2-vuotias "savustetaan" ulos päiväkodista vauvan synnyttyä

Ihan oikeassa ovat päiväkodissa.Ihmettelen vaan, että miksi pitää tehdä niitä lapsia lisää jos ei niiden kanssa jaksa olla.

Mulla on 2,5-vuotias esikoinen ja nyt 10-viikkoinen vauva. Esikoinen jäi pois päiväkodista kun jäin sairauslomalle loppuraskaudesta ja sitten edelleen äitiyslomalle.



Ja tosiaan: tämä on raskasta. Mutta vielä enemmän tämä on palkitsevaa. Saan olla lasten kanssa ja he saavat olla yhdessä äidin kanssa. Ja väitänpä että lasten välille on jo nyt syntynyt hyvä suhde, isompi ylpeänä auttaa pienemmän hoidossa ja pienempi tunnistaa isomman äänen ja hymyilee hänelle.



Asumme isossa kaupungissa ja täällä on puistotätitoimntaa. Esikoisella on "puistopaikka" ja hän käy puistossa noin kolmena aamuna viikossa tunnin tai puolentoista tunnin ajan leikkimässä kavereiden kanssa. Minä käyn sillä aikaa kaupassa, neuvolassa tms. vauvan kanssa. Lisäksi esikoinen käy kerran viikossa srk:n kerhossa ja on siitä aivan älyttömän innoissaan.

ihan vaan varuilleko veit? Minulla oli raskauden aikainen masennus mutta eipä tullut mieleenkään viedä esikoista hoitoon. Tuon lisäksi minulla on bipolaari, joka alkaa oireilla jos nukun huonosti.

Tämäkin on vain järjestely kysymys. Jos esikoinen heräilee usein niin isä ja esikoinen nukkuu samassa sängyssä alakerrassa. Minä nukun vauvan kanssa, koska imetän.

Ei ole provo. Lapsi on osa-aikaisesti hoidossa kolmena päivänä viikossa. Kärsin esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten siinä yksi syy päivähoidon tarpeeseen.

elämä tehdään tahallaan rankaksi, JOS jo etukäteen tiedetään, että olemassa tällaisia riskitekijöitä kuten alttius masennukseen? Kahden vuoden ikäero on niin pieni, että se on varsinkin alussa rankka, ja tämän voi jokainen omalla järjellä päätellä. Mikä pakko on väkisin laittaa se kahden vuoden ikäero, ja pistää kaikki maksamaan siitä, kun toisen lapsen tekoa voi lykätä kunnes on ensinnäkin toipunut edellisestä raskaudesta ja masennuksesta, ja valmis hoitamaan kahta lasta?

Ei ole tarkoitus ap:tä tässä loukata, mut vilpittömästi ihmettelen, miksi ihmiset vapaaehtoisesti ja tietoisesti hankkivat itsensä vaikeisiin tilanteisiin, kun vaihtoehto on olemassa.

siis annan kaikkien tehdä tyylillään, mutta mielessäni mua säälittää ihan kauheasti nämä pienet isoveljet ja -siskot, jotka viedään päiväkotiin kun äiti ja vauva ovat kotona.



Minulla on kaksivuotias lapsi ja vielä äidin vauva. Menin töihin lapsen ollessa vuoden, mutta onneksi ollaan työaikajärjestelyillä ja isovanhempien tuella saatu pidettyä hänet kotihoidossa. Itse asiassa jos kotihoitoa ei olisi saatu järjestettyä, en olisi edes mennyt töihin vielä.



Tuttavapiirissäni olen huomannut, että ihan normaalit ja järkevät äidit alkaa pitää 1-2-vuotiaita esikoisia tosi isoina uuden vauvan synnyttyä, se on varmaan jokin biologinen tarve en tiedä.

vielä tee toista lasta, koska ajattelemme omaa jaksamista ja esikoisenkin hyvinvointia.

ts. siitä, että Sinä pääset mahdollisimman helpolla, mahdollisimman halvalla omalta kannaltasi mutta kalliilla yhteiskunnan kannalta?



