Mä en kestä tätä ainaista taistelua kouluunmenosta.

että hän vääntää niitä läksyjä ennen kuin olet kotona? Jos ei kuitenkaan saa niille mitään tehtyä.



Mihin ne teidän rahat menevät? Miehesihän saa ulkomaankomennuksella päivärahaa palkan lisäksi.

Ap. Mä olen ollut aikanaan vähän samassa tilanteessa vaikka varmaan eri syistä. Mulla on asperger-adhd-lapsi, joka suoraan haluttii nsavustaa koulusta ulos. Minkäänlaisia tukitoimia ei siis saanut, ei tukiopetusta, ei pienryhmiä (joita koulussa kuitenkin oli) koska lapsi haluttiin siirtää erityiskouluun toisella puolen kaupunkia. Sietä taas ei voitu oikesti ajatella syistä, joihin en nyt tässä jaksa mennä. Lisäksi opettajat suoraan haukkuivat ja pilkkasivat lasta tunnilla ja erottelivat kaveriryhmästä välitunnilla silloinkin kun muuten olisi päässyt mukaan. Meidän elämä oli vähän samanlaista kuin teidän, läksyntekoineen ja itkuineen ja paniikkeineen (lapsi sai paniikkikohtauksia koulussa) sillä erotuksella, että meidän lapsi kuollakseen olisi halunnut olla koulussa ja ryhmän jäsen.



Tässä tilanteessa luin yhtä amerikkalaista as-lasten kasvatusopasta, jossa viimeinen luku oli otsikoitu "concider giving up". Ja mulle oli oikeasti lohdullinen ajatus se, että oikeasti sitä koulua EI ole pakko käydä. Tuommoisesta koulunkäynnistä ei ole mitään hyötyä. Ei se lapsi siellä mitään opi, eikä sosiaalistu, kärsii vaan. Ota se kotikouluun, opeta itse ja palkkaa joku opettamaan. Anna asioiden rauhoittua.



Se vaatii kyllä hirveästi vaivannäköä (ja jonkun verran rahaa ja itselle lyhennettyä työpäivää tai jotain avuliasta sukulaista, jonka kanssa lapsi viettää osan päivästä riippumatta siitä, opiskelee ko päivällä vai illalla), mutta siitä vaivannäöstä sentään on jotain tuloksia pakkiona, toisin kuin tuosta teidän nykyisestä.



Meidän ei tarvinnut silloin opiskella kotona kuin puoli vuotta. VOin myös kertoa, että se oli lapsen tiedollisen oppimisen kannalta hänen koulunkäyntinsä tehokkain puolivuotinen. Sosiaaliselta kannalta toki kannattaa käydä koulua normallisti, jos pystyy - mutta ei jos ei pysty. Silloin syrjäytyy vain enemmän.

Läksyjä on oudon paljon jos yhdessä äidin kanssa tekemälläkin menee 1–3 tuntia. Mulla kotona 9-vuotias tyttö, jolla myös ajatukset karkailee jos jää yksin tekemään, mutta yhdessä menee aika nopeasti. Enkä nyt tarkoita, että tekisin läksyt lapsen puolesta, vaan autan esim. laskuissa vaihe vaiheelta, tai katson ensin yhdessä, mitä seuraavassa tehtävässä on tarkoitus tehdä ja miten aloitetaan.

läksyjen tekoon on siksi niin pitkä koska ei keskity kunnolla. Pää pyörii ja keskittyy ihan muuhun kun itse tekemiseen. Koko läksyjenlukusession aikan seison vieressä ja patistan, kirjoita tuo tuohon ja tuo tuohon, laske noi yhteen sitten noi jne jne jne. Ei osaa omatoimisesti tehdä mitään. Koko ajan pitää olla sanomassa. Jos tehdään vaan max tunti läksyjä, jää yleensä suuri osa tekemättä ja ne täytyy kuitenkin joskus tehdä muiden läksyjen lisäksi. Tää on siis vähän kaksipiippuinen juttu.

ap

ja lapsesi keskittyy nätisti ja tekee tehtävänsä kun autat alkuun, eikö? Meillä näin ei ole. Saan patistaa koko ajan tekemään. En voi poistua vierestä mihinkään. Istun vieressä ja saan koko ajan sanoa mitä numeroa pitää kirjoittaa ym.

Valitettavasti ei ole mahdollista palkata ketään kotiin auttamaan. Mummo käy 1-2 kertaa viikossa auttamassa. Enempää hän ei ehdi. Mies ulkomailla töissä.

Mutta se on nähtävästi vanhempien vika, että lapsi ei keskity eikä opi. Joo, en enää tiedä miten auttaa poikaa. Olen koittanut kaikkea mihin on mahdollisuus.

Pitäiskö tässä olla välittämättä koko ongelmasta ja antaa lapsen riekkua kylillä tekemättä läksyjään? Kiitätte varmaan kun hän tulee potkimaan teitä mummoina tuolla kadulla. Tätätkö te haluatte?

