Totteleeko teidän 9-vuotias, kun käskette/pyydätte häntä tekemään jotain?

Hän käyttää valtaa sinua kohtaan.

jos käsky on sellainen että sitä on noudatettava heti, esim mene hammaspesulle nyt. Epämääräisesti ajoitettu ohje esim. huoneen siivoamisesta saa aikaan joo-joo-reaktion ja sitten koko asia unohtuu eli silloin joutuu sanomaan useamman kerran. Sekin saattaa auttaa jos antaa jonkun aikarajan, esim. joku homma tehtynä tiettyyn päivään mennessä.



Tuon kavereilta tulemisen suhteen harkitsisin, että menisin hakemaan lapsen sovittuna aikana. Ei tietenkään autolla tms. lapsen elämää helpottaen, mutta ilmestyisin kaverin oven taa ja ilmoittaisin että nyt on kotiintuloaika. Lapsesta riippuen, muutaman kerran jälkeen saattaisi alkaa käskyt tehoamaan, sen verran noloa keskiverto 9v:lle tulla noudetuksi.

Tämän talon 9-vuotias koira on aika tottelevainen. Lapsista siinä iässä ei voinut sanoa samaa.

luulin, että minä olen kirjoittanut tuon :D tänä aamuna viimeksi pohtisin tyttäreni touhuja, että milloin ne loppuu. kotiintuloajoissa hän täsmällinen, vaikka yrittääkin siirtää niitä vartin lisäajalla. olen kyllästynyt siihen, että joudun suuttumaan lapselle. rasittavaa sanoa samasta asiasta kymmenen kertaa.

Meillä on kotona 2 yhdeksän vuotiasta poikaa ja tottelevat vaihtelevasti. Miestäni vähän nopeammin ja mulle venkoillaan enemmän :) Mutta kun uhkaa ottaa oikeesti jotain tärkeetä pois kuten pleikkapäivän tai viikkorahat niin jo rupeaa tapahtumaan :)

Suurin ongelma meillä on toisen kanssa kotiintuloajoissa ja toisen kanssa laiskuudessa kun ei tekis ei mitään ja kun jotain rupee tekemään niin kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä johon mulla meinaa mennä hermo..

Nytkin on pelikielto meneillään ja eilen oli eka päivä, kun sai taas olla kavereitten kanssa arestin jälkeen ja heti sama homma jatkui. Tyttöä on haettu kotiin kavereilta mutta eipä tuo tunnu häntä hetkauttavan. En ole keksinyt vielä mitään, mikä tähän tehoaisi. Ja meillä ei todella totella edes sitä, kun käsken heti hampaiden pesulle. Sitäkin saa käskeä monta kertaa ja joskus lopulta taluttaa kädestä pitäen hammasharjan ääreen.



Onko jollain vielä jotain keinoja mielessä, mitä voisin kokeilla?



ap

pyyntöjä yhdellä tai kahdella sanomisella. Sen takana on aikoinaan äitini antama viisaus, että MENE ITSE perään ja katso, että asia myös tapahtuu.



Jos huutelee toisesta päästä taloa ja äityy lopulta karjumaan, teho on menetetty.



Tuon suurimman työn joutuu tekemään ehkä 1-4 -vuotiaan kanssa, mutta sen jälkeen alkaa sujua ilman perään menemisiä. Uudelleen ehkä pieni jakso josksu 12-13 -vuotiaana, mutta eipä siihenkään ole suuttumista tarvinnut. Olen kävellyt vain muksujen huoneeseen ja sanonut "menkäähän nyt sinne suihkuun, kello on jo yhdeksän ja koulupäivä vastassa". Siinäpä se.



MInusta tuo ei ole myöskään temperamenttikysymys,ei vanhemman eikä lapsien. Meillä on niin monta lasta, että luulisi erojen tulevan esille, jos siitä olisi kiinni.

Ensin ei kuulla mitään, sitten kuullaan, mutta ei reagoida, sitten ynähdellään ja mulkoillaan, jossain vaiheessa uhkauksien jälkeen vaikeasti raahaudutaan värikkäästi ilmehtien suorittamaan e-rit-täin hi-taas-ti annettu tehtävä...

Eli kun sitten lopulta ruvetaan tekemään sitä, mitä piti, kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa. Todella ärsyttävää.



