaisuuteen jne jne. Eli kuopukselle on lapsenvahti hankittava ja tyttö onkin koulus siihen aikaan.
Mutta nyt mennnään naapuriin=> kummitytölle kylään, eli leikkimään :)
M + Paapero
Ylihuomenna ois np-ultra ja innolla/kauhulla ootan... Viikko sitten ultrassa viikot ei natsannu yhteen ja nyt sit saa nähä mitä sanovat.. Mä oon kans alkanu jännätä et varmastiko toisen saa terveenä tehtyä..
Vedin eilen kahta pulkaa ja vetäsin nurin suorilta jaloilta. Päivällä en ehtiny murehtia,mut illan ja yön sen eestä.. Oma äiti kaatu kans aikonaan ja se tietty lisää kauhukuvia,mut onneks on se ultra eessä...
Eilen alotin " joulu" siivouksen. Vapaapäiviä ei niin paljoo oo,pakko alottaa hyvissä ajoin.. Tänään on jouluverhojen vuoro,anoppi just ompeli uudet verhot,pöytäliinan ja sohvatyynynpäälliset. Ihanata laittaa kaikki uudet...
Ikä laittaa unohtamaan...Eilen tuli 25v täyteen...Mies oli käyny uuden kännykän ostamassa ja äiti ja isä oli iltapäivän/illan laittovat ruokaa,siivoilivat ja olivat pojan kans. Sain siis OMAA aikaa,jonka käytin tosi hyvin kaupassa...
Ruokaa pitäs rueta laittamaan,nii-in,pitäs......
Suhmura 12+5
(Kuinka montaa verohallinto on muistanu mätkyillä...? Itellä ihan liiaks asti,jopa kaks erää.....)
Enpä muista kuollaksenikaan millä sivuilla kävin, jotenkin mä eksyin sinne kun surffailin aikani kuluksi töissä netissä. Muistaakseni oli jotain perinnöllisyyssivuja, olisko ollut jopa jonkun sairaalaan sivuja? Ehkä googlella löytyisi..
Onneksi en ole ainoa joka täällä murehtii, normaaliahan tämä kaiketi on. Kakkosta odottaessa muistan kuinka pelkäsin ihan hirveästi ettei sillä ole silmiä =0, mistä lie olin saanut päähäni. Esikoisesta en muista kyllä näin pelänneeni, jotenkin sitä luotti että kaikki menee hyvin, hyvä niin.
t. mariadee
Täällä taas pomon valvova silmä vältti, ja pääsin palstailemaan..
Ensinnä KiWille ja esikoiselle pikaista paranemista!
Täällä sataa lunta, toivottavasti pysyykin, olisi vallan mainiota, jos olisi vaihteeksi valkoinen joulukuu.
Sitten iloisia vaateuutisia: Pääsin vihdoin ja viimein sinne H&M nettisivuille ja onnistuin hankkimaan itselleni äitiysvaatteita! Oli ihana shoppailla jotain niin konkreettista. Vauvalle en kyllä vielä uskalla mitään, ehkä sitten 30+ viikoilla. Miten muut esikoistaan odottavat? Joko olette tehneet virallisia vauva-hankintoja ja mitä?
Niin ja kokeneemmat, miten aikanaan esikoista odottaessanne, tuliko hankittua kaikki hyvissä ajoin?
Eipä tässä muuta, kuin lounasta kohden!
Mrs.Marple & Rääpäle, rv 12+3 (kohta 1.kolmannes täynnä! JES!) (Eikös tuo 13 vkoa ole sen " raja" ?)
Pakko oli tulla ottamaan osaa tuohon downin syndrooma keskusteluun. Me puhuttiin miehen kanssa vammaisuudesta kun osin sen takia haluaisin ultraan yms mutta mies oli sitä mieltä että eikö me oteta vastaan semmoinen lapsi kun meille annetaan. Olin ihan älyttömän hämmästynyt tästä kommentista ja ylpeä miehestä jos tosissaan on tätä mieltä: ei kaikkea erilaisuutta voi " kitkeä" poiskaan. Nyt sitten toivon vaan että kaikki menisi hyvin ja meille tulisi terve lapsukainen. Elämä muuttuu kyllä niin totaalisti jos kaikki ei meekkään hyvin. Ainahan on mahdollista että sairauksia tai vammoja tulee myöhemmin, mutta niitäkään on turha murehtia vielä.
