Sektio vs. alatiesynnytys, ei provoille

sektio. pysyy pinppi kireenä

Suunniteltu pelkosektio täällä, suosittelen lämpimästi kaikille! Kuusi vuotta siitä jo aikaa ja mitään ei näy minnekään - arpi hento valkea viiva jos tarkkaan tuijottaa, ja ei mitään pidätysongelmia tms joita alateitse synnyttäneillä on ilmeisesti hyvin useilla. Oli helppoa ja kivaa!

Ite kokenut molemmat. Alatiesynnytys oli aivan helvetillinen, pitkä, tuskastuttava, menetin paljon verta ja sattui niin maan helvetisti. Syntyi kuitenkin terve tyttö, eikä itsellekään mitään pysyvää vaivaa jäänyt, eli lopputulos kuitenkin oli hyvin onnistunut. Halusin alatiesynnytyksen itse ja jopa luomuna :D eli en siis edes saisi valittaa, oma valintahan se oli. 

Noh, toisella kerralla olin viisaampi, ensimmäisestä synnytyksestä jäi niin hirveet traumat, että suunniteltuun sektioon päädyttiin. Tosin meinasin kyllä valita alatiesynnytyksen uudestaan, tosin kaikilla mahdollisilla puudutteilla. Sektion kuitenkin otin, ja se oli niin ihana kokemus!! Terve vauva syntyi eikä tästäkään jäänyt pysyvää haittaa. Olin todella yllättynyt. Ehdottomasti ottaisin jatkossakin sektion, lapsiluku kuitenkin nyt täynnä. 

Mulla takana onnistunut alatiesynnytys. Epiduraalin jälkeen ei enää tuntenut mitään kipuja, muutenkin kivut pysyi kokoajan kohtuullisina. Oli tosi nopea synnytys, eikä jäänyt mitään ongelmia jälkeenpäin! :) Toinen synnytykseni päättyi hätäsektioon, eli tässä tilanteessa todennäköisesti sektio pelasti lapseni hengen. Eli en osaa valita kumpi parempi, molemmat onnistuivat lopulta niin hyvin kuin mahdollista! Mun mielestä naisen tulee saada itse päättää synnytystapansa :) jos haluaa sektion, täytyy saada se. Näin onneksi aikalailla nykyään onkin?

Minä en oikein tajua, miksi jotkut eivät ymmärrä pelklsektiota. Tai sitä että naista voi synnytys pelottaa. Varmasti kaikkia pelottaa/jännittää jollain tavalla, mutta toiselle se voi olla 9kk ajan kauhea ahdistus ja pelkotila. Mielestäni loogisempaa on esim pelätä synnytystä, joka luultavimmin aiheuttaa melkomoista kipua, kuin esim pelätä korkeita paikkoja, joihin ei ole pakko mennä. Tarkoitus ei ole tuomita mitään fobiaa, mutta minusta on aika luonnollista että synnytystäkin voi pelätä. Eikä sektio tee naisesta vähempää naista, jotka näin väittävät haluavat vain nostaa itseään jollekin jalustalle ylemmyydenkompleksissa.

Oma esimerkkini miksi haluaisin pelkosektion, jos joskus onnekseni raskautuisin. Minut raiskattiin teininä, raiskaaja viilteli ympäri kehoa mattoveitsellä. Onneksi ei sentään alakertaa repinyt, mutta uhkaili kyllä. Oli vuosien työ ja tuska jotenkin selvitä asian yli, ja varsinkin löytää se kumppani joka minut tällaisen kokeneena hyväksyi. Ja joka ymmärsi, että seksi pelottaa sekä kaikenlainen väkivalta/kipu. Alapääni on aika tiukka (miehen ja gynenkin mukaan), ja esim seksi yleensä sattuu ensimmäisillä työnnöillä, vaikka olisi kuinka liukastettu tahansa. Jos normi penikseen tottuminen kesti kauan, niin entäs kun sieltä pitäisi työntää mahdollisesti 2-5 kiloinen vauva...

