Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

AUTTAKAA JOKU!!

Vierailija
18.09.2012 |

Neuvokaa joku! Olen hiukan alle nelikymppinen mies ja melko tuoreessa liitossa pidemmän sinkkukauden jälkeen. meillä on ns. uusperhe ja nyt yhteinen lapsi tulossa marraskuussa. ongelmia suhteeseen alkoi ilmaantua, kun vaimo lapsineen muutti alkuvuodesta luokseni. nyt tuntuu, että on pelkkiä vaikeuksia ja riitaa. olen vihainen vaimolleni, koska hän on suhteen alkuaikana salannut minulta asioita entisestä elämästään ja suhteestaan mm. raha-asioista ym. asiat on kyllä kerrottu julki, mutta suuttumusta on vaikea saada loppumaan. jotenkin olen vaan niin kyllästynyt vaimooni ja yhteiseen elämään. kaikki ärsyttää, hän pyytelee anteeksi, liikaakin. välitän kyllä kovasti ja hän on minulle tärkeä, hän rakstaa minua paljon ja haluaa olla kanssani ja pelastaa meidän perheen. käymme pariterapiassa, mutta en tiedä löydänkö kadonnutta rakkaudentunnetta enää takaisin. jotenkin vaan haluan olla omissa oloissani, itsekseni, sinkkuuskin houkuttaa taas, mutta toisaalta ehkä tämä kyllästyminen kuuluu asiaan? eli miten saada rakkaus takaisin vai erotako? seksiä ja läheisyyttä meillä on kyllä, seksi on todella mahtavaa. vaimo haluaisi vielä enemmän läheisyyttä , mutta mitä enemmän hän tulee lähelle, sen enemmän minä haluan kauemmas. olen jo muutaman kuukauden paennut tätä tilannetta mm. viinaan ja juhlimiseen, vaikka tiedän, että se on väärin vaimoa kohtaan.. mitä teen? lapsikin tulossa..

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

opettele käyttämään kappalejakoa.



Toiseks, jos on lapsi tulossa, niin kasva aikuiseksi. Hyväksy se, että asiat eivät olleet niinkuin kuvittelit ja hyväksy se, miten ne ovat. Ilmeisesti ei kuitenkaan mitään täysin kamalaa? Tuskin sun luottamusta on tahallaan petetty, ehkä nainen on vaan pelännyt.



Mutta, tärkeintä on se tuleva lapsi ja perhe. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta poikamieselämä, et ole enää sellainen.

Vierailija
2/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

joskus tulee riitaakin... etkä sinä nyt niin kauhean tuoreessa suhteessa voi olla jos olet naimisiin ehtinyt ja lapsikin on jo tulossa.



Et osaa siis rakastaa vaimoasi niinkuin pitäisi, keksit tekosyitä miski voisit jättää tämän. Typerämpiä tekosyitäå saa hakea kuin mainitsemasi raha-asiat ja vaimon menneisyys. Mitä väliä niillä asioilla on tässä päivässä??



Mietit että erotakko ja ryhtyä sinkuksi taas... oliskohan sitä pitänyt miettiä aiemmin kun lasta aloit tekemään? Onko reilua vaimoa ja tulevaa lasta kohtaan että jätät heidät kahden? Lapsi kasvaa ilman isää arkielämässään koska sinua ei huvittanutkaan?



Vaimo jää isomman ja pienen lapsen kanssa yksin ja sinä viipotat sinkkuuden iloissa?



Minkälainen mies sinä olet? Vastuusi kantava kunnon mies vai Mikki Hiiri??



Teillä on kaikki ainekset hyvään avioliittoon, vaimo on ilmeisesti rehellinen kun on kertonut vaikeista asioistaan, rakastava, läheisyyttä haluava ja lapsirakas.



Minkälainen "mies" sinä olet? Jätä kaiken ja pakenet kun aina ei olekkaan kivaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Toiseks, jos on lapsi tulossa, niin kasva aikuiseksi. Hyväksy se, että asiat eivät olleet niinkuin kuvittelit ja hyväksy se, miten ne ovat. Ilmeisesti ei kuitenkaan mitään täysin kamalaa? Tuskin sun luottamusta on tahallaan petetty, ehkä nainen on vaan pelännyt.

