Mä haastan teidät
Elä tämä päivä niinkuin se olisi sun viimeinen. Tee jotain jota oot aina halunnut tehdä. Tänään, ei "sitku".
Voisko se olla jotain näistä?
- pyydä pomolta palkankorotusta
- rakastele sun miestä jos olette olleet pitkään seksittömässä suhteessa
- mene alasti ja leuka pystyssä miesten ja naisten yhteiseen turkkilaiseen saunaan, jos olet normaalisti ujo ihminen
- syö alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ravintolassa, jos pelkäät julkisesti syömistä
- naura ja laula joka välissä ja aina kun siltä tuntuu
Tai tee jotain muuta. Lupaan, LUPAAN että menet illalla sänkyyn onnellisempana kuin olit tänä aamuna herätessäsi.
Mä haastan teidät. Tänään. Ei tekosyitä.
Ei tekosyitä.
Kommentit (31)
johon tuo syvyyttä oma tilanteesikin, se että olet henkilökohtaisesti vastakkain elämäsi lyhyyden kanssa.
Kovin köykäiseltä se jotenkin tuntuikin tuommoinen viimeista päivää -ajattelu, mutta en oikein hahmottanut miksi. Nro 20 viestin jälkeen ymmärsin: ei impulsiivinen minä haluan -juttujen toteuttaminen ole se juttu mihin rajalliset viimeiset ajat kannattaa käyttää,.
Tässä on minun vastaneuvo aloitukselle. Älä helvetissä elä kuin viimeistä päivää. Sen sijaan, jätä huomiselle päivällekin jotain hyvää tekemistä.
Elin itse yli kolmikymppiseksi holtitonta viimeistä päivää elämää. Juhlin, sekoilin seksin kanssa vastuuttomasti, olin alkon suurkuluttaja, olin läski koska toteutin jokaisen herkunhimoni joka iski. Ei siitä onnelliseksi tullut koska lasku impulssien mukaan elämisestä lankeaa maksettavaksi myöhemmin, kun ei sitten ollutkaan viimeisiä päiviä ne.
Nykyisin arvostan enemmän kurinalaista elämää, jossa mietitään pitkän aikavälin hyvää ja tarvittaessa uhrataan sen eteen tämän päivän mielihyvästä.
kyynisiä kaikki etten enää noteeraa noita teidän kirjoituksia. 99% missasi pointin kokonaan.
Mä oon ihminen joka uskoo minkä vaan upean ja hauskan olemassa oloon, uskon lohikäärmeisiinkin kunnes toisin todistetaan. Oon aina ollut tällainen. Kyynisyys on vihonviimeinen asia johon suurin osa ihmisistä valitettavasti sortuu vanhetessaan ja se paistaa teistäkin monesta kun tämän ketjun lukee läpi.
Todnäk joku ottaa tämänkin viestin riidan haastamisena vaikkei se sitä ole. Se vain todistaa mun väitteen oikeaksi.
Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi pahuutta. Jotenkin sitä vaan yrittää ottaa ja antaa mahdollisimman paljon jotain hyvääkin.
ap
Heräsin juuri, olen aamusta asti vaan nukkunut.
No, työpaikalta olen saikulla, mies on työmatkalla, ...
Eihän täällä edes mitään superkyynisiä vastauksia ole! Sulla vaan on tuollainen asenne, että sinä olet oikeassa ja kaikki jotka eivät ole samaa mieltä, ovat väärässä. No, jumitu oman itseihannointisi vankilaan, äläkä ainakaan avaa silmiäsi elämälle.
Olet varmaan 17-vuotias lukiolaistyttö joka on juuri aloittanut filosofian kurssin ja ope on näyttänyt videolta Kuolleiden runoilijoiden seuran ;)
Ja on toki sillointällöin kiva repäistä ja tehdä jotain spontaania. Mulla viimeisimpänä hetken mielijohteena oli ilmoittautuminen viimeisenä ilmoittautumispäivänä iltalukioon ja olen kertonut kaikille pyrkiväni lukion jälkeen eläintieteelliseen. Eipä kehtaa olla hakematta, kun niin monelle tästä olen jo kertonut.
Mutta aloin nyt tosissani miettimään mitä tekisin, jos tietäisin kuolevani pian. Alkaisin järjestää asioita niin, että mieheni ja lasteni olisi helpompi jatkaa elämää. Ihan käytännön asioista, myös henkisemmälle puolelle. Rakastaisin ja omistautuisin niille, jotka ovat tehneet elämästäni elämisen arvoisen. Soittaisin toisella puolella maata asuville ystävilleni ja piristäisin heidän päivänsä vielä viimeisen kerran. En todennäköisesti poistuisi kotoa, vaan viettäisin viime hetket siellä missä olen kokenut elämäni onnellisimmat hetket.
jos tämä olisi viimeinen päiväni. Kaksi on siinä ja rajalla, että pitäisikö liipaisimesta vetäistä.
Onneksi luultavasti ei ole viimeinen päiväni, joten voin lykätä asiaa viikolla tai kahdella.
Ihan oksennus tuli kurkkuun.
Taitaa nuttura olla sangen tiukalla. "Minä se vaan perkele teen kaikkeni perheen selviämisen eteen, itseäni en ole ajatellut 15 vuoteen."
Brava, marttyyrimamma.
Ihan oksennus tuli kurkkuun.
Taitaa nuttura olla sangen tiukalla. "Minä se vaan perkele teen kaikkeni perheen selviämisen eteen, itseäni en ole ajatellut 15 vuoteen."
Brava, marttyyrimamma.
Mutta ole toki ylpeä siitä jos eläät vain itseäsi varten, eihän muilla väliä olekaan, varsinkaan perheellä.
Menenkö ottamaan mieleistäni naista väkisin?
Oikeastaan ajatus kolmenkimpastakin on aina kutkuttanut. Missä täällä pyörii ne isotissiset maksulliset blondit? Koska en jaksa ihan uskoa että päivän sisällä saisin puhuttua kaksi naista sänkyyni.
Oikeasti, miten pitkälle saan mennä toteuttaakseni toivelistani, jonka kaikki kohdat eivät varsinaisesti ole lainmukaisia?
Ongelma on siinä että jos elän tänään kuin viimeistä päivää, joutuisin todennäköisesti huomenna kohtaamaan seuraukset. Ja sitä seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana päivänä... Vuosien ajan.
Tässä on minun vastaneuvo aloitukselle. Älä helvetissä elä kuin viimeistä päivää. Sen sijaan, jätä huomiselle päivällekin jotain hyvää tekemistä.