AUTTAKAA JOKU!!

salatut raha-asiat vakavaa luokkaa vai ns. huolettomuutta ja ehkä epäviisaita päätöksiä, muttei mitään sellaista, mitä ei pysty korjaamaan?



Jos raha-asiat tai tapa niiden salaamisesta ole vakavaa, päätä antaa anteeksi. Kerro vaimollesi selkeästi mitä mieltä olet ja että tuet muussa, mutta ko. raha-asioiden korjaaminen on vaimosi oma homma -ja se pitää hoitaa. Tässä puhun kokemuksesta, sillä meillä on mieheni kanssa ollut hieman vastaava tilanne.



Miten saat rakkaudentunteen takaisin onkin tietysti hankalampi kysymys. Ehkä se auttaa, että kaikissa suhteissa alkuhuuman jälkeen koittaa arki, ja se voi tuntua siltä kuin rakkautta ei enää olisi. Rakkauskin on päätös, ja voit päättää haluta rakastavasi puolisoasi. Sitten alat toteuttaa päätöstäsi, huomioit säännöllisesti, nielet oman ärsyyntyneisyytesi (silloin kun se ei ole aiheellista) ja keskityt vaimon hyviin puoliin. Saat toki vaatia tai ottaa aikaa itsellesikin, mutta kaava 'sinä ärsyynnyt, vaimo pyytelee anteeksi' ei selvästi toimi. Koita keskustelua tai vaikka ilmaista "mua ärsyttää, vaikkei se varsinaisesti ole sun vika. Tarvisin ehkä omaa aikaa."



Oma mieheni hautoo omia ärsyyntymisiään päässään eikä tuo niitä kovin helposti esiin. Se näkyy käytöksessä, vaikka hän yrittää olla ns. normaali. Lopulta minä olen ärtynyt tai loukkaantunut, kun en tiedä syytä miehen käytökselle. Kun lopulta kysyn mieheltäni mikä mättää, hän saattaa sanoa ettei oikein tiedä. Saatamme yhdessä pohtia mikä se voisi olla mutta joskus tulemme siihen tulokseen, että häntä vain ärsyttää / painaa jokin. Keskustelun jälkeen minä en ole enää ärtynyt ja mieheni mieliala yleensä paranee silmissä. Ja kun keskustellaan, suhdekin paranee ja luottamus kasvaa.



Mutta loppuun sanon samaa kuin muutama muukin: sinulle on lapsi tulossa ja lapsen saaminen edellyttää aikuistumista :).

kirjottaa ap, paitsi et mä olen se vaimo osa-puoli. oikeasti, jollen olis ihan varma, et mun mies ei käy täällä, niin luulisin et se on ap! ainoalla erotuksella, et ikä ja lapsen syntymän ajankohta ei täsmää ja me ei olla naimisissa. minä siis myös sellainen "vaimo" joka salaillut omia raha-asioitaan, mutta en todellakaan miestä satuttaakseni, vaan siksi, että olen hävennyt ja pelännyt. mun avomies sai itse osan selville, olen sitten kertonut loput. on kanssa sanonut ettei rakasta mua, eikä voi luottaa muhun, kuitenkin meilläkin normi ongelmista ja tästä mun valheesta huolimatta kaikki muut asiat hyvin, enkä mä halua luovuttaa, vaan jatkaa yhdessä ja setviä ongelmat niinkuin aikuiset ihmiset. mulla myös kaksi lasta ennestään ja nyt yhteinen tulossa, asutaan avomiehen talossa ja mun lisäksi mun avomiestä ja kotia jäisi eron tullen kaipaamaan myös mun lapset, jotka rakastaa tätä miestä myös paljon. on meidän aikuisten vastuu hoitaa asiat niin, että lapset kärsis mahdollisimman vähän aikuisten ongelmista. pitäisi myös pystyä opettamaan lapsille, miten aikuiset ratkaisee ongelmia, eikä opettaa, että kannattaa lähteä karkuun. eli ketjuun vastanneiden kanssa olen samaa mieltä, joskin ymmärrän hyvin myös miehen kannan asiaan, suuttumuksen ja loukkantumisen, en eroajatuksia. mutta aikuisten ihmisten pitää päästä asioista yli ja jatkaa eteenpäin, keskittyä hyviin asioihin ja pistää omat ketutukset hetkeksi taka-alalle. ei muuten voi löytää sitä "kadonnutta rakkautta"! kyllä se sieltä löytyy, kun niin haluaa, rakkaus on tosiaan tahdon asia. toivon, että se löytyy mun miehelle ja sun vaimos vuoksi toivon, että se löytyy sulle. en usko, että vaimosi on sua tahallaan loukannut.