Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:45"]Läheinen kuoli todella tapaturmaisesti (sahautui kahtia). Äitini kertoi minulle tästä pian tapahtuneen jälkeen ja alkoi itse nauraa. Minäkin aloin. En todellakaan tiedä, miksi nauroimme, emmekä puhuneet siitä sen jälkeen. 

 
[/quote]
Mä nauran tälle täällä nyt!!
Tai tuolle tilanteelle jossa äitisi kertoo ja sen jälkeen nauratte.
Hirveetä!

Täällä myös yksi hautajaisissa nauraja. Hautapaikka oli rinteessä ja kun pyöreähkö täti oli käynyt laskemassa kukkasensa arkulle ja oli palaamassa omaan paikkaansa ringissä meinasi ilmeisesti tasapaino mennä ja hän otti tukea rinteessä haudan vieressä kasvavasta puusta joka taipui ja taipui tädin painosta! Jokin tilanteessa nauratti niin perkeleellisesti jonka yritin naamioida yskänpuuskaksi.

Toinen oli lapsena kun vanhemmat huusivat toisilleen päät punaisina eroaikomuksistaan ja aloin nauraa voimatta lopettaa, vaikkei tilanne huvittanut oikeasti alkuunkaan.

USAssa, rajamuodollisuuksissa. Toisella puolella tiskiä ei hymyn värettäkään ja kun tunnelma oli jäykkä, niin jo alkoi naurattaa. Lopulta vähän hermostuksissani menin vitsailemaan vielä yhden esitäytetyn kysymyslomakkeen kysymyksestä. Tunnelma oli jäätävä. Tosin olin lopulta ainut, jolle kuulin toivotettavan hyvää lomaa... Taisivat heltyä...? :)

Mummun hautajaiset. Meidän piti laulaa siellä mummun lempikappale eikä kukaan osannut sitä kunnolla ja kaikki laulo ihan miten sattuu. Ihan hirveetä oli siellä eessä yrittää pitää pokerinaamaa kun mistään ei tullu mitään

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:45"]

Läheinen kuoli todella tapaturmaisesti (sahautui kahtia). 

 [/quote]

PAKKO kysyä, miten noin pääsi käymään? :o

Olin lähisukulaisen hautajaisissa se, jonka piti lukea adressit. No ei se lukeminen mennyt ihan putkeen, kun joillain ihmisillä on aivan kamala käsiala eikä niistä hieroglyfeistä saa mitään selvää. Varsinkaan nimikirjoitukseista en saanut mitään tolkkua. Onneksi en ollut ainut, jolla oli nauru siinä kohtaa herkässä. Ei olisi vainajaa tämä häirinnyt, hän olisi tällaisessa tilanteessa itse nauranut mukana.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 00:14"]

Mummun hautajaiset. Meidän piti laulaa siellä mummun lempikappale eikä kukaan osannut sitä kunnolla ja kaikki laulo ihan miten sattuu. Ihan hirveetä oli siellä eessä yrittää pitää pokerinaamaa kun mistään ei tullu mitään

[/quote]

Haahahahah minua naurattaa tämä ihan kamalasti! Näen tilanteen jotenkin täysin selkeästi mielessäni, voisin kuvitella että minun suvussani tapahtuisi jotain tällaista. Epämääräistä epävireistä määkimistä, äänet värisee kun yrittää pidättää itkua (tai naurua).

Asiakaspalvelutilanne, työkaveri palveli siis asiakasta ja katsoin vierestä. Räjähdin vaan nauruun koska tiesin mitä työkaveri mietti siinä tilanteessa... häivyin paikalta. En oo koskaan hävennyt niin paljoa. Niin ja asiakas siis huomasi tämän. Häpesin koko päivän ja mietin et ei helvetti....

Eräs vanhempi sukulainen kertoi, kuinka tuttu vanha mies oli syönyt ja juonut itsensä hengiltä joulupyhien aikana. Tytär oli löytänyt ruumiin olohuoneen sohvalta kinkun ja kossupullon kanssa tammikuussa.
Kertoi tarinaa niin tosissaan, että mulla petti pokka. En saanut mielikuvaa pois päästäni millään. Hävetti vähän. Pyysin anteeksi sukulaiselta monta kertaa.

Oltiin aikoinaan istumassa iltaa, ja muuan kaverini alkoi avautua eräästä asiasta ja purskahti itkuun. Se miltä hän näytti ja kuulosti itkiessään ja yrittäen vielä samalla selittää asiaansa alkoi naurattaa mua ihan älyttömästi. Oli pakko mennä keittiöön hetkeksi, etteivät muut olisi huomanneet mitään.

Toki hilpeällä nousuhumalallakin oli vaikutusta nauramiseeni, mutta hävetti kuitenkin hirveästi. Toinen yrittää itkua vääntäen selittää jotakin juttua ja kaveri vaan nauraa hekottaa partoihinsa.

