Totteleeko teidän 9-vuotias, kun käskette/pyydätte häntä tekemään jotain?

syö ja vetelehtii ja syö ja vetelehtii. Jos 15 minuutissa saa yöppärin päälle ja hampaat pestyä, hieron selkää. Siivoamatta jättämisestä lähtee viikkorahat.

Rumasti puhumisesta, kolme varoitusta ja lopputulos päivän kotiaresti.

Nyt on vielä helppoa, mutta odotahan parin vuoden päästä. [/i

Että pitää kieltää kavereiden tapaamista, poistaa karkkirahat, takavarikoida lelut, kieltää pelaaminen, kieltää TV. Aina vaan hurjempia rangaistuksia jostakin... Hidastelusta huoneen siivoamisen tai hampaiden pesun kanssa!! Olette tosiaan pulassa teinien kanssa, jos puheella ei ole enää merkitystä pikkulasten kanssa. ohis

Hyvin harvoin mitään rangaistuksia ;-)

pienenee kömmähdyksistä. Tottelemattomuudesta tai "rumasti" puhumisesta tulee tietty pieni vähennys.



Isommat rikkeet käsitellään erikseen. Tämä olisi esim. kotiintuloajasta myöhästyminen yli 10 min (ellei ole soittanut ja ilmoittanut). Jos lapsi ilmoittamatta säännöllisesti myöhästyy 45 min niin jotain pulmaahan siinä on. Tunteeko kuitekin kellon? Soitatko joka kerta vai vain silloin tällöin? Siis onko lapsi oppinut odottamaan soittoasi eikä ota itse vastuuta?



Kyllä mäkin joudun joskus "viemään" lapsen hammaspesulle ja todella silloin tunnen epäonnistuneeni kasvattajana (siis kädestä pitäen vien ja harjaan sitten ne hampaat lapsi on 10 vuotta!). Mietin miten teini-iässä tämä sitten menee.



Ennakko"varoittelu" on meillä ainut toimiva systeemi, eli iltaruoan jälkeen kertaan mitä on tulossa ja mihin aikaan. Milloin tullaan sisään ja milloin loppuu leikit. Sitten valvon että minuutilleen näin, muutoin alkaa vänkääminen "miks me eilen saatiin mennä suihkuun 2030" ja sitä rataa.

Mitä olen tehnyt väärin, kun lapseni ei ole puhetta totellut koskaan? Pienempänä rangaistukset auttoivat vähän ja nyt ei niilläkään ole toivottua merkitystä. Hyvä sentään kuulla, etten ole yksin tottelemattoman lapseni kanssa, että muillakin on samanlaisia tapauksia.



ap

Tuntee kyllä kellon muttei muista katsoa sitä. Siksi soitan, mutta silti tulee kotiin, miten sattuu. Yleensä pitää siis soittaa monta kertaa tai hakea. Aina en pääse hakemaan ja silloin tulee sitten, kun tulee.



Kokeiltiin sitäkin, että sovittiin aika, jolloin on tultava, ja sanoin erikseen, etten soita perään. Mitään ei tapahtunut tuntiin tuosta sovitusta ajasta, joten palattiin siihen, että soitan, kun on aika tulla kotiin. Ja aika on siis etukäteen sovittu, että lapsen pitäisi kyllä osata lopettaa leikit hyvissä ajoin ennen kotiinlähtöä.



ap



ap

en minä tiedä. Ei lapsille tarvitse mielestäni karjua. Monesti känkkäränkkkohtaukset ja poikkiteloin heittäytymiset onkin olleet sylin tarvetta, olen huomannut. Sen jälkeen pienen lapsen saa mukaan "tekemään yhdessä" sen ikävämmänkin homman.



Jos kovin pienen lapsen kanssa ottaa käyttöön kovat menetelmät, konstit ovat lopussa mitä isomman kanssa on tekemisissä.



Teinien kanssa on riittänyt äshtäminen, vihaisen naaman näyttäminen tai joku "ihanoikeasti, iso ihminen, käytä nyt järkeäsi. Ei tuo ole kohtuullista minulle eikä koko perheelle".



