Pian 2v lapsi ei puhu - syytä huoleen? :(
Moi!
Missä vaiheessa lapsen puhumattomuudesta huolestutaan? 1½v neuvolassa olin huolissani, kun sanoja ei tule. Silloin terveydenhoitaja vain sanoi ettei pidä hätäillä, jokainen oppii ajallaan. Ja että tärkeintä on että lapsi ymmärtää puhetta.
Nyt lapsi on 1v10kk, eikä edelleenkään puhu. Hän osaa sanoa "joo" ja nyökätä, tai "ei" ja pudistaa päätään. Anteeksi on "Aaa" ja täällä on "tää". Nämä neljä "sanaa" ovat ainoat joilla hän kommunikoi.
Muuten hän juttelee lähinnä tavuilla "pah-pah", murahtelee ja kiljahtelee. On hyvin ilmeikäs, ja ymmärrän häntä kyllä melko hyvin tavallisissa arkisissa asioista, esim. osaa osoittelemalla ym. pyytää maitoa jne. Kakasta ilmoittaa murahtamalla ja taputtaa vaippaa.
Mutta harmittaa ihan kamalasti, kun selvästi hän haluaisi välillä kommunikoida enemmän, saattaa osoittaa ulos ja sitten kuuluu sitä "pah-pah" juttua ja katsoo minua pää kallellaan, että "ymmärrä nyt äiti mitä koitan sanoa..." :(
Tykkää laulaa ja leikkiä, esim. pieniä kultakaloja laulaessa osaa käsillä tehdä sen kultakalan uinnin ja taputtaa ym. oikeissa kohdissa... Nauttii myös lukemisesta. Osoittelee pyydettäessä kuvista asioita, ymmärtää mitä luetaan ja miten tarina etenee.
Missä vaiheessa on mahdollista päästä puheterapiaan? Käsittääkseni niihin on kamalat jonot, kannattaisiko pyrkiä aikaistamaan 2v neuvolaa jotta päästäisiin jonoon? Tai onko yksityisiä puheterapeutteja? Haluaisin niin kovin, että joku ammattilainen tarkkailisi lapseni "jutustelua", ja arvioisi mikä mahtaa olla vialla.
Kertokaa kiltit kokemuksistanne, olen kamalan huolissani ja pahoillani asian suhteen. Tuntuu pahalta kun en ymmärrä lastani :(
Kommentit (31)
että se helpottaa ajan kanssa? Että lapsi kykenee sitten kouluiässä esim. jo puhumaan, pärjää koulussa? Vai että työelämässäkin edelleen on hankaluutta?
- ap
ja puhuu kyllä jo ihan hyvin :) On puhunut siis jo vuosia. R ja S olivat hukassa aika pitkään, S opeteltiin 5-vuotiaana ja R:n oppi juuri ennen eskarin alkua.
Yritän olla panikoimatta etukäteen, ja jos tämmöisestä on kyse, niin toiv. päästäisiin sitten ajallaan sinne terapiaan suujumppaan :)
-ap
ja parin viestin perusteella ei voi sanoa mitään varmaa!
Dyspraksia vain tuli mieleen, kun mainitsin noista syömisen ongelmista. Dyspraksia tarkoittaa siis suun alueen motoriikan ongelmaa, eli lapsi olisi siis kielellisesti lahjakas, ymmärtää puhetta ja osaisi sitä muuten tuottaakin, mutta motoriikka pistää vastaan. Suujumppaharjoitteilla kuntoutusta aloitettaisiin. Mutta painotan eelleen, että lapsesi on TOSI pieni, ei edes kahta vielä (?). Minä en olisi mitenkään huolissaan vielä, vuodessakin ehtii tapahtua paljon. Tässä vaiheessa on tärkeintä, että ymmärrät mitä lapsesi tarkoittaa, ettei tulee turhautumista kun kieli ei taivu. Voitte toki koittaa myös viittomia puheen tukena esim. <a href="http://suvi.viittomat.net/" alt="http://suvi.viittomat.net/">http://suvi.viittomat.net/</a> niin lapsi saisi jotain keinoja ilmaista itseään.
