Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on kaunis (ja ei, tämä ei ole kehuskeluviesti)
17.09.2012 |
Toinen lapsistani (4 v tyttö) on kasvonpiirteiltään erittäin säännöllinen ja aika huomiotaherättävä, suuret silmät ja tummat tuuheat silmäripset. Hänellä on lisäksi ulospäin suuntautunut temperamentti, tykkää tehdä ilmeitä ja "olla esillä" kaikintavoin. Jopa ulkopuoliset usein kommentoivat tätä ja kiinnittävät huomiota. Tämä lisääntyy iän myötä ja viimeisen hiustenleikkuun jälkeen ihan räjähtänyt käsiin (lyhyet hiukset jotka korostavat kasvoja). Kaupungilla kävellessä olen nähnyt ihmisten ottavan jopa kuvia hänestä, mikä on ihan ok jos kyseessä on ystävällinen vanha mummo, mutta muuten vähän creepy.
Mielestäni kaikki lapset ovat kauniita, enkä pidä omaani mitenkään kauniimpana kuin muita. Hänellä on vain jonkinlaista esiintymiskykyä joka saa ihmiset kiinnittämään häneen huomiota.
Ongelma tässä siis on se, että huomaan olevani huolissani tuosta huomiosta mitä hän ulkonäkönsä ja olemuksensa johdosta saa. Toisaalta siitä, että hän on aivan liian pieni ajattelemaan ulkonäköään sen kummemmin tai pitämään sitä tärkeänä, varsinkaan hänen ei pitäisi rakentaa itsetuntoaan ja omakuvaansa sen varaan. Ja toisaalta, ehkä naurettavaa, pelkään hänen joutuvan jonkin pedofiilin kiikariin.
En oikein tiedä mitä tällä viestillä haen, lähinnä haluan vain purkaa ahdistusta tästä asiasta. Ymmärrän itsekin, että se voi kuulostaa hassulta.
Kommentit (43)
lasten lihavuus on äärimmäisen surullista:( Se on lasten kaltoinkohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota, että lapsesi hammaskalusto alkaa vaihtumaan, niin voi tulla myös epäsymmetrisyyttä. Nenän kasvaminen on sitten se toinen juttu...
Mulla on 2v poika jota ventovieraat jatkuvasti kehuvat söpöksi, nätiksi, suloiseksi.. Jotkut juttelevat muutakin, jotkut huikkaavat vaan että söpö poika. En tiedä miten suhtautua,pitäskö kiittää? Mun mielestä ei pidä tehdä ulkonäöstä numeroa,kehua tai saada lapsi ajattelemaan sitä. Ehkä tää menee ohi kun lapsi kasvaa, ei kai kukaan tosiaan isompien ulkonäköä kommentoi. Mun lapsi on ujo ja häkeltyy vieraiden huomiosta, mutten halua mitään flirttaajaa tai ulkonäöllään pelaajaa hänestä kasvattaakaan.
ystävällisesti käyttäytyvät lapset jotka osaa olla kavareita keskenään. Sama miltä ne näyttävät mutta mikä kellekin on tärkeää..
ei se ulkoineen vaan sisäinen kauneus
Muumimaailmassa niin paljoa, että kiinnittäisin oikein huomioni heihin. Ja mitä tulee tuohon pukeutumisasiaan, niin monet ihan kunnolliset vanhemmat eivät ole lastenvaateblogistifriikkejä, jotka kuluttavat päivänsä miettimällä vaatemerkkejä ja värisävyjen yhteensopivuutta. He laittavat lapsilleen ehkä räikeitä yhteensopimattomia värejä, mutta ei se nyt sentään surullista ole :) Voivat olla ihan rakastavia ja huolehtivaisia vanhempia noin muuten.
Minusta on ylimielistä kokea omat lapsensa jotenkin paremmiksi muiden lasten joukossa jossain turistikohteessa kuten nyt tuo Muumimaailma.
