hirveä ongelma koskien työtä. Jos olen johtavassa asemassa,

ei onneksi johtavassa asemassa. Todella hankalaa ottaa mitään puheeksi, kun toinen reagoi henkilökohtaisesti kaikkeen.



Oletko varma, ettei itkuherkkyys kerro masennuksesta?

Jos sinulla on tähän asiaan ehdotus, voisit tehdä asiasta 5 min alustuksen ensi kokoukseen, tämä ei ole relevanttia tässä vaiheessa, kiitos että kerroit mielipiteesi ja siirrytään siiten seuraavaan asiaan, on tärkeää että kaikki tulevat kuulluiksi kiitos mielipiteestäsi ja sitten seuraava asia

henkilökohtaisesti. Johtavassa asemassa täytyy pystyä pitämään itsensä ammatillisena. Luulisi sinulla olevan koulutustausta, hyödynnä sitä. Kieltämättä on aika noloa, jos esimies alkaa itkua vääntämään jonkun työkonfliktin takia.

toisen kirjoittamana. Mutta minulla ontällainen vamma, jotenkin koen, ettei minua hyväksytä jos joku alkaa voimakkaasti dissaamaan. Muuten kyllä hoidan työni eritttäin hyvin, ei ole valituksia tullut. ap

henkilökohtaisesti. Johtavassa asemassa täytyy pystyä pitämään itsensä ammatillisena. Luulisi sinulla olevan koulutustausta, hyödynnä sitä. Kieltämättä on aika noloa, jos esimies alkaa itkua vääntämään jonkun työkonfliktin takia.

jos alkaisit itkua vääntämään. Oletkohan ihan sopiva esimieheksi.

jos otat asiat noin henkilökohtaisesti? Johtavassa asemassa olevan täytyy pystyä kohtaamaan kritiikkiä ja silti toimimaan asiallisesti, ei kaikkea saa ottaa henkilökohtaisesti. Itse otan asiat myös välillä vähän turhan henkilkohtaisesti, mutta siksipä en hakeudukaan sentyyppisiin tehtäviin, jossa siitä olisi merkittävää haittaa. Tykkään olla asiantuntijana :)

siis saada kokemusta ja kovettaa nahka. ap

jos otat asiat noin henkilökohtaisesti? Johtavassa asemassa olevan täytyy pystyä kohtaamaan kritiikkiä ja silti toimimaan asiallisesti, ei kaikkea saa ottaa henkilökohtaisesti. Itse otan asiat myös välillä vähän turhan henkilkohtaisesti, mutta siksipä en hakeudukaan sentyyppisiin tehtäviin, jossa siitä olisi merkittävää haittaa. Tykkään olla asiantuntijana :)

jos alkaisit itkua vääntämään. Oletkohan ihan sopiva esimieheksi.

Olen kolmekymppinen itkuherkkä nainen ja esimies. Alaiseni (5 kpl) ovat kaikki miehiä, suurin osa minua vanhempia. Minä olen heitä koulutetumpi, mutta heillä on kaikilla enemmän käytännön kokemusta kuin minulla. Aluksi, edettyäni/jouduttuani esimieheksi olin todella heikoilla ja alaiseni kohtelivat minua todella törkeästi. (Tässä tilanteessa ei siis ollut kyse normaalista kritiikistä alaisten taholta, vaan enemmänkin vähättelystä ja myös seksistisistä kommenteista.) Ja kyllä, purskahdin heidän edessään itkuun. Minulla oli samoihin aikoihin keskivaikea masennus (josta kukaan tiimissämme ei tiedä). Ei kestänyt monta päivää kun miehet huomasivat kohdelleensa minua asiattomasti ja alkoi yhteistyö, jonka aikana meistä on tullut dream team ja olemme tehneet todella hyvää tulosta näiden parin vuoden aikana. Kukaan ei ole vaihtanut työpaikkaa, vaikka siihen olisi alallamme hyvät mahdollisuudet. Olen muutaman alaisen kanssa puhunut asiasta ja heidän mielestäni oli ihan oikeutettua, että aloin poraamaan. Olen sanonut, että meillä jokainen saa olla oma itsensä.

Jos sinulla on tähän asiaan ehdotus, voisit tehdä asiasta 5 min alustuksen ensi kokoukseen, tämä ei ole relevanttia tässä vaiheessa, kiitos että kerroit mielipiteesi ja siirrytään siiten seuraavaan asiaan, on tärkeää että kaikki tulevat kuulluiksi kiitos mielipiteestäsi ja sitten seuraava asia

Meillä pomo vastaa juuri noin. Siksi meillä on nykyisin viralliset palaverit ja sitten varjokokokukset ilman pomoa. Tämä ei kuuntele meitä, ei kestä yhtäkään vastakkaista argumenttia eikä missään nimessä kestä sitä, että joku kyseenalaistaa tekemisensä.