En tiedä miten neuvoa jälkiviisaana, mutta kokeilisin palaamista enemmän kaverilliseenyhdessä tekemiseen ja jutteleen kuin rangaistusten koventamiseen kun niillä ei näytä olevantehoa enää esim. 9-vuotiaaseen. Kaipa senkin ikäistä voi halata ja pyytää asioihin kiltisti ja mukavasti. No:8 eli 21

lapsella tosin on ADHD eli jouduttu aina antamaan ohjeita normaalia enenmmän. Meillä ei auta yhtään nuo aiemmin mainitut pelikiellott, kaverikiellot, arestit ym. Mutta on yksi keino mikä auttaa! Meillä alkaa työleiri jos myöhästyy toisesta kehotuksesta huolimatta. Eli kun suvaitsee kotiin saapua niin alkaa kotihommat. Yleensä niitä on 4. Astiapesukoneen täyttö, tyhjennystä, roskien vientiä, vaatteiden laittoa kaappiin jne. Mikä kohta milloinkin vaatii putsausta jne. Inhoaa niin paljon työleiriä että tulee nykyään kiireen vilkkaa kun annetaan varoitus.

tai sitten kaikkiin lapsiin ei vain päde samat neuvot. Toiset vaan on kovapäisempiä kuin toiset.

niin hirveätä pakkopullaa, että oma koti ei pysy siistinä ikinä? Mietittekö koskaan mitä opetatte tulevaisuutta ajatellen tekemällä kaikesta rangaistuksen?

tai sitten kaikkiin lapsiin ei vain päde samat neuvot. Toiset vaan on kovapäisempiä kuin toiset.

Sitä täytyy meilläkin kokeilla.



Ehkä sitten olen lähtenyt liian varhain rangaistuslinjalle. En tiedä. Kouluiässä sille lähdettiin, koska siinä vaiheessa mun mielestä pitäisi jo ymmärtää puhetta uskoa. Aiemmin ei oikein ollutkaan mitään toimivaa rangaistusta.



ap

Meillä on 9v vänkääjä lapsi, jolle pitää sanoa asioista useamman kerran. Lipsuu kotiintuloajoissa ja vedättää iltapalan ja -pesujen kanssa. Olen antanut arestia, joka toimii kyllä hyvänä pelokkeena. Tuli vain mieleen, että voihan noiden rangaistusten sijaan koittaa vaikka tarrasysteemillä eli kun vaikka 10 päivää on mennyt hyvin, mennään leffaan tai muuta kivaa. Siitä se käytös ehkä lähtisi muuttumaan haluttuun suuntaan. Sen olen kanssa huomannut, että vanhempien on turha huudella ja jankata kymmentä kertaa vaikka iltapesulle menosta. Yksi kehoitus ja sitten viemään kädestä pitäen. Tosin aina ei vaan jaksa olla niin säännönmukainen, välillä sitä alkaa siihen aikaan illasta olla aika poikki muutenkin.

lapsella tosin on ADHD eli jouduttu aina antamaan ohjeita normaalia enenmmän. Meillä ei auta yhtään nuo aiemmin mainitut pelikiellott, kaverikiellot, arestit ym. Mutta on yksi keino mikä auttaa! Meillä alkaa työleiri jos myöhästyy toisesta kehotuksesta huolimatta. Eli kun suvaitsee kotiin saapua niin alkaa kotihommat. Yleensä niitä on 4. Astiapesukoneen täyttö, tyhjennystä, roskien vientiä, vaatteiden laittoa kaappiin jne. Mikä kohta milloinkin vaatii putsausta jne. Inhoaa niin paljon työleiriä että tulee nykyään kiireen vilkkaa kun annetaan varoitus.

Mikä ihmeen työleiri? Meillä lapset 7 ja 9v tekevät nämä hommat joka päivä ilman, että se on jokin rangaistus. Lisäksi ulkoiluttavat koiraa, harkoittelevat musiikkiläksyjään ja tekevät jopa pihahommia sen minkä pystyvät. Ihmettelen.

Että keskitytään onnistumisiin jatkuvan epäonnistumisen alleviivaamisen sijaan. Minusta hyvä ruokkii hyvää ja päinvastoin. Jos ollaan ajautduttu jo ihan umpikujaan komentamisen ja takavarikkojen kanssa, lapsella on varmaan itselläänkin olo, ettei tee ikinä mitään oikein, joten IHASSAMA.