T. 16 tai jotain
missä ei olisi ylipainoisia eikä rumasti puettuja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi 2-vuotias sai kassajonossa teinit huokailemaan "mä en kestä..." -juttuja.
Kurjaa toiselle lapsellesi Hän varmaan tuntee olevansa tosi ruma siskon rinnalla. Muistathan välillä sanoa hänelle, että hän on tosi nätti.
Itse olin tosi kauniin pojan tavallisennäköinen pikkusisko. Muistan kuinka katkera pala se oli, kun posliini-ihoista, tummatukkaista ja -silmäistä veljeäni ihailtiin, ja minua ei ihaillut kukaan. Minä olin vain tavallinen punanaamainen, keltahiuksinen pyöreäposkinen räkänokka, kuin eri maailmasta kauniin veljeni kanssa. Joskus sukulaisetkin sanoivat minun kuulleni asioita kuten "miten tuosta tytöstä onkin tullut tuonnäköinen kun isä ja äiti olivat nuorena niin valtavan kauniita".
Kärsin vieläkin lapsuuteni peruja pelosta että olen suorastaan epämuodostuneen ruma, vieläkin vaikka olen kohta 40 vuotta, ja järjelläni tiedän että olen ihan tavallisen näköinen enkä erityisen ruma. Jostain vaan huokuu ne tunnelmat joita koin lapsena kun kaikki katsoivat ihaillen veljeäni ja sitten hieman halveksuen minua, että mikäs kaalimaankakara tuo on, todellako tuon nukkemaisen kauniin enkelipojan sisko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin asumme alueella, jossa lapset hoikkia ja kauniisti puettuja, joten täällä nyt ei lapsemme niin paljon herätä huomiota.
Tosin asumme alueella, jossa lapset hoikkia ja kauniisti puettuja, joten täällä nyt ei lapsemme niin paljon herätä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse emme siis päivittele lapselle hänen ulkonäköään, vaan nämä jutut tulevat perheen ulkopuolelta.
En todellakaan stressaa siitä minkänäköinen/kuinka kaunis aikuinen hänestä tulee. Se mikä minua siis nykytilanteessa huolestuttaa on se, että mielestäni ei ole lapselle tervettä että hänen ulkonäköään kovasti huomioidaan ja kehutaan.
ap
Tytön isoveli on myös ihan kivannäköinen lapsi, mutta hänellä ei ole samanlaista "sädehdintää". Ei onnistu kuvissa samalla tavalla ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin hyvin tavallisen näköinen lapsi, melko ruma oikeastaan. Murrosikä toimi todellisena armahduksena, minusta tuli kaunis. Tämä on tehnyt niiiin hyvää itsetunnolleni, sillä lapsena minua kiusattiin. Ala-asteen luokkakokouksessa (oltiin n.20-vuotiaita silloin) meidän opettaja jopa sanoi, ettei ollut tunnistaa minua. Että olin muuttunut niin paljon. Ja en siis laita itseäni mitenkään, vaan se on hyvin luonnollista kauneutta.
Toisaalta mielestäni kyllä kauniitkin lapset olivat nyt edelleen kauniita aikuisia, paitsi että 30v tienoilla naiset alkaa lihota ja naama ja kroppa näyttää niin taikinaiselta että se kauneus hukkuu sinne. Ja ihan samanlainen taikinanaama olen itsekin tällä hetkellä, en puolustele itseäni lainkaan! Toivottavasti nämä raskauskilot lähtevät pian pois, ja voin taas olla tyytyiväinen itseeni.
ihan tavallisen näköisistä lapsista tulee suuria kaunottaria aikuisina, ja niin käy usein myös toisinpäin. Eli lapsesi varttuessa hänestä saattaakin tulla ihan keskinkertaisen näköinen. Suuri vaikuttava tekijä on hampaiden vaihtuminen ja iho ja nenän kehittyminen ja millaiseksi lantio muodostuu jne. Lähisukulaiseni oli lapsena aivan ihmeellinen, kuin prinsessa tai satuolento ja on nyt aikuisena jotain aivan muuta, suorastaan miehinen ulkonäkötyyppi. Syynä juuri hampaiden ja nenän kehitys epäedulliseen suuntaan. Joten älä nyt mitenkään korosta lapsesi ulkonäköasiaa, vaan yritä siirtää hänen huomiotaan muualle, ettei tule pahemmanlaatuista identiteettikriisiä teininä!