Terveen äidin terveiden lasten paikka on kotona vauvaloman aikaan. Useammankin lapsen kanssa sitä selviytyy aivan hienosti, vaikka se vähän työlästä ajoittain saattaa ollakin.



Mitä jos ei aina mentäisi siitä, missä rima on matalin vaan ajateltaisiin joskus muitakin, niitä jotka todella tarvitsevat hoitopaikkaa, tai rahapulassa kärvistelevää kuntaa, joka joutuu maksamaan turhista hoitopaikoista?



Luottakaa omaan itseenne, siihen, että pystytte kyllä tarjoamaan riittävästi virikettä vauvaa isommille lapsillenne, ja taitoonne selviytyä! Vastuun ottamisesta ja selviytymisestä tulee hyvä mieli itsellekin!

niin tyhmä, etten tajunnut edes hakea isommalle hoitopaikkaa, kun nuorempi syntyi. Aloittivat sitten samaan aikaan päivähoidossa.

palstailee keltinkangas-järvisen manipuloimaa porukkaa. Tehkää mitä teette, älkää vaan viekö koskaan pieniä lapsia mihinkään, istukaa sohvalla, vauva tissi suussa ja isompi lapsi siinä vieressä, ihailemassa kuinka hienosti vauva imee tisua.

Sitten väsykää, ryvetkää, kiillottakaa marttyyrikruunua, hankkiutukaa parisuhdekriisiin ja avioeroon. Sitten ne lapset voi niin hyvin, ilman päiväkotia ja ilman isiä... aina vaan äitin kainalossa, on tehty kuten auktoriteettimme Liisa the Keltinkangas-Järvinen neuvoi. Sitten se voidaan kutsua taas neuvomaan, kun äiti on täysin loppu, avioero tuli ja lapset oireilee... mitä se Liisa-täti sitten sanoo?



Jos joku vanhempi täti ihminen kirjoittaa kirjan, joka sopii valtion säästötavoitteisiin loistavasti ja otetaan sen takia kasvatustieteen tenttikirjaksi, se ei tarkoita, että hän olisi oikeassa tai edes lähellä oikeaa.



Päivähoito on erittäin edullinen ja kattava tapa tukea perheitä, tarvitaan huomattavasti vähemmän psykologeja ja terapiaa. Lisäksi pelastetaan avioliittoja ja naisten opintoja. Ehkäistään lasten surmia. mm.



Lapsella voi tulla päiväkodissa itku ja ikävä, mitä sitten? Tulee sillä kai kotonakin välillä itku? Se on pienempi paha kuin eronneet loppuunpalaneet vanhemmat, vai onko?



Tämä keskustelu on urautunut täysin hakoteille. Se ei tule valtiolle mitenkään erityisen kalliiksi. Kalliiksi tulevat ihan muut ongelmat. Kyllä huomaa taas kuinka mieliä manipuloidaan uskomaan mitä tahansa. Että 50-luvun kotiäitiys on hottia. Väsyneet äidit heitteli lapsia kaivoihin ja isit tulivat iltasella kännissä pieksemään niitä hengissä olevia perheenjäseniä...Semmonen on ihanaa, lasten ei tarvinnu sietää virikkeitä, ne sai olla 24h osana perhettä.

Paluu luonnolliseen ja hyvään perhe-elämään, aamen



Älä ap missään tapauksessa vie lasta 3krt viikossa tarhaan laulamaan ja leikkimään ja ulkoilemaan, älä älä. Älä ole sellainen huonompi äiti.

tosielämässä arvostele ääneen sitä että kaverit pistävät pieniä lapsia päiväkotiin vaikka ovat kotona, mut todellisuudessa olen aina vähän järkyttynyt ja pettynytkin siihen, että he eivät yhtään näytä miettivän niitä lapsen tarpeita ja lapsen maailmaa. Mä en ymmärrä, miten he voivat jättää sen lapsensa päiväkotiin ja mennä itse kotiin vauvan kanssa, varsinkin kun tietävät, että sillä isommalla on äitiä kova ikävä. Joskus on tullut mieleen, että onko näillä mun kavereilla äitinä niin huono itsetunto, että he tosissaan luulevat, että se päiväkodin henkilökunta on sille lapselle parempaa seuraa kuin hän itse. Ja joskus tulee mieleen, että onkohan lapsi ollut äidille vaan iso pettymys, josta halutaan "eroon" heti kun se on yhteiskunnan silmissä edes siedettävästi hyväksyttävää. Silloin toivoo, että toivottavasti se seuraava lapsi on sitten sellainen superlapsi, jota äiti jaksaa rakastaa. (ja tiedän, että tämä on ilkeästi sanottu, mut tältä se ulkpuolisen silmin joskus näyttää. Kun lapsi on vääränlainen, äiti kostaa sen lapselle torjumalla tämän, eli pistämällä päiväkotiin. Se, mikä tässä on kurjaa, on se että lapsi kyllä tajuaa tämän, vaikka äiti ei sitä itselleen myönnä).