Aika jännää kyllä nää Marieelan ja Mariadeen näkemät laset: toisaalta jos toivoo raskautta näkee vaan niitä masuja ja vauvoja, joten jos tässäkin sama yhtälö: kun pelkää jotakin kiinnittää huomion siihen asiaan: Toivotaan että kaikki menee kuitenkin hyvin ja palko on turhaa!
Pelottaa minuakin miten jaksaisin jos lapsi syntyisi vammaisena, mutta uskon että niitä voimia löytyy sitten jostakin... Down saattaa kuitenkin olla lievin muoto kehitysvammaisuudesta.
Kai nää kaikki pelot kuuluu osana raskautta. Ite en osaa viel jännittää tätä mitenkään, kai se paniikki iskee sitten jos neuvolassa tms huomataan jotain poikkeavaa. Huomenna lääkärineuvola joten vähän jännittää kuuluvatko sydänäänet ja onko kaikki kunnossa muutenkin.
kirjottelin viimeks viikko sitten, että miten jännitää se np-ultra. Noh se oli tänään!!! Jee, siellä oli elämää ja ihan oikessa paikassakin!!! Näin joka yö viimisen viikon aikana unta et se lääkäri sanoo jotain tuulimunasta tai kohdunulkopuolisesta!
Tosin pikkunen oli pariviikkoa pienempi mitä oli aluks laskettu eli sitä turvotusta ei nyt näkynyt. LA on nyt sitten 30.6. Oli ihana nähdä miten pikkunen " pomppi" joka suuntaan. Meillä on sellanen ultra et siitä ei nää lääkäri ja äiti yhtä aikaa vaan silleen vuorotellen. Ja oli ihana ku lääkäri aloitti tutkimuksen ja tuleva isukki seiso lääkäsrin takana ja ennen ku lääkäri sano mitään ku isukin naama levis tosi isoon virneeseen ni ties heti et siellä on jotain liikettä!!! :D Vähän mä oon nyt ihan tärinöissäni!!!
Kävin tosiaan viimeviikolla joka päivä kyl lukemassa juttuja mut oli tosi kurja viikko nii en saanut ite aikaseks kirjoitella mitään. Oli ihan kauheeta päänsärkyä ja armoton väsy koko ajan. En oo varma mut ajattelin tosa viikonloppuna et mahdoinko kiukutella ihan asiakkaillekin, tosi noloo jos niin tein. Täytyy toivoo etten!!
No nyt töisen pariin!!
Odottavaparturi -83 nyt sitten 9+4
Täälä yks kesäkerttu joka on kuin tulisilla hiilillä... kotona odottaa ultrakirje avausta ja meikä tuskailee täälä töissä.. heh. Ei o helppoa ei.
Ja kerron sitten kun tiedän että mille päivälle osuu.. huomenna se neuvolalääkäri sitten.. sekin jännittää..
ja onko muilla muuten sellasta että riitautuu helposti ? mulla on nyt pari kolme päivää ollu sellasta että ihan pienestä suuttuu.. ja sitten tietty itku tulee ihan älyttömistä jutuista.. eilen kyynelehdin pienen vauvan kuvan edessä .. heh.. suloisia otuksiahan ne on =)
No joo.. ja raskausoireitahan noi on plus selkä ja mahasärky (ihanku ois menkat) ja pientä turhua tullu viikonlopusta ja jatkuu vieläkin.. en vaan jaksa stressata siitä.. asioilla on taipumus selvitä tavalla tai toisella joten ei tässä kannata murehtia .. .