se on vanhemmista lähtöisin ulkonäköasiat,jos teet tyttösi ulkonäöstä ison asian sen se tekee sinun perässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...en ihan hoksannut, mikä "ongelmasi" on...? Sorry. Ensinnäkin, on aika tavallista, että pikkulapset herättävät ympäristössä huomiota. Etenkin kun sanot lapsen olevan ulospäin suuntautunut niin sitä suuremmalla syyllä näin. Kun lapsi kasvaa, tuo huomio vähenee merkittävästi. Ei kukaan, ei mummo eikä kukaan muukaan, tule jotain 8-vuotiasta "söpöttelemään" ja hänen kauneutta ihmettelemään. Ja jos joku lähemmäs 10-vuotias on "ulospäinsuuntaunut" pikkulapsen tavoin, niin se olisi aika outoa. Ja sinunkin lapsesi muuttunee tältä osin kasvaessaan. Sinuna ottaisin ihan rennosti ja odottaisin ihan rauhassa teinivuosia. Pikkulapsen kohdalla mainitsemissasi asioissa ei ole kerta kaikkiaan mitään, mistä tulisi huolestua.
Ymmärrän mitä Ap hakee viestillään. Meillä oli sama tilanne kun lapset oli päiväkoti-ikäisiä. He olivat nukkemaisia isoine silmineen ja hymykuoppineen. Tädit oikeasti kohtelivat heitä eri tavalla kuin muita lapsia. Mielestäni saivat erikoiskohtelua. Olen itse tutkijana joskus nuorempana selannut aihetta koskevia tutkimuksia, vaikka ei täysin oma ala olekaan. Mutta aiheesta on tutkimuksia, että tientynlaiset lapset, varsinkin tytöt) saavat erikoiskohtelua ulkonäön vuoksi, ja tämä ikävä kyllä siirtyy heidän käytökseensä. Nyt puhun hyvin pienistä tytöistä 2-4 vuotiaista. Joillekin siirtyy käytökseen ja olemukseen sellainen "katsokaa minua, olen söpö" asenne, arkikielellä sanottuna.
On hyvä että äiti huomaa tämän tyttäressää, ja osaa ehkö ohjata hoitajia pois tästä.
Itse pyysin hoitajia kohtelamaan lapsia samanarvoisesti. Että meidänkin lasten piti siivota jos muutkin siivoaa, ja että heitä ei tarvitsisi pitää sylissä enemmän kuin muita. Kuulostaa julmalta, mutta mielestäni se oli oikea tapa toimia.
pyöreitä tapauksia, niin et näekään ylipainoa. Moninen lihavien lasten vanhemmat eivät näe lastensa lihavuutta.
On nyt kuitenkin fakta, että 1) Suomessa on paljon ylipainoisia lapsia ja 2) heitä on enemmän vähänkoulutettujen vanhempien perheissä ja siksi myös enemmän maaseudulla ja tuppukylissä kuin pk-seuduilla.
Typerää, että pitää taistella totuutta vastaan, vaikka lasten ylipaino on vakava asia ja se riskeeraa lapsen kehityksen pahasti eli on täysin verrattavissa lasten pahoinpitelyyn.
Vituttaa, että ongelmat kielletään jollain "kaikki lapset ovat kauniita" -paskalla. Osa lapsista on lihavia eikä kauniita ollenkaan. Toi rumasti pukeminen ei sitten ole niin paha, mutta tokihan kauniisti pukeutuneita ihmisiä mieluummin katselee.
