Lapseni on kaunis (ja ei, tämä ei ole kehuskeluviesti)
Toinen lapsistani (4 v tyttö) on kasvonpiirteiltään erittäin säännöllinen ja aika huomiotaherättävä, suuret silmät ja tummat tuuheat silmäripset. Hänellä on lisäksi ulospäin suuntautunut temperamentti, tykkää tehdä ilmeitä ja "olla esillä" kaikintavoin. Jopa ulkopuoliset usein kommentoivat tätä ja kiinnittävät huomiota. Tämä lisääntyy iän myötä ja viimeisen hiustenleikkuun jälkeen ihan räjähtänyt käsiin (lyhyet hiukset jotka korostavat kasvoja). Kaupungilla kävellessä olen nähnyt ihmisten ottavan jopa kuvia hänestä, mikä on ihan ok jos kyseessä on ystävällinen vanha mummo, mutta muuten vähän creepy.
Mielestäni kaikki lapset ovat kauniita, enkä pidä omaani mitenkään kauniimpana kuin muita. Hänellä on vain jonkinlaista esiintymiskykyä joka saa ihmiset kiinnittämään häneen huomiota.
Ongelma tässä siis on se, että huomaan olevani huolissani tuosta huomiosta mitä hän ulkonäkönsä ja olemuksensa johdosta saa. Toisaalta siitä, että hän on aivan liian pieni ajattelemaan ulkonäköään sen kummemmin tai pitämään sitä tärkeänä, varsinkaan hänen ei pitäisi rakentaa itsetuntoaan ja omakuvaansa sen varaan. Ja toisaalta, ehkä naurettavaa, pelkään hänen joutuvan jonkin pedofiilin kiikariin.
En oikein tiedä mitä tällä viestillä haen, lähinnä haluan vain purkaa ahdistusta tästä asiasta. Ymmärrän itsekin, että se voi kuulostaa hassulta.
Kommentit (43)
Koska olet havainnut, että ulkomaailma kiinnittää huomiota varsinkin lapsesi ulkonäköön, pidä huoli että tasapainoitat sitä. Muista kehua häntä siitä, että hän OSAA jotain. Aivan liikaa tyttöjä kehutaan ulkonäöstä ja poikia tekemisistä, vaikka nykyään naistenkin olisi hyvä edetä elämässä taitojen avulla.
olen huomannut, että lapsena söpön näköiset eivät ole nuorina tai aikuisina enää niin kauniita/komeita. Kun taas monesta lapsena tavallisen näköisestä kuoriutuu ajan myötä oikea kaunotar/komistus :) Lapselle pitää antaa kotoa hyvä itsetunto, mutta se itsetunto ei voi perustua ulkoiseen olemukseen!