-Kesä06 11+0-
Miitsu, joo kyl mäkin olen sitä mieltä että jos ei täysin vammaista( => ei kykene koskaan mihinkään itse/liikkuminen ym.) ole tulossa, niin sellainen lapsi otetaan vastaan mikä annteaan. JA olen samaa mieltä että kaiken laisia ja terveydeltään eritasoisia kuuluukin maailmassa olla, mutta eihän sitä omalle kohdalle toivoisi kuitenkaan. Mun mies ei tosian ole yhtä kultainen tässä asiassa kuin sinun, vaihdetaanko?? ;)
Ja toivon tosiaan et nää pelot olis tosiaan vaan raskauden tuomaa normaalia pohdintaa. Aika sen näyttää :)
Mariadee, mä pelkäsin viime raskaudessa että mun laselta uupuu käsi/kädet. Naapurin rouvan rakenneultra meinaan todettiin täysin normaaliksi jne. ja heille syntyi poika jolta uupui kuitenkin toinen käsi kyynerpäästä asti :((( Joten silloin tuli myös epäusko omalle kohdalle -> kun olin viime raskaudessa rakenneultrassa niin ultraaja kertoi lapsen liikkuvan niin paljon ettei saa toista kättä millään näkyviin mutta eiköhän se siellä ole. Voit uskoa etten liikkunut sieltä penkiltä pois ennen kuin ultraaja sai varmistuksen asialle ;D Samassa paikassa meinaan tapahtui naapurin ultraus ja mainitsin siitä myös silloiselle omalle ultraajalle, joka onnekseni ymmärsi pelkoni ja ultrasi tosiaan niin kauan et molemmat kädet jne löytyivät :)
Mutta joo, nyt taas jaaraaminen sei ja syömään ;)
Taas on menny muutama päivä kun ei oo koneelle joutanu ja te ootte olleetkin ahkeria! Meni meinaan monta tuntia kun lueskelin kaikki " rästiin" jääneet viestit!
Neiti 4vee lähti naapuriin leikkimään niin saa hetken huokaista näin vapaapäivänä, pyykkikone tosin oottais täyttämistään, mutta ei se sieltä mihinkään karkaa... Tarttis kyllä pestä kun on enää kahdet housut, jotka mahtuu hyvin jalkaan ja niitä sitten vuorotellen pestään ja pidetään. Olis kyllä korkee aika lähtä mammavaate ostoksille, mutta kun ei jaksa...
Pahoinvointi alkaa olla taakse jäänyttä elämää, toivottavasti (kop,kop) Uni tulee kyllä iltaisin ennen kymmentä ja sitten kolmen-neljän maissa herään pissalle ja sitten valvotaan ja horrostetaan kunnes kello soi... Rasittavaa! Nyt oon kahtena aamuyönä miettinyt horteessani vanhan koulukaverin tyttönimeä, enkä saa sitten millään mieleeni. Ihan niinku olis tärkeääkin...
Hiusjutuista... Tukka rasvottuu ihan kauheeta kyytiä ja muotovaahto kutittaa päätä. Sitten kun ei voi vaahtoo laittaa, niin rasvoittuminen tapahtuu sitäkin nopeempaa. Ihana pesukierre... Kaks kertaa päivässä saa kohta pestä, kun normaalisti riittää joka toinen päivä.
Täällä keski-suomessa on maa ihanan valkoinen vaikka aika vetistä räntää on tänäänkin sadellut. Oli muuten vaan ihan pikkuisen painavaa kun aamupäivällä pihaa kolailin. Tuli ihan hiki riehuessa...
Tuosta vammaisuudesta on näköjään kans ollut juttua. Mulla on veli lievästi kehitysvammainen, samoin kuin serkku (henkistä laatua, eli joissain asioissa sytyttää vähän hitaammin) Isän puolen suvussa on sukupolvien saatossa ollut muitakin, eli jollain lailla perinnöllistä on. On siis mahdollista myös mun kohdalla, mutta en ole jaksanut aiasta murhetta kantaa. Jo esikoista odottaessani olisin päässyt tarkempiin tutkimuksiin halutessani, mutta miehen kanssa asioita mietittiin ja tultiin siihen tulokseen, että ei se mitään muuttais. Ja sama linja jatkuu. Rakenneultraankin mennään vaan sen takia, että vauvelia on niin ihana nähdä!!!
Mahan kasvua ja liikkeitä odotan ku kuuta nousevaa!!! On se musta vaan niin ihanaa kun masu hytkyy ja heiluu pikkuisen potkiessa. Sitten varsinkin on ihanaa kun mahan päältä erottaa ja tuntee ne pienet nyrkit ja jalat ja pepun ja kaikki. Haittapuoli on kyllä sitten se kun ne varpaat alkaa tuntuun kurkussa... Esikoinen oli nimittäin kova potkimaan ylöspäin ja se ei ollut kivaa!
No eiköhän tässä oo tullut jo asiaa muutaman päivän edestä! Hyviä vointeja kaikille kesäkertuille, myös uusille!