Lastemme koulussa on 220 oppilasta ja siellä on ehkä prosentti oppilaista liikalihavia ja nekin kuuluu samaan perheeseen.
t: ohis
sillä joudumme käymään painokontrolissa lapsen kanssa, kun on niin hoikka :)))
Mutta en kiellä sitä, etteikö lapsen ylipaino olisi paha juttu. Onhan se, altistaa diabetekselle ja vaikka mille ikävälle. Mutta pointtini olikin se, että tuo yksi kirjoittaja kokee itsensä ja lapsensa niin erityislaatuisiksi jossain Muumimaailmassa, missä kaikki muut lapset ovat lihavia ja rumasti puettuja. Ja onnekseen asuu alueella, missä kaikki ovat niin ihanan hoikkia etteivät hänen lapsensa erotu niin paljon. Minusta se on falskia pätemistä ja kertoo kirjoittajastaan aika lailla vähemmän miellyttäviä asioita.
pyöreitä tapauksia, niin et näekään ylipainoa. Moninen lihavien lasten vanhemmat eivät näe lastensa lihavuutta.
On nyt kuitenkin fakta, että 1) Suomessa on paljon ylipainoisia lapsia ja 2) heitä on enemmän vähänkoulutettujen vanhempien perheissä ja siksi myös enemmän maaseudulla ja tuppukylissä kuin pk-seuduilla.
Typerää, että pitää taistella totuutta vastaan, vaikka lasten ylipaino on vakava asia ja se riskeeraa lapsen kehityksen pahasti eli on täysin verrattavissa lasten pahoinpitelyyn.
Vituttaa, että ongelmat kielletään jollain "kaikki lapset ovat kauniita" -paskalla. Osa lapsista on lihavia eikä kauniita ollenkaan. Toi rumasti pukeminen ei sitten ole niin paha, mutta tokihan kauniisti pukeutuneita ihmisiä mieluummin katselee.
keskusteluun pitää tuoda lihavuus-aihe esille?? Ei jaksaisi. Ei lihavuus tai laihuus ole sama kuin rumuus ja kauneus.
[iYmmärrän mitä Ap hakee viestillään. Meillä oli sama tilanne kun lapset oli päiväkoti-ikäisiä. He olivat nukkemaisia isoine silmineen ja hymykuoppineen. Tädit oikeasti kohtelivat heitä eri tavalla kuin muita lapsia. Mielestäni saivat erikoiskohtelua. Olen itse tutkijana joskus nuorempana selannut aihetta koskevia tutkimuksia, vaikka ei täysin oma ala olekaan. Mutta aiheesta on tutkimuksia, että tientynlaiset lapset, varsinkin tytöt) saavat erikoiskohtelua ulkonäön vuoksi, ja tämä ikävä kyllä siirtyy heidän käytökseensä. Nyt puhun hyvin pienistä tytöistä 2-4 vuotiaista. Joillekin siirtyy käytökseen ja olemukseen sellainen "katsokaa minua, olen söpö" asenne, arkikielellä sanottuna.
On hyvä että äiti huomaa tämän tyttäressää, ja osaa ehkö ohjata hoitajia pois tästä.
Itse pyysin hoitajia kohtelamaan lapsia samanarvoisesti. Että meidänkin lasten piti siivota jos muutkin siivoaa, ja että heitä ei tarvitsisi pitää sylissä enemmän kuin muita. Kuulostaa julmalta, mutta mielestäni se oli oikea tapa toimia.
---------------------------------
EI tainnut olla teidän muksun hoitajat ihan kartalla! Herranen aika sentään, jos lapsen vanhemman pitää opastaa päiväkodintätejä, että "kaikkien pitää siivota" ja "kaikkia pidetään sylissä"! Uskoisin vielä, että hoitajista joku on ammattitaidoton, mutta sinä puhut monikossa! Toivottavasti päiväkoti muilta osin toimi edes jotenkuten, jos ryhmänne hoitajat olivat noin epäpäteviä.
missä ei olisi ylipainoisia eikä rumasti puettuja lapsia.