elämä tehdään tahallaan rankaksi, JOS jo etukäteen tiedetään, että olemassa tällaisia riskitekijöitä kuten alttius masennukseen? Kahden vuoden ikäero on niin pieni, että se on varsinkin alussa rankka, ja tämän voi jokainen omalla järjellä päätellä. Mikä pakko on väkisin laittaa se kahden vuoden ikäero, ja pistää kaikki maksamaan siitä, kun toisen lapsen tekoa voi lykätä kunnes on ensinnäkin toipunut edellisestä raskaudesta ja masennuksesta, ja valmis hoitamaan kahta lasta?

Ei ole tarkoitus ap:tä tässä loukata, mut vilpittömästi ihmettelen, miksi ihmiset vapaaehtoisesti ja tietoisesti hankkivat itsensä vaikeisiin tilanteisiin, kun vaihtoehto on olemassa.

Nykyihmisten mielihalut ovat heidän mielestään loukkaamattomia oikeuksia, joihin kukaan ei saisi millään tavalla puuttua.

Mitään ei myöskään saa arvostella, koska ne ovat "perheen henkilökohtaisia valintoja". Kumma juttu vain että juuri nämä jotka eniten kailottavat oikeuksiaan tehdä sitä ja tätä, eivät ymmärrä että oikeuksien mukana tulee myös vastuu...

palstailee keltinkangas-järvisen manipuloimaa porukkaa. Tehkää mitä teette, älkää vaan viekö koskaan pieniä lapsia mihinkään, istukaa sohvalla, vauva tissi suussa ja isompi lapsi siinä vieressä, ihailemassa kuinka hienosti vauva imee tisua.

Sitten väsykää, ryvetkää, kiillottakaa marttyyrikruunua, hankkiutukaa parisuhdekriisiin ja avioeroon. Sitten ne lapset voi niin hyvin, ilman päiväkotia ja ilman isiä... aina vaan äitin kainalossa, on tehty kuten auktoriteettimme Liisa the Keltinkangas-Järvinen neuvoi. Sitten se voidaan kutsua taas neuvomaan, kun äiti on täysin loppu, avioero tuli ja lapset oireilee... mitä se Liisa-täti sitten sanoo?

Jos joku vanhempi täti ihminen kirjoittaa kirjan, joka sopii valtion säästötavoitteisiin loistavasti ja otetaan sen takia kasvatustieteen tenttikirjaksi, se ei tarkoita, että hän olisi oikeassa tai edes lähellä oikeaa.

Päivähoito on erittäin edullinen ja kattava tapa tukea perheitä, tarvitaan huomattavasti vähemmän psykologeja ja terapiaa. Lisäksi pelastetaan avioliittoja ja naisten opintoja. Ehkäistään lasten surmia. mm.

Lapsella voi tulla päiväkodissa itku ja ikävä, mitä sitten? Tulee sillä kai kotonakin välillä itku? Se on pienempi paha kuin eronneet loppuunpalaneet vanhemmat, vai onko?

Tämä keskustelu on urautunut täysin hakoteille. Se ei tule valtiolle mitenkään erityisen kalliiksi. Kalliiksi tulevat ihan muut ongelmat. Kyllä huomaa taas kuinka mieliä manipuloidaan uskomaan mitä tahansa. Että 50-luvun kotiäitiys on hottia. Väsyneet äidit heitteli lapsia kaivoihin ja isit tulivat iltasella kännissä pieksemään niitä hengissä olevia perheenjäseniä...Semmonen on ihanaa, lasten ei tarvinnu sietää virikkeitä, ne sai olla 24h osana perhettä.