Yleensä en siis huutele lapselle käskyjä toiselta puolelta taloa vaan menen sanomaan hänen huoneeseensa, että nyt iltapesulle. Lapsi toteaa, että "joo, joo", ja jatkaa omiaan. Jos jään ovelle seisomaan, jonkun ajan päästä alkaa jotain tapahtuakin, mutta erittäin hitaasti. Aina en kuitenkaan ehdi seisoa tämän 9-vuotiaan ovella, kun täytyisi pienempää sisarustakin hoitaa, joten silloin isompi ei tottele ollenkaan.



ap

- kotiaresti

- viikkorahat

- kännykkäkielto

- telkkarikielto

- pelikielto

- lelujäähy

- karkkipäivän menetys

- harrastuksiin pääsemättömyys (kerran, ei ehkä paras idea)

- jos ei tule määräaikaan mennessä haen lapsen ja selitän vanhemmille miksi (niin noloa, että loppui vetkuttelu kuin seinään)



Pari iltapäivää yksin koulun jälkeen yleensä tepsii pitkään, kun kaverit soittelee kylään ja ei pääse edes pihalle.

Ensin sanon aiemmin, että tänään klo xx sitä ja tätä. Sitten ennen tätä aikaa varoitan n. varttia aiemmin eli lapsi ehtii tottua ajatukseen. Sitten määräajan ollessa sanon/soitan että nyt kotiin/siivoamaan/pesulle jne.

kohta 10v tyttäreni pitäisi jo toimia itsenäisesti eikä niin, että menen katsomaan homman tapahtuvan. olen palvellut lastani ihan liikaa ja luulen sen nyt kostautuvan. itse matkustin tuon ikäisenä jo toiselle puolelle suomea yksinään junalla. no se olikin 80-lukua. nykyään omatoimisuus on katoavaista. uloskaan ei voida lähteä jos sataa.

Eikä mitään vaikutusta.



Ja 12, samaa käytän minäkin, mutta silti ei toimi meillä.



ap

Ensin sanon aiemmin, että tänään klo xx sitä ja tätä. Sitten ennen tätä aikaa varoitan n. varttia aiemmin eli lapsi ehtii tottua ajatukseen. Sitten määräajan ollessa sanon/soitan että nyt kotiin/siivoamaan/pesulle jne.

Se auttaa erityislasten kanssa, mutta auttaa myös ihan normaalia muksua suunnittelemaan leikkiensä ja menemistensä ajoittamista. No:8

nyt siihen sanotaan vain, että joo joo! eikä silti tapahdu mitään. pakkohan tämän olla joku vaihe..tai ainakin niin toivon. ja en ole ap.

Esim. kotiintuloissa ja muissa vastaavissa on kyllä totellut heti ekalla, mutta iltapesut ja nukkumaanmenot, puhumattakaan siivouksesta, on yleensä noin viiden pyynnön/käskyn/huudon takana.

syö ja vetelehtii ja syö ja vetelehtii. Jos 15 minuutissa saa yöppärin päälle ja hampaat pestyä, hieron selkää. Siivoamatta jättämisestä lähtee viikkorahat.



Rumasti puhumisesta, kolme varoitusta ja lopputulos päivän kotiaresti.



Nyt on vielä helppoa, mutta odotahan parin vuoden päästä.

Onkohan mulla vaan harvinaisen kovapäinen tytär... :( On ollut aina ongelmia tämän tottelemisen kanssa mutta viimeisen vuoden aikana homma on selvästi pahentunut. Tuntuu, että lapsi on jatkuvasti tietokone/pelikonekiellossa, karkkipäivä on poissa ja kavereitakaan ei juuri enää näe, kun on siitäkin napsahtanut kielto päälle. Silti ei vaikutusta. Istuu kotona tyytyväisenä ja puuhailee omiaan (leikkii yksin tai lukee kirjoja).



ap

Varhain kehittyvillä lapsilla murrosikä voi alkaa jo ennen kymmenvuotispäivää. Perimä vaikuttaa paljon murrosiän alkamiseen. Jos isä tai äiti kehittyi varhain, samoin tapahtuu usein myös lapselle. Koska Suomen elinolot ovat hyvät, lapset kasvavat fyysisesti aiempaa suuremmiksi. Tämä kehitys on aikaistanut kehon kypsymistä ja murrosiän alkamista; toisaalta myös aikuiset saattavat joskus omalla käytöksellään sysätä lapsia kohti nuoruutta aiemmin kuin olisi tarpeen.