Ja huom! Tosiaan ei ollut tarkoitus mitenkään pelästyttää, näiden muutamien viestien perusteella ei voi sanoa mitään varmaa. Voi olla, että lapsi on vain viiveinen puhuja ja jo puole vuoden päästä hän on ottanut ikäisensä täysin kiinni!
t. se pt
Voi ei, kuulostaa pahalta :( Voinko itse mitenkään vaikuttaa tähän? :(
-ap
että lapsi ei juttele kuin yksittäisillä tavuilla. Ja nekin itseasiassa usein kuiskaa.
Olen miettinyt, voiko suun motoriikassa olla jotain häikkää, koska on edelleen mahdoton sihtikurkku. Oksentaa äärettömän herkästi. Lähes 1v saakka piti tarjota aivan sileää sosetta, tai oksensi. Edelleen joudun muussaamaan ruokaa, isommat kököt jää jotenkin pyörimään kielen päälle ja lapsi yökkää. Ja kun kerran yökkää, oksentaa sitten koko vatsansa tyhjäksi.. MIstä moinen voi johtua? Voiko puheterapeutti vaikuttaa suun motoriikan kehitykseen?
- ap
Mutta jos lapsimjokeltaa vain tavuja,ei siis kaksitavuisija jokelluksia, kuten mamma, kakka jne vaan kaikki jokellus on yksitavuisia niin varmaan sitten puheterapia on paikallaan.
sanoisin että lapsella on juurikin suun motoriikan ongelmaa eli dyspraksiaa. Tuo sanojen alkutavuilla kommunikointikin viittaisi siihen. Kuitenkin kannattaa vielä odottaa, lapsi on tosi pieni. Alle 2v tuskin pääse puheterapiaan, itse en ota edes alle 3v paitsi jos on selvää suorovaikutuksen ongelmaa (autismi jne). Puheterapiassa suun motoriikkaan voi kyllä vaikuttaa, mutta ehkä tosiaan vasta n. 3v olisi sopiva aika.
t.puheterapeutti
mutta ottaa normaalia pidempään?
huoh, alan hieman rauhoittua :)
-ap
ja puhuu kyllä jo ihan hyvin :) On puhunut siis jo vuosia. R ja S olivat hukassa aika pitkään, S opeteltiin 5-vuotiaana ja R:n oppi juuri ennen eskarin alkua.
tiedän tunteen, minulla kolme lasta ja nuorin nyt 2 v 8kk. Parivuotiaana muutama sana ja olin tosi huolissani, lapsella oli kovasti asiaa ja kuvailemasi kaltainen. Huomasin, että hän viittilöi ja laululeikit hän oppi pian ja janosi niitä, joten otin selvää tukiviittomista, joita hän oppi hirvittävän nopeasti, noin 15. Kun hän sai toimitettua niillä jotain, alkoi puhekin luistaa. Nyt puhuu tosi hyvin, muutamassa kuukaudessa ottanut paljon kiinni ikäisiään! R-kirjain ei vielä tule, jotain kielioppivirheita, mutta muuten värikästä ja laajaa puhetta. Et voi uskoa miten tärkeää lapselle oli ne tukiviittomat! Hän nautti suunnattomasti siitä huomiosta mitä oppiessaan sai, ja häntä pyydettiin esittämään taitoja aina uusille ihmisille. Teki tosi hyvää hänen puhumisen itsetunnolleen. Käytti tukiviittomia, jano, nälkä, haluta, vettä, maitoa, kissa, koira, mummu, pappa, äiti, isä, pissalle. SUOSITTELEN!mene papunet.net, sieltä löytyy jotain ainakin. Puhe aukeaa kun lapsi saa tueksi muita ilmaisun muotoja!
pelleilyä ruoan kanssa kuin kuvailit, mutta ei mistään dyspraksiasta tietoakaan. Puhuu sujuvia 5-sanaisia lauseita, r- ja s-kirjainkin tulee jo eli ei tuo ruokailuasia tarkoita välttämättä yhtään mitään.
Ja meidän pieni siis tasan 2v myös.