Mutta, tärkeintä on se tuleva lapsi ja perhe. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta poikamieselämä, et ole enää sellainen.

Uusperheen elämä harvoin lie on kovin helppoa ainakaan aluksi, kaapeista löytyy niitä luurankoja entisestä elämästä.

Huomaa myös että rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asia, jos sun rakastumis-vaihe on mennyt ohi, ei sitä poppakonsteilla saa takaisin, mutta tahdonvoimalla voi kyllä opetella rakastamaan ihan sitä arkista vaimoa, eikä sitä mitä elämän kuvitteli olevan.

Kenen elämä siitä paremmaksi muuttuu, jos nyt häivyt, olisit vaan raukka pelkuri. Koita nyt olla mies.

Vierailija
4/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhtä ruusuilla tansimista ole, mitta harva sellaista olettakaan. Oletatko sinä? Molemmat joutuvat luopumaan jostain yhteisen hyvän ja yhteisen elämän eteen. Kyllä se yhteiselämä monesti palkitseekin moninkertaisti.



Kuka jaksaa jotain biletystä maailman tappiin asti? Olet kohta nelikymppinen ja halajat takaisin sinkuksi... Mun mielestä on säälittävää tavata 40v. Mies joka vielä sinkku! Se kertoo joko ettei osaa millään vakiintua tai tyyppi kuvittelee olevansa edellen 20v ja haluaa bilettää parikymppisten naisten kanssa. Kymmenen vuoden päästä havahdut mitä olet menettänyt eikä paluuta enää ole...



Itse biletin 10v ja sitten tuli stoppi. En ole katunut. Kyllä perhe-elämä on kaikken parasta, en kaipaa takaisin baari- ja lihatiskimeininkeihin.



T. Nainen 35v.

Vierailija
5/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta millä voin luottaa ja löytää sen rakkauden taas? väkisinkö tässä pitää olla?

Vierailija
6/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinkkupäivät järjestyvät varmaan aika pian, kun vaan jaksat tarpeeksi juoda ja juhlia.



Aina se tasaisempi vaihe tulee kiihkeämmässäkin liitossa. Kuumin rakkaus hiipuu, mutta kiintymys jää jäljelle.



MIkä siinä läheisyydessä niin vaikealta tuntuu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

heräätte yötä päivää lasten kanssa ja vaihdatte paskavaippoja. Nyt tiedät ainakin, missä mennään ja voit lähteä siitä vain ylöspäin.



Vaikea sanoa, mitä vaimosi oli salannut, mutta eipä tuo kovin isolta asialta kuulosta, että hylkäisin vaimon ja lapsen sen vuoksi.



Vinkki ensi kerralle: kannattaa asua pidempäään yhdessä ja sitten vasta tehdä lapsi ja mennä naimisiin.

Vierailija
8/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotenkin tässä ja nyt vai onko kyse siitä ettei ole ollut aivan niin avoin menneisyytensä (jolla ei pitäisi olla vaikutusta) kanssa?



Etkä tiennyt vaimosta mitään ennekuin menit jopa naimisiin? Et asunut vaimon ja hänen lapsen kanssa yhdessä? Ajattelit tehdä vielä uuden lapsen tuntemattoman naisen(vaimon) kanssa?



En oikein ymmärrä sinua..



Nyt on kuule sillälailla että olet mennyt naimisiin ja tehnyt tänne maailmaan uuden ihmisen. e

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

omia raha-asioitaan on salannut. mä olen vaan niin vihainen, kaveritkin sanoo, että pitäis lähteä. kyllähän ihmiset eroaa vaikka on lapsia. muuttuuko tämä välittäminen ikinä takasin rakkaudeksi?

Vierailija
10/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihmettä naisesta on paljastunut, että luottamus on täysin mennyt? Meillä jokaisella on ihan oikeasti luurankoja kaapissa, luulisin melkein nelikymppisen sen jo tietävän.



Se, miten löydät rakkauden uudestaan, vaatii päätöksen ja siinä pysymisen. Et sinä sitä bilettämällä ja odottelemalla ja riitelemällä löydä.



