Päiväkodissa käyty nyt reilu kuukausi ja poika teki täyden stopin ruokailujen suhteen. Apua.

Jo saamupalan syö, lounaalla on yleensä "kunnon ruokaa".

Vai saako se sitten sen minkä haluaa?

Aamupalalla ei mene puuroa yhtään ja syö kuulemma leivästä vähän ja sitten jukurttia. Lounaalla syö myös huonosti, ihan muutamia lusikallisia ruokaa, sitten maitoa vähän ja jos tarjolla leipää niin sitä vähän. Välipalalla syö parhaiten. Hoitajat käskivät meidän miettiä, että mitä asialle voisi tehdä. Itse koen, että koska lapsi ollut ennen ihan ok syömäri, niin voisiko vaan nyt tämä elämänmuutos jännittää niin ettei kertakaikkiaan ruoka maistu. Itse en pysty ikinä syömään jos jännitän jotain tms.

Miksi pitäisi samalla aamupalalla syödä puuroa ja leipää?

Hoitajat olivat sitä mieltä, että se on ongelma ja käskivät meidän miettiä millä keinolla saavat lapsen syömään. Aika mahdoton tehtävä, kun kotona ja muualla syö hyvin, että en tiedä miten sitten saada 2v tajuamaan että söisi hoidossakin.

johtuvaa alkujännitystä. Kaikki uutta, outoa ja jännittävää. Eiköhän se siitä ajastaan ala suttaantumaan.

sitä mieltä että ei pitäs enää jännittää kun on jo yli kuukausi hoitoa käyty. :(

Terve lapsi ei kuole nälkään ruuan ääreen. Mitä enemmän hänelle tuputetaan ja vouhotetaan asiasta, sitä varmemmin hän ei syö mitään.



Eli istukoon rauhassa ruuan ääressä, maistakoon sen mitä maistaa. Kunhan se ruokailutilanne on kiva ja rauhallinen, hän ennen pitkää alkaa syödä, kun muutkin syövät.



Hoitajien kannalta kait pääasia on, että jaksaa istua siinä venkoilematta, ettei häiritse muiden syömistä.

Aamupalalla ei mene puuroa yhtään ja syö kuulemma leivästä vähän ja sitten jukurttia. Lounaalla syö myös huonosti, ihan muutamia lusikallisia ruokaa, sitten maitoa vähän ja jos tarjolla leipää niin sitä vähän. Välipalalla syö parhaiten. Hoitajat käskivät meidän miettiä, että mitä asialle voisi tehdä. Itse koen, että koska lapsi ollut ennen ihan ok syömäri, niin voisiko vaan nyt tämä elämänmuutos jännittää niin ettei kertakaikkiaan ruoka maistu. Itse en pysty ikinä syömään jos jännitän jotain tms.

Ompa taas tyypillinen hoitoalan ihmisen kommentti. Aikaisemmin reippaasti syönyt lapsi alkaa syödä huonosti päivähoidossa, ja päiväkoti käskee vanhempien miettiä mitä asialle voisi tehdä.

Niin, mitä?!

Lapsi on 2 v. Ymmärrys on oikeasti vain 2 vuotiaan tasolla. Voithan sanoa, että täytyy syödä, muuten ei jaksa, syö edes vähän.

Mutta jos ei syö, niin ei kait sitä väkisin voi suuhun tunkea, vai pitääköä vanhempien ottaa vapaata ja tulla syöttämään se tenava?

Vai annetaanko illalla rangaistus jos ei olekaan syönyt? Kun ne kuuluisat tarrataulut ei noin pienellä yleensä toimi.

Miksi ap ei voisi jutella hoitotätien kanssa aiheesta; huonosyömäsyyttä on päiväkodissa. Hoitajien tehtävä olisi saada lapsi syömään, huoukutella maistamaan, auttaa alkuun vaikka syöttämällä muutaman lusikallisen.