Quest 11+4
Marieela, Maridee ja muut " pelkääjät"
Piti ruveta kirjoittamaan, kun täällä keskustellaan tästä vammaisuusaiheesta. Minulla on tosi vaikeat allergia & astmaoireet, joihin minun on pakko käyttää päivittäin kortisonia. Siis ei mitään pikku kutinoita vaan että ilman lääkettä henki ei kulje. Vaikka olen kysynyt usealta lääkäriltä ja kaikki sanoo että täytyy mun niitä käyttää ja tiedän tietysti itsekin että ilman en voi olla, niin voitte varmaan arvata miltä tuntuu niitä lääkkeitä käyttää.
Tiesinhän toki jo raskautta halutessani, että näin on, mutta olen 36v eikä minulla ole aikaa odotella, josko oireet ehkä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa olisivat lievemmät. Sitten minulla on aina välillä kausia, jolloin joudun syömään enempi kortisonia kun astma menee tasapainosta. Minulla on tuskanhiki otsalla kun mietin koska se mahdollisesti on edessä. Niin, ja tiedän kyllä, että esim reumapotilaat joutuvat käyttämään paljon isompia annoksia kuin minä, mutta ei se lohduta.
Nyt kuitenkin iloitsen siitä, että ekat kolme kuukautta on takana ja olen voinut suht hyvin ja että np-ultrassa kaikki oli hyvin.
Ja vielä: siskollani on kehitysvammainen lapsi, eikä asialle ole löytynyt kromosomitasolta tai aivoista mitään syytä. Se ei kuitenkaan itseasiassa vaikuta niin että pelkäisin, ennemminkin niin, että ajattelen että sellaista ei voi sattua kahta kertaa samaan perheeseen. Tiedän, että ajatuksella ei ole mitään todellisuuspohjaa, mutta ehkä ymmärrätte?? En kyllä tiedä myöskään osaisinko ikinä olla niin ihana äiti sellaisessa tapauksessa kuin siskoni on.
No, tulipa todellinen tilitys. Toivottavasti en ketään pelotellut, se ei ole tarkoitukseni, mutta aihe nyt vain kolahti.
äitimiia rv 13+3
Tässä lueskelin pinoa, kun vihdoin pääsimme kotiin ja tyttö katsoo pikkukakkosta. Toimii sukupolvesta toiseen:)
Täällä meillä oli mukava luistinrata n. 4 km tarhasta kotiin. Sateen ja sulamisen jälkeen iski pakkasen, niin liukasteltiin sitten. Joo kyllä hiukan hirvitti. Joku oli täällä kaatunut. Täytyy lohduttaa, että yleensä vaavi on niin suojassa, että kovatkaan tällit eivät haittaa.
Kyllähän tuo lapsen vammaisuus mietityttää aina välillä. Jotenkin ultrien ollessa kunnossa koitan uskoa asioiden olevan hyvin. Esikoista odottaessa ravasin siellä joka viikko viimeiset 10 viikkoa lapsen pienikokoisuuden vuoksi, tuloksena terve tyttö. Kyllä oli hermot kireellä koko ajan.
Tänään oli np-ultra. Nyt on niin hyvä mieli. Pikku kaveri veteli kuperkeikkaa ja potkutteli vallan vauhdikkaasti. Kaikki oli kunnossa niin kuin pitää ja muistoksi tuli kivoja kuvia. Mies ei tälläkään kertaa päässyt mukaan ja meilläpäin ei lapsia saakkaan ottaa. Viikkoja tuli koosta 11+6 eli muutama päivä enemmän, kun nyt laskettu 11+3. Eivät sitä muuttaneet joten la on 17.6. Sitten paras uutinen! Täällä meillä ei rakenneultra kuulu tarjottaviin palveluihin, mutta PHKS kouluttaa kätilöitään tekemään sitä, joten pääsen ilmaiseen rakenneultraan, jossa lääkäri opettaa kätilöä. Sattuu olemaan oikea määrä viikkoja tuolla tammikuun lopulla!!! Kerrankin osui tuuri kohdalleen, aika on 27.1.
Tunteistakin oli täällä puhetta. Ne todellakin ovat pinnassa. Itku tulee helpolla ja samoin palaa pinna. Täytyy oikein ihmetellä, että olen jaksanut rakentavasti käydä tuon tytön kanssa kiistelyt. Äiti on vielä onnistunut olemaan aikuinen, katsotaan kuinka kauan. välillä voisi heittäytyä lattialle sätkimään ja kiljumaan kun kehtais vaan.
