Miten saada 8-luokkalainen panostamaan kouluun?

Tietokone helevettiin ja luuri takavarikkoo

Meillä toimitaan, kuten nro 10 ohjeisti ja lisäksi vielä juttu on niin, että jos ei kouluun panosteta, sitten puurretaan kotona. Täällä riittää kaikenlaista tekemistä tiskeistä imurointiin, ruuan laittoon, kaupassakäyntiin ym. ja teini ostaa itsensä niistä ulos paneutumalla kouluunsa. Jos numerot alkavat pudota roimasti, sitten ei tehdä mitään muutakaan kivaa. Ei aikuisenakaan saa mitään kivaa, ellei käy töissä, josta ansaitsee rahaa, jolla tehdä kivaa.

Kannattaisi vanhempien katsoa peiliin, jos havahtuu vasta 8.luokalla siihen, että oma poika on ihan pihalla kouluhommissa... Miksi ette alusta asti luoneet lapsen kanssa tiettyjä rutiineja ja opettaneet kuinka koulussa opiskellaan? Miksi teini saa etuoikeutetusti harrastaa, vaikka koulu menee huonosti? Harrastuksen kuuluisi olla yksi palkinto. Jos harrastus kerran vie aikaa kouluhommilta ja teini ottaa sen itsestäänselvyytenä, niin harrastus paussille ja numeroiden ylös hinaaminen alkakoon. Harrastus takaisin kun torkassa alkaa näkyä tuloksia.

Vaikuttaa siltä, että ap on juuri näitä vanhempia jotka yrittävät olla lastensa kavereita eivätkä vanhempia - tyyliin, että eihän nyt kukaan cool mutsi tuota lapselleen pettymyksiä kieltämällä kivoja asioita tai peräti asettamalla tiettyjä odotuksia lapsilleen.

Ei lapselle/teinille voi sysätä kaikkea vastuuta tämän omasta koulunkäynnistä. Jonkun kuuluu opettaa miten asiat hoidetaan hyvin (ja se ei ole koulun/opettajien homma, vaan äidin ja isän). Suuri osa teineistä ei ole ns. koulukypsiä, eli eivät omaksi parhaakseen ymmärrä opiskella kunnolla - sitten havahtuvat ehkä lukiossa tai vasta sen jälkeen, että hei tää opiskeluhan kannattaa. Jotkut lapset toki ymmärtää alusta asti, mutta moni ei, kaikki on yksilöitä ja toiset tarvii paljon enemmän hyysäystä ja ohjaamista oikeaan suuntaan kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Nykykoulussa vanhempien panos on ratkaiseva. Minä valvon läksyjentekoa, preppaan kokeisiin, vahdin lukudiplomit jne. Lapset tietävät, että kouluun pitää panostaa ja että heidän oletetaan ottavan sen tosissaan. 

Komppaan tätä. Vanhempien panostus ja asenne kantaa pitkälle. Nykyään opettajat ovat lepsuja, eivät vaadi lapsia opiskelemaan ja oppimaan asioita ja käyttämään aivoja. On hyväksyttävää vastata oppiaineen tehtäväkirjaan en tiedä, vaikka lukukirjaan tarttumalla vastaus olisi löytynyt.

Omien alakoululaisten läksyt tarkistan, että ne on tehty, tekevät lisätehtäviä matikassa kerran pari viikossa, kuulustelen koealuetta. Sekä meillä, että tuttavilla lapset saavat mukavia juttuja kun jaksavat käydä harrastuksissa valitsemissaan harrastuksissa koko kauden ja hoitaa koulun. Pitkäjänteisyyttä opetellaan arjessa. Mukavat jutut kuten kylpylä-ja laskettelureissut, lomareissut, viikonloppureissut ovat bonusta jaksamisesta. Arkena tehdään läksyjä, tavataan kavereita, 1-2 harrastusta. Yksi tärppi tuon tuon ikäiselle voisi olla lautailukoulu tai karting...

Käykää rauhallisissa merkeissä keskustelu siitä mihin aikoo peruskoulun jälkeen.

Sitten katselette millaisia keskiarvorajoja hänen haluamiinsa paikkoihin on viime vuosina ollut. Rajat heittelevät vuosittain, mutta jonkun käsityksen saa mitä pitäisi itsellä olla +mielellään vähän päälle, että pääsee.

Sitten katsotte teinin nykyisiä numeroita realistisesti. Mitkä voidaan pitää vähintään samalla tasolla, missä voisi olla varaa nostaa, mitkä ovat jo 'tapissa' ja millaiseen keskiarvoon olisi mahdollisuus päästä ja mitä se vaatisi. Katso myös mitkä aineet loppuvat kasilla (esim historia), niihin extratsemppi nyt kasilla, koska niitä ei voi enää ysillä nostaa.

Lukioon haetaan lukuaineiden keskiarvolla, keskity niihin. Keskiarvoa nostaessa esim puolen numeron korotus keskiarvossa vuoden aikana on jo huikea. Vanhemmat voivat kannustaa ja luoda parhaat puitteet opiskelulle, mutta on hyvä painottaa opiskelun olevan oppilaasta itsestään kiinni ja opiskelu on hänen vastuullaan. Teinille konkreettinen tavoite -pääsy opiskelupaikkaan x- voi toimia parhaana kannustimena. Tärkeää on myös, että tavoite on se mitä teini itse haluaa.

Urheilu ja muu harrastaminen on hyvästä. Se on koulutyölle tarvittavaa vastapainoa. Lisäksi kun aika on kortilla, pitää suunnitella ja aikatauluttaa läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen ja se toimii monella paremmin kuin 'määräämätön aika' tehdä läksyjä. Kun pitää saada kouluhommat purkkiin tunnissa, niin se aika tulee tehtyä tehokkaasti.

Kasista ysin kevät on ikuisuuden päässä, mutta jos numeroita haluaa sinne nostaa, niin nyt on just se hetki aloittaa työ. Miettikääpä asiaa yhdessä.

Mielestäni tärkeintä on tasapainoinen psyykkinen kehitys ja sen jälkeen tulee koulu numerot.Tähän järjestykseen olen satsannut, erittäin vaikean eron aikana ja jälkeen. Nyt 6.luokalla pojan kokeisiinlukurutiineja vasta enemmän vaaditaan.Pojan harrastusta ja päivärytmiä pidetty yllä vaikka omassa päässä olisi kiehunut.Harrastus näyttäisi osaltaan ollut suojaavana tekijänä.

Koulu on mennyt jatkuvasti keskitasoa paremmin, mutta ei se riitä sitten kun asiat alkavat vaikeutumaan.Lukemisrutiinit täytyisi olla kunnossa.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin että olisi aikuisena tasapainoinen, muut huomioonottava ihminen.

Aikuisuuden hankalia psyykkisiä ongelmia ei mahtavinkaan työura korvaa.