Miten saada 8-luokkalainen panostamaan kouluun?

Poikasi taitaa nyt olla ysillä? Kevät tulossa, mä toivon että homma lähtee toimimaan :) Itse olen kasilla ja mä sain panostettua niin paljon ylöspäin että nyt oikeesti on fiilikset että voi tuulettaa ja huutaa ja vaa olla onnellinen! :) Olen suoriutunut. Sain tänään todistukseni ja keskiarvo nousu 6.54 --> 7.3 Ja tämä on todella mahtava suoritus minun mielestä:) Suoriutumisen tunne tuntuu mahtavalta, tosin tästä vielä on kyllä matkaa ylöspäin :) ajattelin keväällä 8 keskiarvoksi. EIköhän sitten ole hyvä ;) ! Toivotan tsemppiä ensi kevääseen!

En käsitä joidenkin vanhempien asennetta lasten kouluun ja kokeisiin. Toki ihana lukea, että joku sentään on huolissaan! Olen katsellut vuosia mieheni 15-vuotiaan "koulunkäyntiä". Surkeita numeroita tulee. Pari kertaa vuodessa tulee tuurilla kokeesta ysi, ja siitä kyllä muistetaan mainita. Todistus täynnä kutosia ja seiskoja. Minkäänlaista kokeisiinvalmistautumisrutiineja ei ole, eikä ylipäätään ole syntynyt sellaista allia, että koulu pitää hoitaa -kunnolla.

Tyttö pärjäisi varmasti jos viitsisi. Äitinsä ei tunnu välittävän.

Tähän yritin aikanaan puuttua, mutta luovutin. Riitaa siitä vaan tuli. Mies vetoaa siihen, ettei pysty asioihin vaikuttamaan, kun tyttö ei asu hänen kanssaan. Minusta pystyy vaikuttamaan, jos näkee ja kokee nämä asiat aidosti tärkeiksi.

Siskon lapset pärjäävät kaikki hyvin koulussa, vaikka ovat hyvin erilaisia persoonia, yksi tosi pedantti, yksi taivaanrannanmaalari ja huithapeli:) Lapsille on pienestä saakka opetettu, että kokeisiin luetaan AINA, ja vanhemmat myös kyselevät kokeisiin. Samallahan siinä saa arvokasta tietoa, missä mennään ja pystyy havainnoimaan minkälaisia mahdollisia haasteita lapsella on oppimisessa.

Minusta vanhemmilla on merkittävä rooli lapsen koulukäynnin tukemisessa. Koulu on tärkeä juttu!

Nykykoulussa vanhempien panos on ratkaiseva. Minä valvon läksyjentekoa, preppaan kokeisiin, vahdin lukudiplomit jne. Lapset tietävät, että kouluun pitää panostaa ja että heidän oletetaan ottavan sen tosissaan. 

Kyllä se motivointi pitää aloittaa jo alaluokilla. Mä kerroin jo ekaluokkalaiselle, että mitä parempi todistus, niin sitä enemmän saa itse valita ammattinsa. Ja mitä huonompi, niin sitä vähemmän on valinnanvaraa. Ja koska monet haluavat kivoihin ammatteihin, niin siksi niihin pääsee opiskelemaan vain jos on tosi hyvä koulussa. Ja äiti ja isä ovat tehneet paljon töitä koulussa ja siksi meillä on nyt hyvät työpaikat ja rahaa kaikkeen tarpeelliseen. Ja nyt lukihäiriöisellä kasiluokkalaisella on yli ysin ka :)  Eli elämän realiteetit kehiin vaan! Kysy ensin, että missä se teini aikoo olla vuoden päästä?