Mä en osaa enää perustella teille tätä ongelmaa. Mutta tervetuloa olemaan kärpäsenä kattoon meille joka iltapäivä. Huomaa, että teidän lapsilla ei ole ongelmia.

ap

Olipa aggressiivinen palaute! Olen itse kahden lapsen huoltaja, mies pysyvästi ulkomailla töissä. Illat tsemppaan läksyjä ja vien harratuksiin. Ihmettelin vain läksyjen määrää jos niihin menee vieressä tehdenkin niin paljon aikaa. Ok, meillä ei selvästikään kärsitä oppimisvaikeuksista, mutta miksi lapsesi pitäisi potkia minua siitä hyvästä?

Läksyjen teko oli meillä pahimmillaan monen tunnin riitelyä, kynät lensi nurkkaan kun lapsi turhautui ja sitten kun vihdoin aloitti, jokaisen sanan saaminen paperille oli tuskan takana. Onneksi kyse oli toisesta lapsesta, eikä ensimmäisestä, niin tajusin jossain vaiheessa että mun keinothan ei nyt toimi. Tein itselleni huolellisen suunnitelman, miten sitä läksyjen tekoa voisi helpottaa. Psyykkasin siis nimenomaan ITSENI sitoutumaan siihen hommaan ja varauduin keskittymään asiaan ja pysymään rauhallisena koko tilanteen ajan. Aluksi en siihen pystynyt läheskään aina, myönnetään, mutta harjoitus tekee mestarin aikuisestakin.



Olen täällä jo luetellut noita meillä toimineita juttuja: tehtävän pilkkominen osiin, kuvakortit, palkitseminen asioista jotka lapselle ovat vaikeita (vaikka ne muille lapsille olisivatkin ihan helppoja) ja jatkuva muistuttaminen siitä, missä on jo edistytty – sekin että huutopuhelu kestää vai 10 minuuttia 20 minuutin asemasta on loistava parannus! Rangaistukset ei auttaneet yhtään vaan vain pahensivat lapsen oloa, mikä näkyi käytöksen huononemisena. Lopetimme siis kokonaan kouluasioista rankaisemisen, ainoastaan tavaroiden paiskomisesta ja rumasti puhumisesta tuli näissä tilanteissa sanktioita, nekin sellaisia jotka kestivät sen yhden illan (ei Simpsoneita) ja olivat sitten ohi ja unohdettu. Ihan aluksi kannattaa ehkä keskittyä vain yhteen ongelmaan kerralla eli valita joko läksyt tai kouluunlähtö ja hyväksyä hetkeksi tilanne toisen suhteen. Teidän tapauksessa ehkä aloittaisin läksyistä, koska voi olla että niiden saaminen sujuvammaksi vähentää jo sinällään kouluunmenoahdistusta.



Ja meillä siis tilanne oli sikäli vanhemmalle vaativampi kuin teillä ilmeisesti, että lapsi raivosi tolkuttomasti läksyjen äärellä. Jos oliskin kirjoittanut sanan aina kun kehotin, niin olisin ollut tosi tyytyväinen...

Oon 12v ja huono englannissa meen seuraavaksi ala asteelle ja pelkään et mua kiusataan?!!?!:o olisi antakaa neuvoja vastatatkaa!

Hieno juttu! Toivottavasti olette saaneet apua.

Kuulostaa siltä, että poika tarvitsisi myös koulun tukea ja toisaalta myös siltä, että hän on oppinut luovuttamaan, jos ei heti "tajua". Kuinka kärsivällinen jaksat itse olla, että poika oikeasti ymmärtäisi mitä läksyissä kysytään?



Onko ongelmat matikassa vai kaikissa aineissa? Onko yhtään lempiainetta?



Supernannyssa oli taannoin adhd-pojasta juttua ja läksyjenteko näytti samalta miltä teidän läksyjenteko kuulostaa, poika ei keskittynyt, paiskoi tavaroita ja tappeli sisarusten kanssa ja vanhemmat huusivat vieressä. Ratkaisuna muistaakseni pojalle varattiin rauhallinen puoli tuntia tehdä yhdessä vanhemman kanssa läksyt. (Ei niin, että vaikka ruuanteon yhteydessä kärsimättömästi yritetään neuvoa tai telkkari pauhaa taustalla.)



Kyllä se taitaa mennä niin, että ylivilkkaan lapsen kanssa ne läksyt täytyy tehdä joka kerran yhdessä vanhemman kanssa, tehtävä kerrallaan, siinä ei kärsimättömyys ja oma väsymys auta.



Jos adhd-lapsi pystyy keskittymään 15-20 minuuttia kerrallaan, niin 1-3 tuntia läksyjentekoon normaalin koulupäivän päälle täytyy olla pojalle painajaista!