Lapsista voi olla hauskaa leikkiä välillä aikuista vaikkapa pukeutumalla tai meikkaamalla, mutta silti vanhemmista irtautuminen pelottaa ja ahdistaa. Esimurrosikäisen mieli on täynnä ristiriitaisia tunteita kiinnostavasta mutta pelottavasta aikuisuudesta. Jos tunteiden käsittelyyn ei ole välineitä, lapsen kanssa keskustelu juuttuu helposti pelkäksi riidaksi, johon otetaan avuksi alkeelliset keinot: huutaminen, nimittely ja ovien paiskominen.



Murrosiän ensimerkit

Murrosikä käynnistyy tytöillä rintojen ja pojilla kivesten kasvulla. Vain tyttö itse huomaa ensimmäisen pienen, nappimaisen kasvun nännin takana. Pian sen jälkeen elimistössä alkaa valmistua sukupuolihormoneja, jotka kiihdyttävät pituuskasvua.



Jos tytön rinnat alkavat kasvaa alle kahdeksanvuotiaana, syy pitää selvittää. Vaarana on, että tyttö jää lyhyeksi, koska ensimmäisten kuukautisten jälkeen kasvu jatkuu vain 3-11 senttiä.



Poikien kivekset alkavat kasvaa aikaisintaan yhdeksän ja puolivuotiaana. Poika ei välttämättä edes huomaa sitä, koska murrosiän alkuvaiheessa hänelle ei vielä tapahdu juuri muuta. Noin vuoden kuluttua edellisten suurenemisesta alkavat kasvaa myös penis ja häpykarvoitus. Sukupuolihormonit käynnistävät pojan pituuskasvupyrähdyksen vasta, kun hänelle on ensin kasvanut miehen sukuelimet. Suuret erot murrosiän alkamisessa ovat kuitenkin normaaleja.



Yksityisyyttä, kiitos!

Pienetkin muutokset omassa vartalossa saattavat hämmentää lasta. Hän haluaa riisuutua ja peseytyä yksin, tai korkeintaan samaa sukupuolta olevien perheenjäsenten kanssa. Lääkärintarkastukset, uimahallit, pukuhuoneet ja muut vähäpukeiset tilanteet tuntuvat kiusallisilta, jopa ahdistavilta.



Jos vanhempi ei pysty asiallisesti ja rohkaisevasti puhumaan kehon muutoksista, ne voivat alkaa tuntua lapsesta jotenkin likaisilta tai hävettäviltä. Esimurrosikäinen tarvitsee vanhemmiltaan ennen kaikkea vahvistuksen, että hänellä ei vielä ole mikään kiire isoksi ja että hän on hyvä ja ihana juuri sellaisena kuin on. Lämminhenkiset keskustelut auttavat kasvavaa lasta hyväksymään kehonsa muutokset.



Esimurrosikäinen haluaa sisimmässään olla vielä lapsi. Vaikka esiteini saattaa kiroilla ja paiskoa ovia, vanhempien olisi todella tärkeää nähdä, kuinka pieni lapsi vielä on. Leikeille ja lapsellisuudelle pitää jättää tilaa.



Opeta lapselle rahan taju

Ennemmin tai myöhemmin lasten on opittava käyttämään rahaa itse. Lapsi oppii vastuulliseksi rahan käyttäjäksi monin keinoin:



Lapsi saa viikko- tai kuukausirahaa omaan käyttöön.

Viikkorahoista ja rahankäytöstä tehdään selvät säännöt: mitä vanhemmat kustantavat, mitä pitää hankkia itse. Monessa perheessä esimerkiksi karkit pitää maksaa itse.

Kännykkälaskun suuruudesta sovitaan. Jos summa menee yli, lapsi maksaa omasta pussistaan ylimenevän osan.

Isoa hankintaa varten lapsi säästää itse sovitun summan, vanhemmat kustantavat loput.

Ekstraa saa ylimääräisistä kotitöistä.

syö ja vetelehtii ja syö ja vetelehtii. Jos 15 minuutissa saa yöppärin päälle ja hampaat pestyä, hieron selkää. Siivoamatta jättämisestä lähtee viikkorahat.

Rumasti puhumisesta, kolme varoitusta ja lopputulos päivän kotiaresti.

Nyt on vielä helppoa, mutta odotahan parin vuoden päästä.

Että pitää kieltää kavereiden tapaamista, poistaa karkkirahat, takavarikoida lelut, kieltää pelaaminen, kieltää TV. Aina vaan hurjempia rangaistuksia jostakin... Hidastelusta huoneen siivoamisen tai hampaiden pesun kanssa!! Olette tosiaan pulassa teinien kanssa, jos puheella ei ole enää merkitystä pikkulasten kanssa. ohis