Olemme virallisissa palavereissa hiljaa, emme sano mitään. Esimies on tyytyväinen, koska kaikki sujuu hienosti. Tietysti varmistamme, että kaikki esimiehen typerät päähänpistot toteutetaan ja muistioista näkyy, että esimies niitä esitti. Tällä tavalla saatu pomolle jo yksi varoitus ja yksi erittäin vakava puhuttelu.

Ehkä kannattaisi kuunnella niitä, jotka sen työn tekevät. Meillä esimiehen päätöksellä rikottiin lakia sen verran vahvasti, että tilitarkastajakin meni sanattomaksi.

EI itkeminen ole maailmanloppu; se kertoo että olet kaikella sydämelläsi työssäsi kiinni. Ja jos kritiikki on täysin persoonaan kohdistuvaa ja asiatonta; miksei se ei saisi satuttaa?



Yksi, joka pirautti aamulla pari kyyneltä kun yksi asia meni metsään; kokosi itsensä ja laittoi asianomaisille tiedon että lupausta ei pysytty pitämään.



Ihmisiä ne esimiehetkin on; yksi itkee, toinen huutaa, kolmas pitää mykkäkoulua. Mikään näistä ei varmasti ole paras tapa hoitaa konflikteja mutta itkeminen nyt tuskin on se pahinkaan.

jos alkaisit itkua vääntämään. Oletkohan ihan sopiva esimieheksi.

Olen kolmekymppinen itkuherkkä nainen ja esimies. Alaiseni (5 kpl) ovat kaikki miehiä, suurin osa minua vanhempia. Minä olen heitä koulutetumpi, mutta heillä on kaikilla enemmän käytännön kokemusta kuin minulla. Aluksi, edettyäni/jouduttuani esimieheksi olin todella heikoilla ja alaiseni kohtelivat minua todella törkeästi. (Tässä tilanteessa ei siis ollut kyse normaalista kritiikistä alaisten taholta, vaan enemmänkin vähättelystä ja myös seksistisistä kommenteista.) Ja kyllä, purskahdin heidän edessään itkuun. Minulla oli samoihin aikoihin keskivaikea masennus (josta kukaan tiimissämme ei tiedä). Ei kestänyt monta päivää kun miehet huomasivat kohdelleensa minua asiattomasti ja alkoi yhteistyö, jonka aikana meistä on tullut dream team ja olemme tehneet todella hyvää tulosta näiden parin vuoden aikana. Kukaan ei ole vaihtanut työpaikkaa, vaikka siihen olisi alallamme hyvät mahdollisuudet. Olen muutaman alaisen kanssa puhunut asiasta ja heidän mielestäni oli ihan oikeutettua, että aloin poraamaan. Olen sanonut, että meillä jokainen saa olla oma itsensä.

Miksi olet esimies on alaisesi ovat kokeneempia?

Esimiehen pitää olla vahva. Arvostelu ei saa vaikuttaa mitenkään. Jos minun yrityksessäni esimies rupeaisi itkemään olisi hän entinen esimies. Esimieheksi pääsee ne jotka ovat henkisesti vahvoja ja osaavat johtaa. Et ole näköjään kumpaakaan. Esimiehen pitäisi pystyä pitämään kuri ja järjestys.

Mitä sitten jos sinun esimiehesi antaa sinulle määräykset: potki pari ulos. Organisoi tiimisi ja laitat heidät tekemään jotain mistä ei pidä. Eroatko? Rupeatko itkemään?

Alaisesi eivät ole kavereitasi. He ovat alaisiasi. Sinun pitäisi MÄÄRÄTÄ ei neuvotella.

miten selvitä konfliktitilanteista jossa tuntuu että jotkut vahvat tyypit vetävät yhtä köyttä ja hyökkäävät kokouksessa kimppuun. Ettei ala pillittämään? Minulla on nolo taipumus alkaa vääntää itkua, jos joudun jotenkin ahdistetuksi tai hyökkäyksen kohteeksi. Siinä menettää kasvonsa lopullisesti eikä kukaan enää ota tosissaan ikinä :(

Miten selviätte tällaisista tilanteista? tuleeko teille ikinä sellainen olo, että tekisi mieli luovuttaa ja alkaa parkua?

T. Nolo

koska et voi olla esimiehenä. Sinusta ei siihen ole. Työhön ei saa sotkea tunteita. Juuri tälläisellä touhulla naiset ei pääse johtaviin asemiin. Sinun pitää olla vahva. Sä et voi kaveerata alaistesi kanssa. He ovat alaisiasi. Vaikka kaikki inhoaisivat sinua niin mitä sitten? Sun pitäisi pystyä ilman ongelmaa antamaan potkut alaisellesi vaikka hän itkisi edessäsi ja vetoaisi nälkäisiin lapsiinsa.

jossa esim. kenraali alkaisi vollottaa joukkojen edessä... kaikista ei vaan ole johtavaan asemaan.