Päätä, että haluat olla vaimosi kanssa perhe ja käyttäydy sen mukaisesti. Jos et tiedä miten "sen mukaisesti" käyttäydytään, niin sit voi olla parempi erota. Toimi näin, heittäydy, hyväksy ja katso miltä tuntuu kahden vuoden kuluttua.



Tosin kuulostat kyllä siltä, että et tule kestämään lapsen vauva-aikaa...



Ja PS. Mitä luulet, mitä mieltä vaimosi susta on oikeasti, kun mies vaan viettää poikamieselämää ja nainen on raskaana? Luultavasti hänkin aika vakavasti harkitsee eroa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tunteet heittelehtivataika-ajoin. Eli normaalia. Olet henk.kohtaisesti kokenut vaimosi tunnustukset raskaina. Et selvästikkään ajo niitä unohtaa vaan raahaat niitä mukana. Sinun pitää muuttaa ajatus tapaasi, eli elämässä mennään eteenpäin. Jos jää rypemään vanhaan, ja niitä vaan jauhaa, et elä tässä ja nyt.

Ota aikuinen asenne elämään. Sinusta on tulossa myös isä. Sinulla on vaimo, josta sinun pitää pitää huolta ja pieni lapsi on syntymässä.

Toivon sinulle aikuinen mies hyvää jatkoa :) ! Elämä on yhtä vuoristorataa hautaan asti :).

Vierailija
12/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta jos musta itsestä tuntuu, etten halua olla tässä, onko velvollisuudesta pakko olla? mitä vinkkejä sitten sen rakkauden herättelyyn, kun vaimon läheisyysyritykset ärsyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta selkärankaa pitää olla sen verran, että kerrot sille vaimolles mistä kenkä oikeasti puristaa etkä pidä häntä löysässä hirressä.



Ei täällä muut oikein voi vinkkejä antaa keinoista, mitkä teidän tilanteeseen sopii. Sä et taida edes pystyä puhumaan vaimosi kanssa.



Alkaa kuulostaa siltä, että vaimosi olisi todellakin helpompaa olla ilman sua. Voi jeesus, melkein nelikymppinen mies kyselee, että onko velvollisuudesta pakko olla...



Käy vasektomiassa.

Vierailija
14/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lisää apua ja neuvoja? kaverit neuvoo eroon, mutta ne on kaikki itse sinkkuja. vanhoissa suhteissa ei ollut tällaisia ongelmia, mutta nyt vaan kaikki tuntuu niin vaikealta. olen siis täysi sika, jos haluan erota ja haluan, että vaimo muuttaa lapsien kanssa pois? neuvoja sitten sen rakkauden herättelemiseen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä me puhutaan ja vaimo tietää tunteeni, mutta se haluaa itse niin kovin jatkaa, että se tuntuu jo pakottamiselta.

Vierailija
16/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos et oo, puhu sen akkas kanssa, siihen on pakko pystyä jossain vaiheessa kuiteski.

Vierailija
17/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta jos musta itsestä tuntuu, etten halua olla tässä, onko velvollisuudesta pakko olla? mitä vinkkejä sitten sen rakkauden herättelyyn, kun vaimon läheisyysyritykset ärsyttää.


