Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kerran sanoin toivovani keskenmenoa
14.09.2012 |
ja sain sellaisen 3 vkon kuluttua.Pian kuitenkin raskauduin yllätyksekseni uudestaan ja nyt ollaan loppusuoralla.Mua silti vaivaa se että mä kerran olen sanonut miehelleni suutuspäissä sellaista jota en oikeesti edes tarkoittanut koska raskaus oli suuniteltu.
Olenko huono ihminen kun pystyn sanomaan jotain tuollaista?
ja onko tyhmää jos sitä välillä vieläkin miettii et miten on voinutkaan sellaista sanoa....en ole kellekkään edes kehdannut tätä kertoo,hävettää!
Kommentit (3)
suutuksissaan tunnekuohuissa tulee sanoneeksi kaikenlaista.
Kyse on temperamentista.
Toivotuissa raskauksissakin saattaa tulla ajatuksia että kunpa en olisi raskaana yms. Salli itsellesi epätäydellisyys niin elämä on helpompaa.
Toki pitää pyrkiä siihen ettei ylilyöntejä tule ja pitää kasvattaa itsehillintää.
Keskenmeno olisi tullut joka tapauksessa sanoitpa sen tai et, sikiö on ollut viallinen. Nyt kun olet raskaana on luonnollista että ajatuksesi on näissä asioissa ja tunteesi vaihtelevat. Normaalia.
Iloitse raskaudesta ja vauvasta äläkä mieti menneitä.
Minulla on tosi temperamenttinen tytär jonka sydän on puhdasta kultaa ja on oikein kunnollinen ja ihana tyttö, suuttuessaan ei pysty hillitsemään verbaalista sanatulvaa ja päästelee järkyttävää tekstiä. "Kohtauksen" mentyä ohi on pyytää anteeksi ja katuu sanomisiaan ja kertoo ettei tarkoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiallisesta viestistä!Kai asia vielä näin raskaana ollessa pyörii päässä väillä.Mies tietenkin kommentoi tuolloin että sait mitä halusit/toivoit tai jotain sen suuntaista.Enempää kuitenkaan syyllistämättä.Mutta ei ole sitten sen jälkeen ottanut asiaa puheeksi.Mä en kyllä varmaan koskaan unohda että mitä sitä tulikaan sanottua.
Ap
Alue: Aihe vapaa
No faktahan on, ettei yksikään raskaus mene kesken siksi että asian on maininnut ääneen, joten rauhoitu. Olihan se ikävästi sanottu, mutta suutuspäissään ihmiset sanoo ikäviä asioita.
Et ole mielestäni huono ihminen, olen itsekin sanonut tuon suuntaista. Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta jo vuoden, ja välillä suutuspäissäni olen sanonut esim. "En taida edes haluta lasta tuollaisen ihmisen kanssa" jne. mutta nämä on aina puhuttu ja anteeksi pyydetty eivätkä ole jäneet vaivaamaan.
Joten siirry sinäkin eteenpäin, en usko että miehesikään juurikaan tuota muistelee, sillä keskenmenoja sattuu eikä niihin voi itse vaikuttaa. Raskaus pistää välillä pään niinsanotusti sekaisin, tulee mieleen kaikenlaista ja pikkuasioista tehdään suuria murheita. Yritä nauttia loppuraskaudestasi, tuo asioiden pyörittely mielessä on ihan normaalia, mutta niistä ajatuksista pitää osata myös luopua ja jatkaa eteenpäin. :)