Paluu luonnolliseen ja hyvään perhe-elämään, aamen

Älä ap missään tapauksessa vie lasta 3krt viikossa tarhaan laulamaan ja leikkimään ja ulkoilemaan, älä älä. Älä ole sellainen huonompi äiti.

tai laulamasta tai leikkimästä lapsen kanssa? Kummasti minä kykenin hoitamaan sekä vauvan että leikkimään ja ulkoilemaan 2-vuotiaan esikoisen kanssa.

Jos on niin avuton ja saamaton, että ei kykene hoitamaan kuin yhtä kerrallaan, on EHKÄISY keksitty.

mielessäni mua säälittää ihan kauheasti nämä pienet isoveljet ja -siskot, jotka viedään päiväkotiin kun äiti ja vauva ovat kotona.

Meillä on nyt kuopus samanikäinen, mitä esikoinen oli kuopuksen syntyessä. Tällä hetkellä kuopus tekee pidempää hoitopäivää, mitä esikoinen tuolloin. Kuopuksen hoitopäiviä vielä pidentää se, että joudun käymään esikoisen kanssa toimintaterapiassa eikä sinne oikein kannata ottaa pienempää mukaan (on usein keskellä päivää eli pitäisi hakea kesken päiväunien ja palauttaa välipalan jälkeen tms). Prosessi pantiin aluille päiväkodin aloitteesta silloin, kun kuopus oli vauva.

Että joo... tosi säälittävä tämä esikoisen osa.

Jos ei selviä yhden muksun kanssa, niin on niitä pakko tehdä lisää. Ei ihmekkään, että perheet hajoaa kun on avain pakko tehdä lisää ja lisää muksuja, vaikka hädin tuskin selviää sen esikoisen kanssa yksistään.

Jep, jep ja jep.

Ei ole provo. Lapsi on osa-aikaisesti hoidossa kolmena päivänä viikossa. Kärsin esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten siinä yksi syy päivähoidon tarpeeseen.

On kyllä hyvä syy laittaa se esikoinen osa-aikahoitoon. Jos se on lapsen ja äidin kannalta hyvä ratkaisu, niin silloin ei pitäis olla hoitajilla varsinkaan mitään sanomista asiaan. Sinuna ottaisin yhteyttä päiväkodinjohtajaan ja kertoisin hänelle syyn lapsen hoidossa olemiseen. Ja ettet halua kuulla jatkossa mitään vihjailuja lapsen hoidosta poisottamiseksi!!!

Jos vaivaa, niin pitikö tehtailla se toinen?

Jos ei, niin miten se tähän liittyy?

...että itse en ikinä laittaisi pientä lastani hoitoon mihinkään, ellei olisi pakko. En siis edes kotiin palkatulle hoitajalle, sillä minusta lapsen paras paikka on äitinsä/ sänsä lähellä. Mutta sitten taas tässä kohtaa sossut ovat varmasti tehneet aivan oikein suositellessaan päiväkotia. Joskus pienenkin lapsen parhaaksi on päästä päiväkotiin, jossa on selkeät kuviot ja turvallista olla. Jos kotona ei jakseta toimia lasten kannalta parhaalla tavalla ja jos on sairautta, masennusta, jaksamattomuutta, piittaamattomuutta, turvattomuutta niin on parempi viedä lapsi päiväkotiin.

meillä sossut käski laittamaan kaksi vuotiaani tarhaan, sillä saa siellä sosiaalisia taitoja ja muutakin seuraa kuin äiti.

Tuosta olisi useimmat lastenpsykologit täysin eri mieltä että saako 2-vuotias päiväkodissa hyödyllisiä taitoja ja onko hänelle tarpeen ison lapsilauman seura!

Ne sossut saisi itsensä laittaa sinne tarhaan pienten puolelle jokuseksi päiväksi kuuntelemaan sitä meteliä ja katsomaan millaista siellä on, niin voisi kuva muuttua...