Psykoottisen ihmisen hoitoneuvottelussa. Paikalla useita lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijä, psykologi ja potilas itse. Ja minua alkoivat hänen kuvailemansa harhat naurattamaan, näin ne niin elävänä mielessäni. Kyse ei ollut mitenkään ahdistavista harhoista. Niin äärettömän noloa; hiljainen ja vakava tapaaminen ja minä hihitin.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 00:59"]Psykoottisen ihmisen hoitoneuvottelussa. Paikalla useita lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijä, psykologi ja potilas itse. Ja minua alkoivat hänen kuvailemansa harhat naurattamaan, näin ne niin elävänä mielessäni. Kyse ei ollut mitenkään ahdistavista harhoista. Niin äärettömän noloa; hiljainen ja vakava tapaaminen ja minä hihitin.
[/quote]

Olin siis omaisen roolissa.

Eih, kouluampumisjuttu täälläkin. Oli just ollut se Kauhajoen juttu, ja eräs lukion opettajamme keskusteli seuraavana päivänä kanssamme tapahtumasta ennen tuntia. Ope totesi, että tällaiset on kamalia asioita, mut elämän on kuitenkin jatkuttava. Eräs jätkistä alkoi sitten ihan viattoman näköisenä veisata vienolla äänellä "the show must go oooon". Mä aloin tyrskiä hysteerisesti ja muut vain kääntyivät katsomaan ihan kummissaan.

Oikeussalissa. Joskus 15-20 vuotta sitten olimme kaverini kanssa ryöstön uhreina oikeudessa. Minulta varastettiin pankkikortti ja kaverilta rahaa tililtä. Koomiseksi asian teki se, että olimme olleet hirveässä kännissä ryöstön aikana. Aloin tirskua kesken kaverin kertomuksen känni-illan tapahtumista. Olimme olleet sinä iltana tosi torveloita. Muistan sen,että tuomarikin alkoi hymyillä mutta lautamiehet pysyivät tiukkina.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:45"]

Läheinen kuoli todella tapaturmaisesti (sahautui kahtia). 

 [/quote]

PAKKO kysyä, miten noin pääsi käymään? :o

[/quote]

Veikkaan, että seurusteli amatööritaikurin kanssa.

Hmm. Ainoa mikä tulee juuri nyt mieleen, on se, kun olin lääkärissä n. 15-16 vuotiaana. Äitini oli mukana.
Lääkäri oli ulkomaalaistaustainen ja ei siis osannut kunnolla suomea. Hänellä oli myös erittäin paha änkytys.
Mua alkoi hymyilyttää, kun hänen puheensa kuulosti niin hassulta. Yritin peittää suuni kädelläni, mutta valitettavasti satuin vilkaisemaan äitiini, joka myöskin pidätteli naurua. Sen jälkeen vakavalla naamalla oli vielä vaikeampaa ja lääkärikin jo ihmetteli, että miksi pidämme häntä hauskana. Lääkäri kuitenkin pysyi ammattimaisena ja vakavana loppuun asti.
Heti kun olin saanut paperit käteeni, niin lähdin juoksemaan huoneesta ulos ja äiti tuli perässäni nauraen. Oven ulkopuolella sitten repesimme oikein kunnolla.
.
"Si-si-sinula o-o-on a-a-angina. Mi-mi-mi-mi-mina ma-ma-maaraan si-si-sinule naita a-a-a-antibiooteja..."

Kaveriltani oli kuollut marsu. Olin hänen luonaan ja selailtiin kommentteja, joita oli tullut hänen asiaan liittyvään facebook-päivitykseensä. Kaikki muut surkuttelivat ja kirjoittivat vain tyyliin "RIP Viiksi", mut eräs jätkä oli käytännöllisesti kommentoinut "no osta kaupasta uus". Kaverini pöyristyi, mutta sitten se vasta pöyristyikin kun mä hajosin kommentille ihan täysin. Pyytelin kyllä monta kertaa anteeksi myöhemmin.

Ei tapahtunut siis mulle suoranaisesti, mutta kaveri soitti ja nauroi jo puhelun alussa ihan hysteerisesti. Sai sanottua sen verran, että tää asia mitä hän nyt yrittää kertoa ei ole mitenkään hauska, mutta hän ei nyt vaan pysty olemaan nauramatta.

Yritin siinä sitten kysellä että niin, mitä on sattunut, mitä asiaa sulla oli, mutta kaveri vaan nauroi ja nauroi.

Lopulta hän sai sanottua, että oli saanut tiedon isänsä kuolemasta.

Olin ammattini puolesta oikeudessa mukana. Kyseessä oli nuorten kännisekoilua ja tappelua. Tilanteesta tuli tosi koominen, kun syyttäjä yliasiallisesti luki tapahtumia ja suoria lainauksia ihmisten sanomisista esim. "tässä vaiheessa seurueen valkoipaitainen tukeva poika huusi haista sinä huora vittu" jne. Tämä kaikki tosi vakavana ja tasaisella äänellä kerrottuna.
Nenään sattui kun tirskuen yritin pitää pokkaa. Purin omia poskia ja kyyneleet valuivat. Tuijotin lattiaa. Tuomari vähän katteli. Yksi lautamiehistä hymyili mulle.

Kun vaimo synnytti esikoista. Hän itki ja minä nauroin...