Ilmeisesti on käynyt niin, että lapsi on tajunnut, että "hitto soikoon, joudun oikeasti olemaan täällä joka päivä! ja koko päivän!" Tähän tyyliin tuli reaktio omalleni, joka aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Ensin meni hyvin, sitten tuli takapakkia ikään kuin tenava olisi tajunnut, että täällä sitä muuten joudutaan olemaan ihan joka päivä!

Meillä kävi myös näin: hoitaja sanoi hieman moittien minulle, että lapsi on alkanut juoda vessanpytystä.

"No sillähän on sitten JANO! Antakaa enemmän juomista!" oli minun spontaani reaktio. Hoitaja hoksasi, että juu, niinhän se taitaa olla. Ja alkoivat antamaan ylimääräisen lasillisen (oli muuten tosi pieniä ne lasit) joka aterialla ja kas siihen loppui vessanpytystä juominen.

Meidänkään tapauksessa ei siis ollut kyse tuhmailusta tai käytöksestä, joka ratkeaa kun kotona keskustellaan, vaan siitä, että 2 v lapsella oli jano ja hän ratkaisi pulman juomalla sieltä, mistä vettä kätevimmin sai.

Luulen kyllä että ap.n tapauksessa ongelma on päiväkodin sisällä oleva ja siellä ratkaistavissa, eikä millään kotikeskusteluilla hoidettavissa oleva.

Ei ap tosiaan voi kotoa käsin asialle yhtikäs mitään.



Mutta minä olen - ongelmaisen vähän syöneen lapsen äiti (nyttemmin lapsi on terve 12-vuotias, joka tosin edelleen syö aika vähän) - vakaasti tosiaan sitä mieltä, että ei kannata liikoja edes kehotella lasta syömään. Ap:n lapsi on uhmaiässä ja vielä tosiaan totuttelemassa päiväkotielämmän, joten siitä syömisestä voi hyvin, hyvin herkästi syntyä valtataistelun väline.



Ja kuten ap sanoo: jos jännittää, ei ole nälkä. Kun lapsi kokee, että hänen suupalojaan lasketaan, hän jännittää entistäkin enemmän.



Siksi sanon: lapsen pitää antaa syödä ihan omaan tahtiinsa, tai olla syömättä.



-10-

Kiitos tuestanne ja kannustavista sanoista. Meillä myös tapahtui takapakki hoidon kanssa muutenkin. Aamuitkut ehti jo loppua ja nyt ovat alkaneet uudelleen. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Kiitos tuestanne ja kannustavista sanoista. Meillä myös tapahtui takapakki hoidon kanssa muutenkin. Aamuitkut ehti jo loppua ja nyt ovat alkaneet uudelleen. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Ja omituista on jos hoitohenkilökunta ei tajua tätä. Että kyseessä on tosi pieni lapsi jolla sopeutuminen kestää oman aikansa.

Kuvaa kyllä tosi hyvin hoitohenkilökuntaa yleensäkin: omassa toiminnassa tai oman pk:n toimminnassa ei kyetä näkemään mitään parantamisen varaa, vaan aina jos lapsi on sitä tai tätä siellä hoitopaikassa, vika on kotona ja ne vanhemmat vastuutetaan tekemään jotain... kritiikin vastaanottaminen hoitajilla on muutenkin tosi huonoa.

Olen ollut hoitoalalla töissä joten tiedän, joskaan en päiväkodissa, mutta uskon että sama tilanne pätee siellä kuin muuallakin.

Kiitos tuestanne ja kannustavista sanoista. Meillä myös tapahtui takapakki hoidon kanssa muutenkin. Aamuitkut ehti jo loppua ja nyt ovat alkaneet uudelleen. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Ja omituista on jos hoitohenkilökunta ei tajua tätä. Että kyseessä on tosi pieni lapsi jolla sopeutuminen kestää oman aikansa.

