Lue keskustelun säännöt.
miten voi näin hyvän miehen ikinä jättää? :( meidän suhteessa
22.09.2012 |
(kestänyt pian 10v) minä olen ollut se surkea ja luuseri, jota mies on kannatellut ja antanut anteeksi toinen toistaan pahempia asioita. Me on selvitty mun alkoholismista, mun pettämisistä, turhautumisestani siitä, etten ikinä saanut koulutustani vastaavaa työtä -> mies elätti meitä vuosia. Alkaessamme seurustella mulla oli pieni lapsi,jolle mies ollut aivan mahtava isähahmo (lapsen bioisää ei ikinä ole kiinnostanut). Mies on halunnut ja toivonut omia lapsia, siitäkin haaveesta luopui takiani kun en enempää lapsia halunnut.
Tämä ihana mies on mua tsempannut, lohduttanut, kannustanut, valvonut yöt vierelläni silitellen kun itken painajaisten ja unihalvausten kourissa, maksanut terapiani joissa lapsuuden hyväksikäytön takia olen joutunut vuosia käymään.
Hän on hakenut laastarit, pitänyt sylissä ja sanonut, että kaikki järjestyy, kun viilsin tuskissani ja itsetuhossa kylkeni ja nilkkani verille, purin ranteeni ja revin hiukset päästäni.
Hän hoiti pientä lastani silloin, kun ryyppäsin itteni teholle pillerit kyytipoikana ja makasin vatsahuuhtelussa.
Hän on valinnut sen, että elää epätasapainoisen naisen kanssa, koska jostain itselleni täysin käsittämättömästä syystä rakastaa minua. Ja nyt mä olen rakastunut toiseen.
Enkä enää tiedä, olenko koskaan rakastanut miestäni, vai rakastanko vain sitä, miten pyyteettömästi hän rakastaa minua. Kukaan ei ikinä oo ollut mulle niin hyvä, eikä tule olemaan, se on varmaa.
Mitä ajatuksia teissä herättää tämä? Omat tunteet niin solmussa,mytyssä,turtana, etten enää tiedä mistään mitään :'(
Kommentit (46)
olisi miehesi vuoro tarvita hoivaamista, hellimistä ja kaikkea ihanaa mitä vain keksit. Näin voisit kääntää suhteenne toisin päin ja voisit olla itsestäsi ylpeä, itsetuntosi kohenisi, olisit Nainen, jonka ilmiselvästi miehesi ansaitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet kuvottava lumppu. Tekeydyt uhriksi uudestaan ja uudestaan. Kasvata selkäranka.
Onko tässä nyt kyse myös siitä, että sulla asiat ei voi olla hyvin? Siis alitajuisesti toimit niin, että sinulla olisi hankalaa? Koska jos lähdet ihastumisen huumassa toisen miehen matkaan, jäät todennäköisesti yksin ja tunnet loppuelämäsi suurta syyllisyyttä tuotettuasi miehellesi tuskaa. Mutta jos haluat kärsiä... Tai ei, sulla on myös sun lapsi, jolle sun aikuisena pitäisi pystyä turvaamaan mahdollisimman tasainen ja hyvä elämä.
Onko sulla kuitenkin vähän mania lähdössä käyntiin?
Ota aikalisä - älä tapaa sitä toista miestä vaan mieti sun nykyistä miestä ja sun elämää. Jos haluat erota, ja se on paras ratkaisu, niin sitten eroa, mutta asu sen jälkeen ensin yksin ja opettele elämään itsenäisesti. Ei ole oikeasti mitään järkeä hypätä yhdestä suhteesta toiseen. Uusi voi tuntua ihanalta ja jännältä, kun siinä ei ole vielä sitä arkea. Mutta yhtälailla se arki siihenkin suhteeseen tulisi.
Yritä nyt oikeasti itsenäistyä. Jotta sun suhteet ei olis aina noita hoivasuhteita. Voit varmasti aikuistua nykyisen miehesi rinnallla, käyttäytyä kuin aikuinen nainen ja ottaa oman vastuusi teidän perheestä.
Jos sulla on hoitosuhde jossain, niin käy juttelemassa.
Onko se aitoa ja oikeaa rakkautta, mene ja tiedä.
ja anna epävakaan elämänhallintasi vetää itsesi sinne minne vietti vie.
Toivottavasti terapiasi jatkuu vielä.
Tunteet tulevat ja menevät, ei niiden takia tarvitse typeryyksiä tehdä - vaikka monet tekevätkin.