Ihmeteleekö kukaan muu nuorena avioituvia?
Tiedän kyllä että on aivan pariskuntakohtaista milloin avioituminen on "ok", mutta silti hämmästelen aina nuoria aviopareja. Tai oikeastaan sitä, että miten joku uskaltaa kovin nuorena avioliiton satamaan kun elämää on vielä niin paljon edessäkin. Miten uskaltaa lupautua yhdele ihmiselle? Vai onko se juju sitten kuitenkin siinä että otan avioliiton niin vakavasti? Ehkä sen solmiminen sitten on helppoa, jos asiaa ei kummemmin ajattele ja ero ei ole mikään "big deal".
En voi mitään sille, että olen jotenkin täti ja eka ajatus parikymppisinä avioituneista on että "olipa teillä kiire".
Kommentit (24)
kun tajutaan, että on elämätöntä elämää ja tulee neljänkympin tai viidenkympin kriisi. Mies ostaa moottoripyörän, nainen leikkaa lyhyet hiukset ja laihduttaa 10 kiloa. Kuvioon astuu usein myös muita ;-) Minäkin nelikymppinen ja nähnyt aika monta tälläistä kuviota.
Elämästä ei voi koskaan tietää. Turha jossitella, kannattaa vain elää juuri niin kuin itse haluaa..
Mikä kumman kiire siinä on? Parikymppiset ovat vasta itsenäistyneet, rakastuneet ja menevät heti naimisiin, kun eivät tajua, että eivät ole lainkaan samoja ihmisiä enää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Sitten porataan myöhemmin avioeroa ja uusioperheen arkihelvettiä.
Miksei voi rauhassa elää ja kasvaa ja aikuistua ja avioitua sitten joskus 25-v. toisella puolen?
Ootko sä sama ihminen 30 ja 40 tai 50 vuotiaana? Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan. Se kuuluu elämään.
Ja näin ei voi käydä n. 30 vuotiaina avioituneille? Ei tietenkään.
Senkö takia pitäisi jättää menemättä naimisiin että voi olla pieni mahdollisuus että tulevaisuudessa käy huonosti?
Kannattaako ko. logiikalla uskaltaa elää lainkaan?