Jos sen sijaan kiittelisi niistä illoista, kun kaikki sujuukin kivasti, läksyt on tehty ajallaan ja käytöskin ollut kilttiä, homma voisi onnistua lapsen omasta aloitteesta toisenkin kerran.



Viikonloppuna kotiaerstin sijaan ehdotus, että lähdetään yhdessä leffaan, kun emme ole tehneet perheenä aikoihin mitään mukavaa jne.



8 eli 21

niin hirveätä pakkopullaa, että oma koti ei pysy siistinä ikinä? Mietittekö koskaan mitä opetatte tulevaisuutta ajatellen tekemällä kaikesta rangaistuksen?

On ihan sama asia, käyttääkö siivoamista rangaistuksena vai onko se tehtävä, joka vaan on tehtävä. Yhtä nihkeätä se on miltei jokaiselle teinille mutta tilanne paranee kun lapsi muuttaa kotoa pois.

Ja meillä ainut toimiva on työleiri. Meillä on myös käytössä viikkoraha systeemi kotitöistä että saa niillä kotihommilla hyvääkin aikaiseksi.



Aina ei ole viisasta tulla tämmöisiin ketjuihin kommentoimaan niiden, joiden lapset toimivat "kiltisti" muutenkin. Meillä on muitakin lapsia joilla auttanut muut keinot tai ovat olleet helppoja muuten. Tämä 9v ei ole sellainen.



Muistakaas myös että työleiri on vapaaehtoinen, jos tulee ajoissa kotiin niin ei ole sitä.

lapset toimivat kivasti ja kuinka niihin tuloksiin on päästy. Nämä vain ovat sikäli turhia ketjuja, että kukaan tuskin muuttaa omaa kasvatustapaansa vaikka saisi sata neuvoa keskustelupalstalla, kun se oma tapa on kuitenkin ainoa oikea. En minäkään alkaisi käskystä rankaisemislinjalle ja työleirien pitoon, kun en niihin usko. Minulle sopii keskusteleva ja kannustava kasvatustapa.

Esim. ap:n lapsi ei tykkää käydä leffassa. Mielipuuhaa on lukeminen. Sanonko sitten lapselle, että kirjoja et lue, jos et tottele? Entäs kun lukevat niitä kirjoja koulussakin? Tai käyvät kerran viikossa luokan kanssa kirjastossa? Kiellänkö lasta menemästä sinne, jos ei ole totellut? Kirjasto on nimittäin lapsen lempipaikka.



Viikkorahasysteemi ei ole meillä käytössä eli rahallakaan ei voi palkita. Rahaa saa meillä lähinnä tarpeeseen ja näitä tarpeita ei 9-vuotiaalla juuri ole, kun kaikki tarvittava (vaatteet sun muut) hänelle tietenkin kustannetaan, koska pakkohan se on. Ylimääräistä rahaa saa isovanhemmiltaan ja siihen en juuri voi vaikuttaa.



Pitää miettiä, jos keksisin jonkun kivan palkinnon, jota voisin käyttää...



ap

Käykää uimahallissa. Käykää tiedenäyttelyssä. Menkää paistamaan makkaraa laavulle. Ota mukaan keittiöön ja opeta paistamaan lättyjä tai tekemään muuta ruokaa yhdessä kanssasi. Käykää konsertissa. Menkää kylään mummilaan/ tai missä nyt onkin kivaa käydä. Keksikää hänelle harrastus, jossa näkee kavereita; soittaminen, judo, kuvataide? Jos jotakin mieleistä löytyy, niin kausikortti syksyn piristykseksi.

Ei se poissulje sitä asiaa että jossain kohtaa lapsella joku juttu mihin ei kannustukset ja palkitsemiset auta. Sekin kohta täytyy saada toimimaan keinolla millä hyvällä.



Todella suppea ajatusmaailma on ajatella että jos lapselle annetaan jostain asiasta rangaistus niin ei muuten muka kannustettaisi ja palkittaisi.



Kouluihin muuten alettu miettiä työrangaistuksia. Vai pitääkö sielläkin vaan silitellä päitä ja jutella kauniisti?



Nämä asiat eivät sulje toiaan pois!

Että tuo nro 40 voi olla naiivi. Anteeksi nyt vaan.