Mikä eroamisessa oli sinulle vaikeinta?

- ettei se tapahtunut minun tahdostani

- että lasten isä kävi kaikki eroomme liittyvät neuvottelut ja keskustelut uuden kumppaninsa eikä minun, eron toisen osapuolen, kanssa

- että tämä uusi kumppani oli lasten isälle kaikkien tärkein, sitten hän itse ja lapset vasta kolmantena (minä en ollut edes listalla :)

- että minusta tuli yhtäkkiä yh, lasten isä EI HALUNNUT kuin joka toisen viikonlopun



Ja paljon muita asioita...

Olen avauksen tekijä. En todellakaan odota mitään roihuja enää tässä vaiheessa, mutta ihan normaalia parisuhdetta hyvine ja huonoine päivineen. Ennenkaikkea kumppania, joka jakaa elämän kanssani. Meillä on oikeasti kaikki ihan pystyyn kuollutta, emme käytännössä keskustele mistään enää, ei mitään tunteita, ei mitään kosketusta, ei yhtään mitään. Olemme kaksi toisistamme täysin vieraantunutta ihmistä saman katon alla. Ennen en voinut ymmärtää sanontaa ja eron syytä, että "kasvoimme erilleen". Nyt tajuan sen täysin.

kaikista maanpäällä olevista ihmisistä olikin se petollisin ja julmin. Varmasti hänellä oli noita vaikeuksia joita useat ovat kirjoittaneet, mutta minusta hän oli ne ansainnut.

Ymmärrän, jollain tasolla, noita kiusaa tekeviä ex:ä, he eivät ole olleet valmiita eroon jota toinen puoliso on mielessään pohtinut jo ehkä vuosia.