Miten sanoa asia niin ettei leimaudu marttyyriksi?

Ihan aidosti ymmärrän että sukulaiseni eivät voi kutsua minua juhliinsa, mutta minua harmittaa että tulevia juhlia aina salaillaan minulta. Kuvitellaan että joko pahoitan mieleni(ei ole näin käynyt) tai alan vaatimaan itsellenikin kutsua(näinkään ei ole käynyt). Harmittaa koska iloitsen toki heidän valmistujaisistaan, häistään, ristiäisistä, synttäreistä jne ja haluan onnitella vaikka kortin laittamalla.



Pian olisi veljeni perheessä nimiäiset tulossa ja haluaisin jotenkin kauniisti sanoa että ymmärrän täysin etten ole kutsuttu, mutta voin auttaa järjestelyissä ja myös tiedustella voisiko tyttäreni kuitenkin tulla. Miten tuollaisen ottaisi puheeksi ystävällisesti?