Teidän tapauksessanne ei välttämättä ole mitään normaalista poikkeavaa. Lapsenne kanssa kannattaisi ehkä kuitenkin harjoitella esim. tukiviittomia, että hän pystyisi ilmaisemaan itseään ja te ymmärtäisitte häntä paremmin. Viittomia voi opetella esim. papunetin sivuilta. Lisäksi kannattisi ehkä käyttää kuvia kommunikaation tukena. Näin ymmärtäisitten toisianne paremmin.
Lapsi on ollut noista vähän aikaa sitten oppimistaan "joosta" ja "eistä" jo niin onnellinen ja innoissaan, että silmät oikein loistaa kun huomaa ettei meillä ole epäilystäkään hänen ymmärtämisestään :)
Hain jo tuon papunetin uudelle välilehdelle auki, tutustun siihen huomenna. Nyt pitänee lähteä nukkumaan! :)
- Ap
tiedän tunteen, minulla kolme lasta ja nuorin nyt 2 v 8kk. Parivuotiaana muutama sana ja olin tosi huolissani, lapsella oli kovasti asiaa ja kuvailemasi kaltainen. Huomasin, että hän viittilöi ja laululeikit hän oppi pian ja janosi niitä, joten otin selvää tukiviittomista, joita hän oppi hirvittävän nopeasti, noin 15. Kun hän sai toimitettua niillä jotain, alkoi puhekin luistaa. Nyt puhuu tosi hyvin, muutamassa kuukaudessa ottanut paljon kiinni ikäisiään! R-kirjain ei vielä tule, jotain kielioppivirheita, mutta muuten värikästä ja laajaa puhetta. Et voi uskoa miten tärkeää lapselle oli ne tukiviittomat! Hän nautti suunnattomasti siitä huomiosta mitä oppiessaan sai, ja häntä pyydettiin esittämään taitoja aina uusille ihmisille. Teki tosi hyvää hänen puhumisen itsetunnolleen. Käytti tukiviittomia, jano, nälkä, haluta, vettä, maitoa, kissa, koira, mummu, pappa, äiti, isä, pissalle. SUOSITTELEN!mene papunet.net, sieltä löytyy jotain ainakin. Puhe aukeaa kun lapsi saa tueksi muita ilmaisun muotoja!
Eli että nämä kaksi asiaa eivät liittyisi mitenkään toisiinsa. Ja lapsi olisi vain sellainen rauhalliseen tahtiin oppiva ihminen.
- ap
pelleilyä ruoan kanssa kuin kuvailit, mutta ei mistään dyspraksiasta tietoakaan. Puhuu sujuvia 5-sanaisia lauseita, r- ja s-kirjainkin tulee jo eli ei tuo ruokailuasia tarkoita välttämättä yhtään mitään.
Ja meidän pieni siis tasan 2v myös.
Ekat sanat tuli noin 1,5-vuotiaana ja sit kesti kaaaauaaan ennenkun alkoi esim. toistella perässä sanoja tms. Vasta noin 2,5-vuotiaana ovat alkaneet puhua ja sitten kehitys onkin mennyt varsin nopeaan eteenpäin. (Esikoinen alkoi sanoa sanoja jo reilusti alle vuoden vanhana ja 1,5-vuotiaana puhui kokonaisilla lauseilla...)
6-vuotias poika oli juuri muista syistä oppimisvalmiuksien arvioinnissa ja etenkin sanavarasto oli normaalia laajempi. (Osasi mm. selittää monimutkaisempia sanoja kuin keskiverto eskarilainen) Eli ei pahemmin enää huomaa, että pojan sanainen arkku aukesi hitaanpuoleisesti.
eli puhui vain tavuilla noin 2,5-vuotiaaksi ja senkin jälkeen tavut sekoittuivat iloisesti ja puhe oli aikamoista siansaksaa. 2-vuotiaana sanavarastoon kuului muutama tavu. Minä kyllä ymmärsin pojan "puhetta" ihan hyvin, sen suhteen ei ollut ongelmaa mutta ympäristön kanssa toki enemmän.