Lytte + Masukki 11+3
Sitten iloisia vaateuutisia: Pääsin vihdoin ja viimein sinne H&M nettisivuille ja onnistuin hankkimaan itselleni äitiysvaatteita! Oli ihana shoppailla jotain niin konkreettista. Vauvalle en kyllä vielä uskalla mitään, ehkä sitten 30+ viikoilla. Miten muut esikoistaan odottavat? Joko olette tehneet virallisia vauva-hankintoja ja mitä?
Niin ja kokeneemmat, miten aikanaan esikoista odottaessanne, tuliko hankittua kaikki hyvissä ajoin?
Minulla on kans ensimmäinen tulossa ja olen ollut ihan mahdoton ostelemaan kaikenlaista vauva tavaraa aina, joten on valmiina aika paljon kaikenlaista pientä. Viikonloppuna ostin sitten niitä ihan pieniä kokoja. Yhden bodyn ja kahdet puolipotkarit. Enempää mamma-housuja en aio ostaa kun on kahdet,niillä saa pärjätä. Pari paitaa täytynee varmaan jossain vaiheessa haikia. Vauvan vaunut meinataan hakea vasta maalis-toukokuulla kun en tiedä missä niitä muuten pidettäis siihen asti. Sänky saadaan varmaan joskus helmi-maaliskuun vaihteessa. (tai sitten kun appiukko on sen kunnostanut) Sänkyyn olen jo ostanut päiväpeitteen,joka pitäisi ommella ensin. Ja sitten olen ostanut pinnasänkysuojan jonka aion päällystää uudestaan samalla kankaalla mitä on sängynpeitteessä.
Ystäväni osti vauvan vaunut jo kun hän oli kolmannekuulla raskaana kun sai hyvän tarjouksen. Ne saa kuulemma palauttaa jos sattuu jotain ikävää.Ja hän oli tyytyväinen kun oli hankkinut kaiken valmiiksi hyvissä ajoin ennen kuin vauva syntyi. Hän ei oliskaan jaksanut enää loppuaikana juosta kaupoissa.
Itse ajattelin hankkia tavaraa siihen tahtii miltä milloinkin tuntuu. Itseni tuntien niin en voi olla ostamatta vaatteita!
Lilli81 13+3
Täällä taas yksi levoton yö takana. Mikä ihme on iskenyt kun mietin yöt läpi kaikenlaista, huoh! Herään muuten joka yö ihan samaan aikaan, outoa, siis viiden minuutin tarkkuudella. Ensin pissalle ja sitten taas kaikenlaisia mietteitä pyörii päässä ja sitten kun kello soi niin olen aivan naatti.
No, ihanaa sentään että täällä alkoi sataa lunta juuri, tuonne jäisten teiden päälle niin kyllä taas pelti rytisee liikenteessä.
Äitimiia (muistaakseni) kertoi eilisessä pinossa että edellinen raskaus oli mennyt supistellessa. Mulla ihan sama juttu kakkosen odotuksen kanssa, eli supistelut alkoi varhaisessa vaiheessa, viikolla 17 muistaakseni. Ja siitä lähtien viikolle 32 olin jo tosi " invaliidi" , en voinut tehdä juuri mitään kun alkoi heti supistella. Sitten viikosta 32 alkoi ihan säännölliset supparit ja olinkin vuodelevossa koko loppu raskauden, en saanut edes lääkärin sanojen mukaan pöntöllä pinnistää, seksi oli kielletty, kahvipannua painavempaa ei saanut nostaa jne..., toivottavasti tämä menisi vähän paremmin tämä kolmas kerta!
Tosi rankkaa vain makaa ja seurata vierestä esim. kämpän sotkuisuutta ja etenkin kun olis kauhea pesänrakennusvimma vaan päällä. Mies parka sitten sai pyykätä ja siirtää huonekaluja ja minä määräsin sohvalta.....johan siinä yleiskuntokin kerkesi rapistua kun ei kertakaikkiaan mitään voinut tehdä. No, pääasia oli että neiti pysyi masussa ihan loppuun asti.
Mutta siis noista yöllisistä mietinnöistä vielä, niin hirveästi pohdin että vauva on ihan varmasti jotenkin sairas, tai keskemenoa ja sitten jo pelkään tulevaa sektiota, pelkään että saan veritulpan! Höh, näin päivänvalossa kuulostaa itsestäkin jo ihan hölmöiltä, mutta mutta...
Tulkaapas muutkin kertut tänne! Niin ja tervetuloa kaikki uudet...
t. mariadee 9+4