virheistä pääsee eteenpäin. Eihän elämässä ole mikään pakko, mutta esim ihmislapsi kuolee jos ei sitä hoida, halusi tai ei. Ja ihminen on heikko ja helposti särkyvä, se sut pettänyt vaimokin. Kun ihminen särkyy niin sitä on vaikea korjata. ja jos äiti särkyy niin lapsilta loppuu lapsuus ja elämä on enää hengissä selviytymistä. Mä ehdotan että sen sijaan että keskityt siihen mitä vääryyksiä olet itse kokenut, koeta nähdä vaimo, ja sen lapset särkyvin', herkkinä, rakkauttasi tarvitsevina ihmisinä. JOkainen tekee virheitä, se on aivan varma. Ja kun saat oman lapsen syliisi, se miten nyt näen maailman, häviää taivaan tuuliin ja eteesi aukeaa maisema jota et osaa edes aavistaa; ja nimenomaan tuonne hauraaseen särkyvään, anteeksiantavaan rakkauteen. Että älä nyt ihmeessä luovuta, vaan odota et lapsi syntyy. ja muista et lapsen hoitaminen on raadollista ja tosi raskasta, ja jos äiti jää yksin, ja särkyy, se kaikki tuska välittyy äidin silmistä lapsen sydämeen, jää sinne ikuisiksi ajoiksi. Vaikka kaikki äidit tekevät kaikkensa ettei niin kävisi. Mutta äitikin on vain yksi rajallinen pieni ihminen. ja jos koskaan tarvitsee edes toisen tukea niin silloin kun on pieni vauva käsissä. Isän tehtävä on suojella äitiä jotta äiti voi suojella vastasyntynyttä. Voit ehkä kuvitella miten käy niille äideille jotka jäävät yksin kun miestä ei ole, tai mies häipyy omiin juttuihin tai mies on, mutta ei osaa suojella ja tukea. Nämä äidit näkyvät mm masennusluvuissa. SE että olet tulossa isäksi on paljon suurempi asia kuin yksi valhe tai se että susta ei tunnu joltain. Kun vauva syntyy, koko sun sukupolvien ketju aktivoituu, sä olet osa pitkää historiaa ja sun lapsesi jatkaa matkaa, kasvaa aikuiseksi ja osaltaan jatkaa... en osaa selittää, mutta se on huima juttu.

Mä uskon että rakkaus herää sitä kautta että haluaa pitää toisesta huolta. Sitä kautta se ei herää koskaan että hautoo itseensä kohdistuneita vääryyksiä, se on varmaa. Auttaisko jos yrittäisit nähdä vaimosi tekojen taakse, miten hänen on esim täytynyt pelätä menettävänsä sut noiden raha-asioiden takia? Jos yrittäisit nähdä sen kuinka haavoittuva (ja varmaan haavoittunut) ihminen hän on? Ja kuinka tarvitsee sua? Ja sen lisäksi odottaa että lapsi syntyy já se mitä sitten tapahtuu...?

Olisi surullista heittää kaikkea pois. Tietysti tunteesikin on tärkeitä, mutta perheen ja lapsen edessä niiden vatvominen on tosi lapsellista- voit myös kasvaa ja antaa anteeksi. Luulenpa että saat todella hyvän kumppanin itsellesi jos siihen kykenet:)

Vierailija
18/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä me puhutaan ja vaimo tietää tunteeni, mutta se haluaa itse niin kovin jatkaa, että se tuntuu jo pakottamiselta.

se ei haluais jatkaa??

Hei, haloo! Te ette enää seukkaa niinkuin yläasteella tai parikymppisinä. Kyse ei ole "jatkamisesta", vaan avioerosta ja lapsen huoltajuudesta, vanhemmuudesta.

Ja vaimollasi on varmasti todella tukalaa, kun on raskaana ja mies miettii haluaako "jatkaa yhdessä". Tottakai hän yrittää vaikka pakottamalla saada sua jäämään!

Uskomatonta. Anna itelles kunnon avari, jospa se herättelis.

Vierailija
19/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, jos vaimosi on tehnyt jotain virheitä ja jättänyt niistä kertomatta, niin etköhän sä ole jo kostanut sen ihan tarpeeksi hyvin tuolla juhlimisella ja eron uhalla. Eli nyt teillä on puntit tasan ja voitte keskittyä elämäänne.



Mä veikkaan, että siirrät ton pelon aikuiseksi (ihan oikeasti aikuiseksi) kasvamisesta nyt vihaksi vaimoa kohtaan. Ikäänkuin hän pakottaa nyt sut sellaiseen rooliin, johon et haluaisi. Tai uskalla haluta. Onko näin?

Vierailija
20/22 |
18.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

entä jos vaimo päättääkin antaa lapsen jäädä sinulle syntymän jälkeen?



Toiseksi; en voi ymmärtää paria asiaa..

1. Miten aikuinen mies on kiinnostunut siitä mitä kaveritkin sanoo?? Joo-o, mun 11 v lapsi on kiinnostunut tuollaisesta, mutta edes mun murkut ei enää.

2. Miten vaimosi ikimaailmassa voi elää päivääkään tuollaisen vätyksen kanssa? Miestä sinusta ei saa..

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän yksi