Miksi kaikki on aina niin vaikeaa? (asiaa työpaikan pelisäännöistä ja aikuisista ihmisistä)
Miten voi olla mahdollista, että aina saa sanoa samoista asioista vaikka töissä on pelkästään täysi-ikäisiä (siis periaatteessa aikuisia) ihmisiä. Suurin osa jopa pitkän työhistorian omaavia, keski-ikäisiä. Otetaanpa esimerkiksi työaika-autonomia. Jokainen saa periaatteessa suunnitella omat työvuoronsa, mutta se ei tietenkään ihan täysin ole mahdollista koska myös miehitys pitää turvata kaikissa työvuoroissa. Listat pitäisi pystyä tekemään yhteisymmärryksessä työkavereiden kanssa, keskustelemalla ja neuvottelemalla. Myös tietyt, mm. lain asettamat, rajoitukset sanelevat työvuorosuunnittelua. Aina on kuitenkin niitä, jotka laittavat oman rivinsä kysymättä muilta. Sitten kun sitä pitäisi alkaa muokkaamaan, niin tulee hirveä kitinä ja vääntö, että "mut kun mä", "mut kun mä en".
Toinen esimerkki olkoon vaikka avun antaminen, työkaverin auttaminen. Miten se voi olla niin himskatin vaikeaa auttaa toista jos omat hommat on tehty ja toisella on kiire. Kuinka kukaan edes kehtaa istua persiillään kun toiset menee tukka putkella?
Ei ymmärrä, ei.
Kommentit (10)
Sitten on myös se, että jos omat ajatukset ei toimi, jonkun, eli sen esimiehen on tehtävä se lista, edes alustavasti, sit voi muokata, mikäli tarvetta. Eli siimaa täytyy kiristää, jotta sitä taas osataan käyttää ja arvostaa.
Suurin osa johtamisongelmista ei itse asiassa ole johtamisongelmia, vaan alaisten vastuuongelmia. Olen tätä mieltä alaisena ja johtajana. Eli jos ihmiset ottaisivat vastuuta itsestään ja muista eikä aina ulkoistettaisi omaa toimintaa "pahalle" esimiehelle, ongelmat vähenisivät. Totta kai huonoja pomojakin on, mutta ei läheskään aina.
ei kaikki voi aina olla esimiehen vastuulla. Kyllä aikuisten ihmisten pitää ottaa myös itse vastuuta. T. Ap
Itse teen reippaasti työni ja keskityn töissä lähes yksinomaan työasioihin. Tiimissämme on ihmisiä jotka käyttävät suurimman osan ajasta juoruamiseen ja valittamiseen siitä, kuinka hankala joku homma on. Itse olisin tehnyt jo kymmenen kertaa jonkun homman siinä välissä kun he marisevat 'kuuluuko tämä nyt tosiaan minun tehdä'. Marisija saa päivän aikana hoidettua yhden homman, minä viisi. Pitäisikö minun siis tehdä myös tämän marisijan työ, eli 'auttaa' raukkaa joka ei saa omia töitään hoidettua?
en ymmärrä, miksi minua rangaistaan kaverinkin töillä, jos ensin itse teen omani hyvin ja hän sinä aikana touhuaa toisaikaisia odotellen, että joku tekee puolestaan.
Aikani autoin, sitten opin kieltäytytymään ja keksimään näennäishommia. Saan vain yhden palkan, en tee kahden töitä.
mutta vastuu tiimin työtunneista ja siitä että ristiriitatilanteissa vuoroon saadaan joku työntekijä kuitenkin on esimiehellä. Sori.
Jos hän on tehtäviensä tasalla, hän tekee työvuorolistat tasapuolisesti. Niin meillä tehdään. Vuorot määrätään etukäteen tasaisesti palveluajalle eikä niissä ole kitisemistä.
eli jos en alaisena saa oikeuksia päättää asioista, en ryhdy päättämään vaan odotan, että pomo tekee sen puolestani. Siinä kun on alaisen ja pomon ero: alaisella ei ole oikeuksia!
Meillä ongelmana on aikaisemmat pomot, jotka priorisoivat projekteja ilman kysymättä heiltä, jotka vastasivat kyseisten projektien taloudesta ja kannattavuudesta. Ilmeni siten, että henkilöitä vaihdettiin lupaa kysymättä ns. tärkeisiin projekteihin esim. lomakuukauden ajaksi ja tilalle tuli ei-niin-haluttua työvoimaa. Kuinka monessa tämmöinen toiminta herättää luottamusta...?
Jos jokainen saa merkata työvuoronsa listalle niinkuin itselle sattuu sopimaan, niin toki jokainen sitten merkkaa, ne niinkuin huvittaa... Ja tottakai harmittaa jos ei saakkaan sitten tulla töihin, kun huvittaa...
Eli muuttakaa systeemiä. Esim. jokainen saa merkata listaan työvuoro toiveet (huom. toiveet) päivään xx mennessä ja pomo sitten tekee lopullisen listan vuoroista huomioiden toiveita sen minkä kohtuudella pystyy. Tai jokainen saa lmoittaa listaan kolme haluamaansa vuoroa ja kolme vapaatoivetta. Pomo teke sitten listan nämä huomioiden (eli toiveet toteutetaan, jos suinkin mahdollista).
Työnjaossakin pomolla on iso merkitys, mutta toisaalta yhteistyö ja kaverin auttaminen ja työkuorman jakaminen tasapuolisesti pitäisi olla kaikille selvää edes jollain tasolla. Tosin välillä on aika vaikea hahmottaa kuka apua tarvitsee ja välillä voi olla eriäviä mieleipiteitä siitä mikä on tarpeen tehdä ja millä tarkkuudella (täytyykö varaston lattian kiiltää on meidän työpaikan vakituinen puolittaisen erimielisyyden kohde)
ei kaikki voi aina olla esimiehen vastuulla. Kyllä aikuisten ihmisten pitää ottaa myös itse vastuuta. T. Ap