Kuvaa kyllä tosi hyvin hoitohenkilökuntaa yleensäkin: omassa toiminnassa tai oman pk:n toimminnassa ei kyetä näkemään mitään parantamisen varaa, vaan aina jos lapsi on sitä tai tätä siellä hoitopaikassa, vika on kotona ja ne vanhemmat vastuutetaan tekemään jotain... kritiikin vastaanottaminen hoitajilla on muutenkin tosi huonoa.

Olen ollut hoitoalalla töissä joten tiedän, joskaan en päiväkodissa, mutta uskon että sama tilanne pätee siellä kuin muuallakin.

Ei sun lapsessa vikaa ole,jos laitosruoka ei kelpaa.

lapsen ei tarvitse päiväkodissa syödä, annan kotona ruokaa vähän enemmän. Pakottaa ei saa, painostaa ei saa, syömättömyydestä ei saa tehdä numeroa.



Kerroin, että lapsi todennäköisesti jättää syömättä, koska asiasta niin kamalasti hössötetään ja hän kokee, että tässä on nyt jotain outoa koko hommassa. Lapsi syö kotona, lapsi syö mummolassa, lapsi syö naapurissa jne., mutta lapsi ei syö hoidossa, joten avainsana on päiväkoti, ei koti.

Mikä ihmeen viesti tuo 26 on?

Vierailija - 16.12.12 06:05 (ID 16083030)

Mikä ihmeen viesti tuo 26 on?

Vierailija - 16.12.12 06:05 (ID 16083030)

Alkuun söi hoidossa hyvin, nyt tosi huonosti. Leipä, maito ja jukurtti uppoaa, joskus kiisseli. Miten mun pitäisi oikein toimia? Pitäskö asiasta kovasti puhua lapsen kanssa kotona vai pahentaako se tilannetta? Mietin, että jos siitä joka päivä hoitajien kanssa jo puhutaan kun haen lapsen hoidosta, niin alkaako lasta ahdistaa koko ruokailu entistä enemmän. Lapsi 2 vuotias ja aloitti siis nyt elokuussa päiväkodin.

Todella tavallista että lapsen alkuun liittyvä ahdistus tulee näin esille.Paras apu on siitä että yrittää lapsen kanssa sanoittaa niitä asioita jotka vielä tuntuvat hankalilta kun ei vielä ole kunnolla tutustunut. Ihan vapaapäivänä lapsen kanssa aikaa viettäminen päiväkodissakin usein auttaa.Kyllä tämä alkuvaikeuksiin liittyy, siksi ei itse syömiseen (jonka kautta nyt oireilee)kannata kiinnittää erityistä huomiota.

Älä ota paineita asiasta, ei se lapsi nälkään kuole! Syötte sitten kotona vähän tuhdimmin jos kotona maistuu, eiköhän päiväkodissakin ala vielä jossain vaiheessa maistumaan.



Meidän neiti ei syönyt ensimmäisinä kuukausina hoidossa juuri mitään, ja kummasti siitäkin selvittiin.

miehen lapsen kanssa, kun olin muuttanut miehen kanssa yhteen ja lapset kävivät ensimmäisiä kertoja meillä. Vanhempi lapsi ei syönyt yhtään mitään, kaikki oli pahaa ja ruokaa upposi vain pari lusikallista. Aamupalaksi söi piltin, ja eleli sillä vaikka sitten iltaan asti kun ei halunnut syödä mitään kunnon ruokaa.



Pari kuukautta kesti ja lapsi alkoi syödä normaalisti. Edelleen tosin on aika pieniruokainen. Sinuna en ap huolestuisi.

sitä mieltä että ei pitäs enää jännittää kun on jo yli kuukausi hoitoa käyty. :(

Kyllä niiden hoitajien pitäisi tietää että lapset hyvin erilaisia siinä miten alkuun liittyvää ahdistusta ilmaisevat. Toisilla reaktio tulee todella pitkällä viiveellä, vasta sitten kun vähän ollaan jo tutustuttu.