Millaisia ovat lapset jotka alkavat harrastaa joukkuelajeja tosissaan?

vaikka porukassa ei olisikaan ennestään ketään tuttua, ollaan jo lähempänä lapsen todellista kiinnostusta. Peliryhmät monesti vaihtuvat ja kentällä ei ole tarkoituskaan seistä kaverin kanssa käsi kädessä. Pitää olla myös halua tehdä töitä oman kehittymisensä suhteen ja olla valmis ottamaan haasteita vastaan.

Onko pienillä lapsilla jo olemassa "rakkaus lajiin"? Eikös monet lapset kokeile liutaa erilaisia harrastuksia, ennen kuin löytyy se sopivin.

15v. poikani aloitti lajinsa 4-vuotiaana ja sen rinnalla on kulkenut muitakin laleja, mutta rakkaus tähän lajiin on pysynyt.

Ja se tosiaan on joukkuelaji. Poika saa kehuja henkisestä tasostaan, muiden huomioon ottamisesta, heikompien tukemisesta ja kannustamista.

Rakkaus lajiin näkyy motivaatioissa ja halussa kehittyä ja mennä eteenpäin askel kerrallaan. Harjoituksiin mennään kovalla asenteella.

aloittaa lajin seurassa 9-10-vuoden iässä ja pääsee nousemaan parhaaseen ryhmään. Yleensähän siellä kilparyhmässä ovat ne varhain aloittaneet.

Ovatko lapset itse kilpahenkisiä, henkisesti kypsyneempiä vai vaatiiko paljon vanhempien painostusta?

Tuntuu että heti kouluikäisiä aletaan jo piiskata harjoittelemaan päivittäin, vaikka harvasta tulee

joku Teemu Selänne tai Jari Litmanen. Monella voisi olla kykyjä mutta vaivaa motivaation puute ja vielä ollaan pieniä ja leikkisiä. Lisäksi jollain lapsilla on vielä vaikeuksia pitää keskittymistä yllä koko harjoitusten ajan.

joukkuepallopelejä, pojat futista ja tyttö lentistä. Tyttö on ollut nuorten maajoukkueleirilläkin, pojat taas ovat niin paljon nuorempia etten oikein tiedä miten kauan tuo harrastus edes kestää.

Tytön perusteella voin sanoa sen, että kumpikaan meistä mies tai minä ei ole mitenkään pakotettu tai painostettu vaan tyttö on itse halunnut edetä lentisurallaan. Sen takia meni liikuntapainotteiseen yläkouluunkin. Muutamaan muuhun tuntemaani samanikäiseen teiniin verrattuna tyttärellä on erittäin hyvä itsekuri, mikä tietysti on hyödyksi sillä treeneistä ei voi luistaa.

Muuten tyttö on ihan tavallinen teini.

Harrastaa kahta joukkuelajia, toinen on kesälaji ja toinen talvilaji. Välillä on sanonut, että ei jaksa treeneihin, sitten on sanottu, että saa lopettaa lajin, ei ole pakko harrastaa sellaista, mistä ei tykkää ja jonka treeneihin ei lähde mielellään. Mutta eipä ole sitten halunnut lopettaa kuitenkaan...



Pojan koulu loppuu 2 päivänä klo 12, yhtenä päivänä klo 13 ja kahtena klo 14. Ehtii siis joka päivä leikkiä kavereiden kanssa koulun jälkeen, vaikka olis treenit illalla. Treenejä on tällä hetkellä 3 kertaa viikossa, kun talvilajia treenataan kahdesti ja kesälajia kerran. Ei mielestäni paha juttu ja tosiaan leikille on aikaa paljon!



Poika on tosi urheilullinen ja molemmissa lajeissa joukkueen parhaita. Ei silti treenaa omalla ajalla juuri lainkaan, eikä siihen kukaan pakottaisikaan.