Minua pelottaa, että synnytyksessäni pää ei kestä. Terapiat on läpi käyty ja asiat nykyisin mallillaan. Mutta edelleen post traumaattinen stressioireyhtymä vaivaa silloin tällöin. Pelkään, että synnytyksestä aiheuttava kipu sekoittaa pään, ja mielessäni palautuisin takaisin raiskaustilanteeseen. Jolloin lamaannun täysin, enkä usko, että kykenisin työntämään lasta ulos. Varsinkin kun kipu vaan pahenee loppua kohti. Pelkään, että olisin niin shokissa, etten kykenisi luomaan hyvää suhdetta vauvaani, tai esim aluksi torjuisin hänet. Tämä on itelleni oikea pelko jo nyt, vaikka en raskaana olekaan (lapsista kyllä haaveilen).

Enhän tietenkään voi tietää, jos alatiesynnytys menisikin hyvin. Mutta aiempien stressioireiden vuoksi kyllä luulen, että synnytys laukaisisi vahvimman stressitilan ikinä. Siksi haluaisin sektion. Se olisi oman mielenterveyden kannalta parempi vaihtoehto ja myöskin vauvalle, koska pystyisin huolehtimaan hänestä alusta alkaen. Sektio ri niinkään pelota, koska silloin kajotaan vatsanalueeseen ja luotan sairaalan henkilökuntaan. Mutta alapäähän kajoaminen (vaikka onkin auttava ja hyvä tarkoitus henkilökunnalta) vain on itselle vieläkin vaistonomainen EI-reaktio. Tälle asialle en voi mitään, eikä voinut viiden vuoden terapiakaan. Joten näillä mennään tulevaisuudessa, jos lapsia tähän suhteeseen siunaantuu.

T. Pelokas

Mulla on kaksi alatiesynnytystä takana. Ensinnäkin: värkki palautuu kyllä! Itse en edes pahemmin revennyt. Seksi on edelleen mahtavaa.

Toisekseen mä pääsin suoraan synnytyksen jälkeen omin jaloin suihkuun, sain vauvan itselleni ja pystyin alusta asti hoitamaan itse. Imetys tapahtui heti synnytyksen jälkeen ja vauva sai tärkeät tipat ensimaitoa rinnasta, jotka kypsytti ruuansulatuselimistöä ja antoi tärkeän bakteerikannan. Vessassa käyminen onnistui ilman peräruiskeita, katetreja tms. Kävelin itse syömään, vaihdoin lakanat jne.

Kolmas synnytykseni tulee olemaan sektio. Tämä on minulle aivan kamalaa. Olen lukenut paljon tuetoja mm. Sektion kulusta. Sektiossa minut viedään leikkaussaliin. Ensin minulle laitetaan virtsakatetri. Sitten minulle laitetaan epiduraalipuudutus selkään. Vauva leikataan ulos ja saan pitää sitä hetken sillä aikaa, kun minua kursitaan kokoon. Sitten vauva viedään osastolle ja minut heräämöön tarkkailuun. Siellä olen tunnin tai pari vauvasta erillään. Kun vointini on taatusti hyvä, pääsen osastolle. Saan edelleen pitää kipupumppua. Vessassa en ihan heti pysty käymään. Joku muu kuin minä hoitaa vauvan: hoitaja? Isä? Pikkuhiljaa nousen taas jalkeille, opettelen käymään wcsä ja hoitamaan vauva. Minulla on isompi riski kohtutulehdukseen kuin alatiesynnytyksen käyneillä. Jos tulisi lisää raskauksia istukka voisi kiinnittyä kohdun arpikudokseen jolloin riski istukan repeytymiselle kasvaa. Myös kohtu voi revetä supistuksista. Sektiossa vauvan päähän voi tulla naarmu tai haava. Pahimmillaan jopa elinikäinen arpi. En koskaan, ikinä, mistään hinnasta olisi VALINNUT sektiota. Se on vaarallisempi kuin alatiesynnytys ja siitä toipuminen kestää kauemmin. Mutta joissakintilanteissa se voi olla ainoa vaihtoehto synnyttää vauva turvallisesti niinkuin minulla valitettavasti nyt on (istukka kohdunsuun edessä).