Jos sinulla on tähän asiaan ehdotus, voisit tehdä asiasta 5 min alustuksen ensi kokoukseen, tämä ei ole relevanttia tässä vaiheessa, kiitos että kerroit mielipiteesi ja siirrytään siiten seuraavaan asiaan, on tärkeää että kaikki tulevat kuulluiksi kiitos mielipiteestäsi ja sitten seuraava asia

Meillä pomo vastaa juuri noin. Siksi meillä on nykyisin viralliset palaverit ja sitten varjokokokukset ilman pomoa. Tämä ei kuuntele meitä, ei kestä yhtäkään vastakkaista argumenttia eikä missään nimessä kestä sitä, että joku kyseenalaistaa tekemisensä.

Olemme virallisissa palavereissa hiljaa, emme sano mitään. Esimies on tyytyväinen, koska kaikki sujuu hienosti. Tietysti varmistamme, että kaikki esimiehen typerät päähänpistot toteutetaan ja muistioista näkyy, että esimies niitä esitti. Tällä tavalla saatu pomolle jo yksi varoitus ja yksi erittäin vakava puhuttelu.

Ehkä kannattaisi kuunnella niitä, jotka sen työn tekevät. Meillä esimiehen päätöksellä rikottiin lakia sen verran vahvasti, että tilitarkastajakin meni sanattomaksi.

Lähinnä näillä saa ostettua aikaa tilanteessa, jossa käsitellyt asiat eivät ole sitä mitä piti käsitellä tai muuten mennään vinoon aihepiiristä. Esimerkiksi jos palaverin aiheena on vaikkapa miten voimme saavuttaa tämän vuoden myyntitavoitteen ja mikä olisi realistinen tavoite ensi vuodelle, ei keskustelua voi antaa luiskahtaa siihen, mihin asiakkaat viedään joulun alla lounaalle. Varmasti asiakkaiden käyttäminen joululounaalla on tärkeää, mutta siitä voi tehdä ehdotuksen seuraavaan palaveriin, jolloin se on asialistalla.

miten selvitä konfliktitilanteista jossa tuntuu että jotkut vahvat tyypit vetävät yhtä köyttä ja hyökkäävät kokouksessa kimppuun. Ettei ala pillittämään? Minulla on nolo taipumus alkaa vääntää itkua, jos joudun jotenkin ahdistetuksi tai hyökkäyksen kohteeksi. Siinä menettää kasvonsa lopullisesti eikä kukaan enää ota tosissaan ikinä :(

Miten selviätte tällaisista tilanteista? tuleeko teille ikinä sellainen olo, että tekisi mieli luovuttaa ja alkaa parkua?

T. Nolo

koska et voi olla esimiehenä. Sinusta ei siihen ole. Työhön ei saa sotkea tunteita. Juuri tälläisellä touhulla naiset ei pääse johtaviin asemiin. Sinun pitää olla vahva. Sä et voi kaveerata alaistesi kanssa. He ovat alaisiasi. Vaikka kaikki inhoaisivat sinua niin mitä sitten? Sun pitäisi pystyä ilman ongelmaa antamaan potkut alaisellesi vaikka hän itkisi edessäsi ja vetoaisi nälkäisiin lapsiinsa.

Että onneksi ei tarvitse olla kusipää, sinusta ei taitaisi olla johtajaksi. Kaveri eivoi olla mutta ihminen silti. Ei kukaan jaksa kauaa jos inhotaan ja empatiakin on joskus tarpeen.

Miksi olet esimies on alaisesi ovat kokeneempia?

Esimiehen pitää olla vahva. Arvostelu ei saa vaikuttaa mitenkään. Jos minun yrityksessäni esimies rupeaisi itkemään olisi hän entinen esimies. Esimieheksi pääsee ne jotka ovat henkisesti vahvoja ja osaavat johtaa. Et ole näköjään kumpaakaan. Esimiehen pitäisi pystyä pitämään kuri ja järjestys.

Mitä sitten jos sinun esimiehesi antaa sinulle määräykset: potki pari ulos. Organisoi tiimisi ja laitat heidät tekemään jotain mistä ei pidä. Eroatko? Rupeatko itkemään?

Alaisesi eivät ole kavereitasi. He ovat alaisiasi. Sinun pitäisi MÄÄRÄTÄ ei neuvotella.

Onneksi en ole töissä samassa firmassa kuin sinä.

Jos arvostelu ei saa vaikuttaa esimiehen toimintaan, miten ikinä voi kehittyä ja muuttaa mitään? Itse ainakin mielelläni neuvottelen (sinua taitaa ärsyttää tämä sanakin) tiimin kanssa asioista ja kuuntelen heitä. En voi sivuuttaa kenenkään kolmekymmenvuotista kokemusta kun itselläni kokemusta on noin neljä vuotta!