Harrastaa kahta joukkuelajia, toinen on kesälaji ja toinen talvilaji. Välillä on sanonut, että ei jaksa treeneihin, sitten on sanottu, että saa lopettaa lajin, ei ole pakko harrastaa sellaista, mistä ei tykkää ja jonka treeneihin ei lähde mielellään. Mutta eipä ole sitten halunnut lopettaa kuitenkaan... Pojan koulu loppuu 2 päivänä klo 12, yhtenä päivänä klo 13 ja kahtena klo 14. Ehtii siis joka päivä leikkiä kavereiden kanssa koulun jälkeen, vaikka olis treenit illalla. Treenejä on tällä hetkellä 3 kertaa viikossa, kun talvilajia treenataan kahdesti ja kesälajia kerran. Ei mielestäni paha juttu ja tosiaan leikille on aikaa paljon! Poika on tosi urheilullinen ja molemmissa lajeissa joukkueen parhaita. Ei silti treenaa omalla ajalla juuri lainkaan, eikä siihen kukaan pakottaisikaan.

Itse et jaksa lapsesi harrastusta?! Jos ei, joka kerta jaksa, ei se auttamatta tarkoita, että tarvitsee lopetttaa. Vaan silloin jätetään yksikertaisesti vaan ne kerrat väliin ja jatketaan taas uusin voimin.

laumasielut juuri siitä syystä kuin kaveritkin harrastavat. Sitten kun aletaan tehdä näitä tasoerotteluja, niin ehkä ne vähemmän motivoituneet saattavat karsiutua pois. Jäljelle jää se kilpaporukka.

joku tossa valitti ettei lapsella ole aikaa kavereille kun on paljon harrastuksia. meidän naapuria ainakin ärsyttää meidän lasten harrastukset. harmittaa niin vietävästi kun haluaisi lähettää lapsensa meille "leikkimään" siinä ne roikuvat meidän autotallin oven edessä ja odottavat milloin meidän lapset tulee harrastuksistaan. niin ja usein etenkin viikonloppuisin meillä on harrastuskavereita kylässä. naapurit ei ole oikein mieluista leikkiseuraa kun ovat jotenkin niin velttoja ja saamattomia (eivät harrasta mitään) niin ei oikein löydy yhteisiä kiinostuksenkohteita.

Soittotunnille piti patistaa, joten ne lopetimme. Kumpikin on hyvä lajissaa, mutta aika näyttää, kuinka kauan "Ura" jatkuu.

Luonteeltaan kunnianhimoinen, kilpailuhenkinen, haluaa voittaa. Pelasi lopulta sm-tasolla. Lopetettuaan suunnisti kunnianhimonsa ja menestymisen halunsa työelämään, ja on edennyt urallaan hyvin. Ihailen juuri tuota antautumista, jolla johonkin asiaan pureutuu. Toivon, että oma lapseni perii tuon piirteen miehestäni.

fudistreeneihin, yleensä se 1% menee ohi kun päästään kotoa liikkeelle. Seuraan on menty ilman et siellä on ollut yhtäkään kaveria entuudestaan, joten kaipa tää on sit sitä rakkautta lajiin. Ei ole ikinä käynyt edes mielessä että joukkuelaji olisi missään mielestä huono vaihtoehto, outo ajatusmalli edes, toi lauman mukana kulkeminen! Joukkuelaji tuo mukanaan sen että ymmärretään yhdessä toimimisen tärkeys, jokaisella on oma paikkansa, tietyllä tavalla kaveria ei jätetä -mentaliteetti. Niinja mä en ole valmentava mutsi, mutta olen silti sitoutunut viemää lastani treeneihin ja peleihin, jos jokainen kerta kun lähdetään treeneihin jne pitää pojan tulevaisuudessa pois jostain pahanteosta, niin jees, mä vien, ja innolla!

Jos kaverit lopettaa, niin on selvää että se laumanmukana kulkijakin lopettaa. Toki se laumanmukana kulkija voi lopettaa aikasemminkin jos hänestä tuntuu, ettei pysy tahdissa mukana.