Minun vauvani heräsi aina 3-vuotiaaksi asti aina 4.30-5 aikaan ja nukahti vasta päiväunille...

että jos saisimme toisen lapsen, ja esikoinen olisi silloin vähän vajaa kolme, tekisin niin, että esikoinen voisi olla päiväkodissa neljänä päivänä viikossa klo 9-12. Isukki veisi lapsen päiväkotiin ja minä nukkuisin vauvan kanssa yhteentoista jonka jälkeen hakisin esikoisen puolen päivän maissa. Tämä ainakin siinä tapauksessa, että toinen olisi samanlainen yökukkuja kuin ensimmäinenkin, joka valvoi yli kahteen yöllä.

Mitä ajattelisitte tällaisesta?

Ei ole provo. Lapsi on osa-aikaisesti hoidossa kolmena päivänä viikossa. Kärsin esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten siinä yksi syy päivähoidon tarpeeseen.

On kyllä hyvä syy laittaa se esikoinen osa-aikahoitoon. Jos se on lapsen ja äidin kannalta hyvä ratkaisu, niin silloin ei pitäis olla hoitajilla varsinkaan mitään sanomista asiaan. Sinuna ottaisin yhteyttä päiväkodinjohtajaan ja kertoisin hänelle syyn lapsen hoidossa olemiseen. Ja ettet halua kuulla jatkossa mitään vihjailuja lapsen hoidosta poisottamiseksi!!!

Näin piti meidänkin tehdä kun 2,5v esikoispoikaamme yritettiin kammeta pois tarhasta ollessani kotona kuopuksen kanssa. Itse sairastan vakavaa, etenevää parantumatonta neurologista sairautta enkä yksinkertaisesti olisi jaksanut kahta pientä lasta kotona samaan aikaan. Paljon tuli syyllistämistä, joka tosin loppui seinään kun mieheni kävi asian selvittämässä päiväkodissa.

Ihan sellaisella perusasialla kun pitää mielessä, että keskittyy vain omiin asioihin ja jättää toisten tilanteella spekuloimisen sikseen pääsee aika pitkälle. Tosin tällä palstalla tällaiset kommentit varmasti kaikuvat kyllä kuuroille korville :-)

Itselläni on sama tilanne lapsen päivähoidon tarpeen kanssa: esikoiseni tulee olemaan 2 1/2 vuotias aloittaessaan lokakuun alussa ryhmäperhepäiväkodissa (2 päivänä viikossa, 5-7 h päivässä). Kuopus on nyt 6-viikkoinen.



Kärsin itsekin esikoisen syntymän jälkeen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja päätin jo varhain uudessa raskaudessa, että jonkinlaista kevennystä tulen tarvitsemaan arkeen jottei sama tilanne pääse uusimaan, koska se ei etenkään lasten kannalta ole toivottavaa. Äidin jaksamisesta huolehtiminen koituu koko perheen hyvinvoinniksi.



En koe asiasta syyllisyyttä ja minua on tähän ratkaisuun kannustettu mieheni, perheeni ja neuvolan puolesta. Myös päiväkoti ilmoitti, että heille järjestely sopii erittäin hyvin, koska näitä osaviikkoisia paikkoja (jotka siis muodostuvat täyspäivähoidossa olevien lasten "kotilomapäiväistä") on vaikea saada täytettyä työssäkäyvien vanhempien lapsilla).



Meillä lapsi on onneksi erittäin sosiaalinen ja toisten lasten seurasta jo kiinnostunut sekä puhuu täysin sujuvasti, joten odottaa jo itsekin päiväkotiin pääsyä. Uskon myös, että pienessä ryhmiksessä hän oikeasti saa niistä parista päivästä ikätovereidensa kanssa irti aika paljon verrattuna siihen, että joutuisi koko viikon kökkimään äidin ja vauvan kanssa (ja aina joustamaan vauvan tarpeiden mukaan).



Älä välitä siitä, mitä muut täällä tai pk:ssa sanovat, syitä lasten päivähoidolle on paljon muitakin kuin äidin mukavuudenhalu. Sinä itse tiedät perheenne perustelut hoidon tarpeelle, eikä se muille kuulu. Häntä pystyyn :)