Samaa mieltä. Koulun käymisen taito opetetaan heti. Ei murrosiässä. 16

Ei se noin yksinkertaista ole, että aina aikaisemmin tehty hyvä kasvatustyö auttaisi yläkoulun puolella. Jollain on vaan niin paha murkkuikä, että mikään ei kiinnosta. Kestää vuoden tai kaksi, mutta jos on pahimmillaan kasin keväällä tai ysillä, niin voi pilata hyvinkin jatko-opintomahdollisuudet. Yleensä näin sattuu pojilla varsinkin, tytöt ehtivät murkkuilla murkkuilunsa aikaisemmin pois.

Kyllä se on yksinkertaista. Tuo on kaikki ihan selittelyä. Ei saa antaa lipsua. Pitää valvoa.

10v kohdalla voi toimia, teinin kohdalla vain pahentaa...



Kumman toiveissa se lukio on? Jos pojan, se lie helppo selittää, ettei sinne pääse, jollei hoida kouluaan.

Vastausta en osaa antaa. Kiltti on meidänkin kasi, mutta kiinnostus on viihteessä koulun sijaan. Pelit ja netti vie.

maksat hyvistä numeroista tuntuvan summan rahaa. Olettaen tietysti, ettei rahat mene tupakkaan ja kaljaan.

Ei keksi rahalla mitään ostettavaa (paitsi mopon, mutta sitä en aio luvata),vanha puhelin on kuulemma ihan hyvä jne. Ja kaikki muu siis on oikei hyvin, tupakkaan ja kaljaan ei mene rahaa - on melkein joka ilta urheilemassa joko treeneissä tai kavereiden kanssa muuten vaan. Yhtä juttua teidän hänen kyllä toivovan, jota on ajateltu joululahjaksi, mutta ehkä voisin luvata sen tsemppipalkinnoksi esim. sitten kun on kolmista kokeista saanut 8 tai yli.



Ja lukio on toki vanhempien toive mutta kyllä poika itsekin siitä puhuu. Ennen kaikkea tietysti toivoisin että päättötodistuksen k.a. vastaisi pojan kykyjä, ettei turhaan sulkisi ovia jo tässä vaiheessa.

Luulisi, että kuudennella jo tajuaisi, että kokeisiin pitää lukea, varsinkin kun tunneilla näköjään kääntää off-nappulan pois. Meille kanssa ehdotettiin, että hyvistä koenumeroista voisi maksaa, joo poika ei tarvitse yhtään mitään Plääh.



Jotenkin motivaatiota olisi kiva saada iskettyä lapseen, alisuoriutuminen ärsyttää.

Pärjää ihan hyvin koulussa, mutta kokeista tulisi kymppejä, jos viitsisi lukea ja tehdä läksyt ennen ilta kymmentä.

On pienestä pitäen ollut tosi huono nukkumaan ja mä taas menen aikaisin nukkumaan. Kiva sitten herätä keskellä yötä ja huomata, että toinen valvoo ihan täysillä vielä.

Kaikennäköistä kokeiltu, mutta en mäkään haluaisi alkaa läksyjä ratsaamaan.

Ja se asenne... Niin kovaa vastarannankiiskiä saa varmaan hakea aika kaukaa.

Vetoa pojan älyyn. Jos se ei auta, käytä keppiä eli ilmoita etujen - kuten peliajan - menevän, jos toiminta ei ole ryhdikästä. Ja pidä sanasi.

myös pienten koululaisten äidit, sillä alakoulussa se työ pitää jo tehdä, jos silloin ei vaadi lapselta koulutyön hoitamista, kasilla se on jo lähes mahdotonta.

Velvollisuudentunto on kasvatettava - ei se itsestään tule. Puhu pojalle vakavasti, kuin älykkäälle ja vastuulliselle ihmiselle. Kerro, että nyt ratkaistaan tulevaisuuden mahdollisuudet. Tämä yhteiskunta toimii niin, että koulussa on pärjättävä, jos aikoo edes kohtalaisesti menestyä. Lisäksi koulunkäynti on verovaroin kustannettu etuoieus, joka velvoittaa tekemään parhaansa. Jos menestys on noin heikkoa, voi kyllä olla, että olet yliarvioinut pojan lahjakkuuden.

ja tosi monella on tuossa iässä kausi jolloin koulu ei nappaa. Onneksi useimmilla se ei estä sitä että pääsee kuitenkin vaikka lukioon jos sinne haluaa, ja siellä voi sitten skarpata kun murrosiän pahin veltto- ja kiinnostumattomuuskausi on ohi.