Oletteko kokeilleet ruokavaliomuutoksia? Tutkitusti keinotekoiset väriaineet lisäävät ylivilkkautta ja keskittymisvaikeuksia.

illassa. Tekee sen minkä osaa, sinä et auta. Läksyjen ideahan on syventää opittua, ja havainnollistaa opettajalle mitä lapsi on oppinut. Onko näkö tarkastettu, onko teillä sanasokeutta tai oppimisvaikeuksia suvussa? Ei todellakaan ole mitään järkeä että sanelet lapselle oikeat vastaukset jos se ei niitä millään pysty itse saamaan aikaan. Tämä ei ole KENENKÄÄN vika. Hengähdystauko molemmille!! Tää mistä nää vaikeudet johtuu, kuuluu koulun selvittää, ja perinpohjaisesti.

Autan ja tuntuu, että saan jopa opettaa. Se opettaminen ei mielestäni kuulu minulle vaan koululle. Autan toki jos tarvii apua, mutta ei sekään auta kun poika ei vaan tajua. Pitäisi osta auttaa ja antaa samoja esimerkkejä kuin koulussa. Mutta kun en tiedä miten siellä opetetaan. Jos neuvon omalla tavalla joka ihan eri kuin kojlussa, saan pojan pään vielä dnemmän sekaisin. Vaikee selittää...

Näkö testattu ja se on hyvä. On aina ollut. Näkee sellaista mitä "ei pitäisi/tarvitsisi nähdä".

Kummankaan suvussa ei ole oppimisvaikeuksia tms. Itse en toki ikinä ole ollut loistava koulussa, keskinkertainen vaan. Samoin isänsä.

Niin kuin sanoin, olen nyt vaatinut tutkimusta johon tarvitaan lähete. Lähetteen saamiseksi taas tarvitaan lausunnot. Näitä odotellaan nyt, jotta voimme mennä koululääkärille sitä lähetettä hakemaan.



ap

Yleensä adhd-lapsia auttaa, jos:



- tehtävät pilkkoo selväksi listaksi ja ne vedetään yli sitä mukaa kun tulee valmista. Jos lapsi oppii tekemään tämän itse, niin se auttaa juuri siihen ongelmaan, ettei lapsi tiedä mistä aloittaa, jos tehtävänanto on liian epämääräinen tai laaja (pelkästään "tee kotitehtävät" on mahdoton käsky adhd-lapselle).

- lapsi saa liikkua, napsutella sormia, tömistää jalkoja, seistä päällään sängyllä, jne. kunhan tekee siinä samalla tehtäviään

- läksyille on selvä aika, esimerkiksi ajastin 15 minuutin päähän ja sitten on 5 min tauko ja sitten jatketaan. Tai lapsi asettaa ajastimen heti kotiin tultuaan ja saa rentoutua puoli tuntia ja syödä välipalaa, jonka jälkeen on aloitettava läksyt.

- ympäristö on rauhallinen ja virikkeetön, telkkari pois päältä, ei istuta ikkunan ääressä, lemmikit toiseen huoneeseen jne. (Hiljainen) taustamusiikki auttaa joitakin lapsia keskittymään, ehkä jotain mitä voi hyräillä mukana tai naputtaa tahtia pöytään, mutta jossa ei ole sanoja häiritsemässä. Klassista tai jazzia tms.

- lapsi saa vastata suullisesti (ainakin alkuun) ja vanhempi kirjoittaa vastaukset ylös. Tämä on usein iso ongelma adhd-lapsille, tietoa voi olla päässä, mutta vastauksen kirjoittaminen on ihan mahdotonta.

- matematiikan tehtävistä voi yrittää tehdä konkreettisia. Lasketaan oikeita omenoita pöydällä tai piirretään piirakat, joista lasketaan 1/4 + 1/4

- lasta täytyy kehua jokaisesta onnistumisesta eikä saa itse menettää malttiaan

- lapsi "opettaa" ensin vanhempaansa, eli kertoo omin sanoin mitä tietää läksyjen aiheesta ja sen jälkeen vanhempi opettaa lasta omin sanoin



Lukemista ja kirjoittamista kannattaa harjoitella muutenkin: lukekaa yhdessä, vaikkapa lapsi lukee yhden lauseen ja vanhempi seuraavan, tai lapsi lukee nuoremmille sisaruksille satukirjoja. Jääkaapin oveen voi jättää kynän ja post-it -lappuja, joihin voi kirjoittaa viestejä muille perheenjäsenille tai lapsi kirjoittaa kauppalistan tms.



Tässä muutama vinkki, kannattaa kokeilla! Tutustuin itse aiheeseen, kun siskonpojalla epäiltiin adhd:ta. Tsemppiä!



Hyvä artikkeli, jossa on paljon pieniä vinkkejä: http://www.4-adhd.com/article4.html