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi alatiesynnytystä takana. Ensinnäkin: värkki palautuu kyllä! Itse en edes pahemmin revennyt. Seksi on edelleen mahtavaa.

Toisekseen mä pääsin suoraan synnytyksen jälkeen omin jaloin suihkuun, sain vauvan itselleni ja pystyin alusta asti hoitamaan itse. Imetys tapahtui heti synnytyksen jälkeen ja vauva sai tärkeät tipat ensimaitoa rinnasta, jotka kypsytti ruuansulatuselimistöä ja antoi tärkeän bakteerikannan. Vessassa käyminen onnistui ilman peräruiskeita, katetreja tms. Kävelin itse syömään, vaihdoin lakanat jne.

Kolmas synnytykseni tulee olemaan sektio. Tämä on minulle aivan kamalaa. Olen lukenut paljon tuetoja mm. Sektion kulusta. Sektiossa minut viedään leikkaussaliin. Ensin minulle laitetaan virtsakatetri. Sitten minulle laitetaan epiduraalipuudutus selkään. Vauva leikataan ulos ja saan pitää sitä hetken sillä aikaa, kun minua kursitaan kokoon. Sitten vauva viedään osastolle ja minut heräämöön tarkkailuun. Siellä olen tunnin tai pari vauvasta erillään. Kun vointini on taatusti hyvä, pääsen osastolle. Saan edelleen pitää kipupumppua. Vessassa en ihan heti pysty käymään. Joku muu kuin minä hoitaa vauvan: hoitaja? Isä? Pikkuhiljaa nousen taas jalkeille, opettelen käymään wcsä ja hoitamaan vauva. Minulla on isompi riski kohtutulehdukseen kuin alatiesynnytyksen käyneillä. Jos tulisi lisää raskauksia istukka voisi kiinnittyä kohdun arpikudokseen jolloin riski istukan repeytymiselle kasvaa. Myös kohtu voi revetä supistuksista. Sektiossa vauvan päähän voi tulla naarmu tai haava. Pahimmillaan jopa elinikäinen arpi. En koskaan, ikinä, mistään hinnasta olisi VALINNUT sektiota. Se on vaarallisempi kuin alatiesynnytys ja siitä toipuminen kestää kauemmin. Mutta joissakintilanteissa se voi olla ainoa vaihtoehto synnyttää vauva turvallisesti niinkuin minulla valitettavasti nyt on (istukka kohdunsuun edessä).

Alapeukuttajat: mistä olette eri mieltä?

Kätilönä haluaisin kirjoittaa muutaman sanan, vaikken en edes jokaista viestiä tässä ole lukenut.

En ymmärrän synnytystapojen vertailua "kilpailumielessä" tai toisen tavan kannattaja haukkumista. Olemme kaikki erilaisia,sitä kautta kaikki raskauden, synnytykset ja äidit ovat erilaisia. Synnytyskokemuksia on ihanhyväkäydä läpi, mutta olisin varovainen kielenkäytössäni, sillä asia herättää suuria tunteita. Negatiivinen synnytyskokemus olisi tärkeä läpi ammattilaisen kanssa, joka osaa vastata kysymyksiin ja jolla mieluiten olisi synnytykseen liittyvät kirjaudut käytössä.

Aloittaja lue, miten kehtaat käyttää termiä "väljävärkkinen"?

90 jatkaa... Älkää välittäkö pienistä kirjoitusvirheistä (tekstinkorjaus....).