Itsekin olin yläasteella sellainen että kiinnosti vain pojista haaveilu ja kaverien touhut, koulu ei sitten pätkääkään. Keskiarvo olikin yläasteelta ysillä vähän päälle 6. Pääsin kuitenkin lukioon, sieltä kirjoitin 5 L:ää ja hankin sittemmin akateemisen koulutuksen.



Koita sille vaan painottaa sitä että hoitaisi sen koulun edes sen verran hyvin ettei se rajaisi pois jatkomahdollisuuksia täysin. Muuten ei niin merkitystä, kyllä ne asiat mitä siellä yläasteella olisi pitänyt oppia on ihan helppo oppia myöhemminkin siltä osin kuin niitä koskaan jatkossa edes tarvii. Mulla ainoa minkä kanssa oli vähän kiinniottamisessa työtä oli ruotsin kieli jota en yläasteen jälkeen osannut yhtään.

Joka on aina ollut kiltti ja älykäskin, mutta lapsellinen ja laiska. Yläaste meni hänellä ihan sumussa. Koitimme häntä kannustaa ja jopa vähän vahtiakin, mutta eihän se oikein onnistunut, eikä kai se tuossa vaiheessa enää ole edes tarkoitukskaan.

No, hänelle kävi niin, että päästötodistuksen ka oli 6,9 - eihän sillä päässyt minnekään, ainakaan kiinnostaviin jatko-opintoihin.

Poikamme onneksi hän pääsi 10-luokalle. Vuoden aikana hän kasvoi paitsi fyysisesti myös henkisesti todella paljon, ja innostui koulunkäynnistä ihan uudella tavalla. Hän sai nostettua keskiarvoaan yli numerolla, ja pääsi haluamaansa lukioon. Ja viihtyy siellä todella hyvin.

Eihän tuo tietystikään ideaaliratkaisu ole, tarkoitushan olisi käydä se yläaste kolmessa vuodessa. Kaikkialla ei edes ole kymppiluokkia (kiitos säästöjen), ja osa kymppiläisistä käy koulussa lähinnä päivähoidossa (porukka oli hyvin kahteen jakautunutta). Mutta meidän pojallemme se varmaankin oli paras ratkaisu, vuotta aiemmin hän ei olisi ollut vielä kypsä jatko-opintoihin (ei lukiossa eikä amiksessa).



Huom vielä pojallesi tiedoksi: kasiluokan historiannumero jää päästötodistukseen.

Jaa, jaa, sillä miten lapsi alakoulussa on toiminut ja mitä vaadittu, on aika vähän vaikutusta siihen, mitä murkku ajattelee. Uskon kyllä että muutamassa vuodessa tuon pää selvenee ja touhu muuttuu taas vastuullisemmaksi koulunkin suhteen, mutta kun se pääsisi itsekin niiin plajon helpommalla jos vähän tsemppisi jo nyt.



Ala-asteella olin välillä huolissani, kun kavereita oli vaan muutama ja kutosella liikkuminen jäi välillä alle suositusten. Nyt tuo pelaa futista harva se päivä ja polkee monta kilometriä sille kentälle jolla kaikki 10 muuta jo odottaa. Eli sikäli asiat on hyvin. Taidan tosiaan yrittää jotain kannustuspalkintoa, riitelystä ja kyttäämisestä ei näköjään muidenkaan mielestä ole apua.

sovitulla tavalla, niin saa jotain sovittua