äidin kissa kuoli tänään,olen itkeä tihrustanut koko päivän,ÄRSYTTÄVÄÄ olla

ole jotenkin tunneköyhä. Olen sitten se olkapää.



Nojaa tohon ja anna tulla itkun! *tarjoaa olkapäätään*

kun saattaa elää sen 23 vuottakin,niin kuin minun kissani.

5-vuotiaasta 25-vuotiaaksi olin olkapää aina ja kaikille omat tunteeni tukahduttaen. Viimeiset 10 vuotta onkin sitten mennyt itkeä tihruttaessa milloin mitäkin. Mitähän seuraavaksi?



Niin, ja eläinten kuolemia olen surrut eniten, vaikka elämässä on tapahtunut paljon kaikenlaista pahaa...tässäpä ainesta kyökkipsykologeille, hmpf.7



Mutta ei herkkyys ole huono juttu, sitä vaan ei nyky-yhteiskunnassa varsinaisesti rohkaista tuomaan julki.