Jos en olisi sopiva esimies, minut olisi jo potkittu pihalle tai muihin tehtäviin. Onneksi työpaikallani kuitenkin merkitsee raha/tulos, ei se, alkaako esimies itkemään vai ei.

Näin olemme pärjänneet kaksi vuotta ja myös organisaationmuutoksen yli!

Minulle olisi kamala paikka antaa potkut. Onneksi sellaista tarvetta ei ole ollut ja tiedän, että alallamme ei kukaan joudu olemaan kuukausia ilman työtä. Tunnen useamman esimiehen, jolle työntekijöiden irtisanominen on ollut vaikea paikka, joten en taida olla edes ainoa herkkis pomo maailmassa.

Olen useamman kerran joutunut tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on ollut käskeä alainen tekemään jotain epämiellyttävää. Ja kaikki on mennyt hyvin, älä huolehdi! Ehkäpä juuri siksi, että meidän tiimissä kaikki ovat ihmisiä, emmekä harrasta samaa armeijamaista meininkiä kuin sinä, vaan pyrimme kompromisseihin, joustavuuteen ja siihen, että jokainen joutuu vuorollaan paskahommiin, eikä vain yksi.

Joku kirjoitti tässä ketjussa kenraalista ja joukoista! Pitääkö työpaikankin olla kuin armeija? En ymmärrä.

Olen muuten esimies, koska minulla on korkeakoulutus, jota alaisillani ei ole. Teen toimistotyötä, he (yleensä) eivät.

t. Nr 9.

Kirjoitit _joutuneesi_ esimieheksi...

Ja syynä on juuri se, ettei halua ottaa paskaa niskaan, joka "kuuluu" aina esimiehen osaan, jos tulee konfliktitilanteita tms.



Minusta ei ikinä olisi esimieheksi, koska haluan tulla kaikkien kanssa hyvin toimeen, enkä edes osaa olla tunteettoman kylmä.



Tosin sanotaan niinkin, että hyvä esimies ei nosta itseään muiden yläpuolelle...tiiä häntä sitten?

On totta, että esimies ei voi olla kaveri mutta ei hän missään nimessä voi eikä saa olla puukasvoinen kusipää, jolle ei voi ehdottaa mitään ja jota ei saa edes virheistä arvostella. Tässä mennään autoritääriseen johtamistapaan 50 vuotta taaksepäin ja tuloksellistahan tämä ei ole, kun eletään pelon ilmapiriissa kuin Stalinin aikoina.



Hyvä esimies osaa antaa niin positiivista kuin negatiivistakin palautetta. Hän pysyy asiassa, on riittävän tiukka mutta osaa kuunnella ja joustaa, kun on tarve. Hän voi olla empaattinen mutta ennen kaikkea hänen on kyettävä näkemään alaisensa ihmisinä, tsempattava ja innostettava heitä tilanteissa, joissa heillä on vaikeaa. Toisaalta on osattava erottaa ne vaikeat tilanteet ja lusmuilut ja lusmuille on oltava jämäkämpi ja puukasvoisempi.



Kun esimies vetää yhtä köytää alaistensa kanssa, ollaan ihanteellisessa tilanteessa. Ne, jotka soutavat omaa venettä ja antavat alaistensa äyskäröidä omaa uppoavaa venettään, ovat vain opportunisteja, jotka eivät kauaa alalla pärjää.

Niin "jouduinkin". En siis halunnut. Edeltäjäni lopetti yllättäen ja suostuin painostuksen alla.

Ajattelin, että ihan sama, koska etsin tuolloin asiantuntijatehtäviä muualta. Ajattelin, että ainoa tapa mulle edetä urallani, olisi asiantuntijatehtävät, koska olisin kykenemätön pomoksi. Eli tyypillistä naisten ajattelua...



Edeltäjäni oli enemmän "armeijahenkinen" mies ja hänellä oli kokemusta alalta muualtakin kuin toimistohommista. Joten ajattelin, etten koskaan olisi yhtä hyvä kuin hän. Mutta olenkin tuloksen perusteella ollut parempi. Enkä ole palanut loppuun, toisin kuin hän.



Esimiehetkin on ihmisiä ja on monta tyyliä olla pomo. Jos on neuvotteleva, ei voi pysyä selväpäisenä kauan, jos pakottaa itsensä esittämään hitleriä.



Olen näiden parin vuoden aikana toki kehittynyt paljon. Olen itsevarmempi nyt, koska tunnen alaiseni, ammatillinen osaaminen on kaksinkertaistunut ja nahkani paksuuntunut.



Mielestäni on väärin ajatella, että naisen pitäisi ollakova/miesmäinen/yksi pojista edetäkseen urallaan.



t. Nr. 9