2-vuotias "savustetaan" ulos päiväkodista vauvan synnyttyä

Sain vauvan, toisen lapseni, kesken korkeakouluopintojeni. Jatkoin opintojani myös äitiyslomalla, sillä opinnot ovat luonteeltaan suurelta osin etäopiskelua. Kävin syksyllä koulua n. päivän viikossa vauvan kanssa. Esikoisen oli tarkoitus jatkaa hoidossa kahtena päivänä viikossa: suunnittelin, että ehdin toisena päivänä tehdä tehtäviä, ettei kaikki jää illoiksi.



Hoitopaikan henkilökunta alkoi heti esikoisen hoitoonpaluun jälkeen (vauva syntyi kesällä, joten esikoinenkin oli 3kk pois hoidosta syyslukukauden alkuun saakka)vihjailla milloin milläkin verukkeella, että lapseni pitäisi olla kotona. Muutaman kuukauden päästä kyllästyin ja otin lapsen kokonaan kotiin ja siis irtisanoin hoitopaikan.



Mieluummin hommasin kerran viikossa mummin, kummin ym hoitamaan lasta kuin kuuntelin sitä vihjailua ja suoranaisia käskyjä, etten saisi esim. tiettynä päivänä tuoda poikaa hoitoon. Tehtäviä tein milloin missäkin välissä.



Nyt kuopuskin on taapero ja molemmat lapset kyseisessä hoitopaikassa, teen pitkää työharjoittelua. Ihmettelen edelleenkin hoitajien toimintaa, minusta se oli täysin epäammatillista ja suorastaan törkeää.

Esikoisesi on juuri 2 vuotta täyttänyt, eli itsekin lähes vauva vielä. Päiväkotiin vientiä ei noin pienen kohdalla voi perustella kavereiden tarpeellakaan.

Tutkimustenkin mukaan noin pieni lapsi saa ihan tarpeeksi virikkeitä normaalissa kotiarjessakin.



Ihmettelen hieman sitäkin, että jos 2-vuotiaan olo päiväkodissa on perheellenne parhaaksi (eli tarkoitat ettet jaksa hoitaa sekä vauvaa että esikoista), niin pakkoko oli tehdä toinen lapsi noin pian?

Jotain vastuuta omasta elämästä ja tekemistään valinnoista pitäisi kai sinunkin ottaa?

Onko yhteiskunnan tehtävä nyt hoitaa esikoisesi, kun sinä teit uuden lapsen etkä jaksakaan molempia?

Minulla esikoisen ja seuraavan ikäero oli aikanaan vuosi ja 10 kk, ja ei tullut mieleenkään viedä esikoista hoitoon. Raskasta se toki oli, mutta se on elämää!

Minua ärsyttää tämä nykyinen malli, että omien ratkaisujen seuraukset sysätään muiden niskoille.



Hoitopaikoille on todellisiakin tarvitsijoita.

Kaikki tuollainen "vihjailu" on tietenkin asiatonta. Laki on laki ja päiväkodin tätien on ihan turha mussuttaa mikä muka on paras paikka lapselle.

Ei ole provo. Lapsi on osa-aikaisesti hoidossa kolmena päivänä viikossa. Kärsin esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten siinä yksi syy päivähoidon tarpeeseen.

lapset on hoidettu itse... Eikä tuo ole mikään syy, että esikoisen kohdalla kärsit masennuksesta. Ei se välttämättä toistu nyt...

Silti se on oikeassa elämässä tosi yleistä ja hyväksyttyä. Varsinkin jos äiti kärsii uupumuksesta, on masentunut, tai jompi kumpi noista uhkaan. Olet tehnyt niin kuin parhaaksi näet itsesi ja omien lastesi kannalta. Älä välitä näistä täällä. Ja väärässä ovat myös päiväkodintädit puuttuessa asiaan josta eivät oikeasti tiedä yhtään mitään(Eli niistä syistä).

Enpä minäkään oikeassa elämässä toisten ratkaisuihin mitään kommentoi, ellei minulta suoraan mielipidettä kysytä, mutta kyllä paheksun näitä kotona loisivia, lapsensa yhteiskunnalla hoidattavia vanhempia.

Ei ole provo. Lapsi on osa-aikaisesti hoidossa kolmena päivänä viikossa. Kärsin esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten siinä yksi syy päivähoidon tarpeeseen.

SINÄ TEIT VALINNAN hankkiutua uudelleen raskaaksi. Ja nyt oletat että muut kantavat vastuun siitä SINUN VALINNASTASI.

Olisit pitänyt enemmän väliä, tehnyt toisen sitten kun esikoinen jo vaikka kouluikäinen... Tai edes 4-5-vuotias...

Eri juttu mt-ongelmaisten tms. kanssa, mutta tavallinen äiti voisi mielestäni pitää 2-vuotiaan vielä kotona vuoden tai kaksikin. Sitten taas joku 4-5-vuotias kaipaa ehdottomasti seuraa ja jos ei ole kavereita muuten, päiväkoti esim. puolipäiväisenä on tosi hyvä vaihtoehto.

oli selkeä tarve hoitopaikalle! Miten annoit säikytellä itsesi noin? Ihan ihmeellistä käytöstä sinulta. Hulluja (pk-tätejäkin) on maailma täynnä, mutta ei niiden pillin mukaan tarvitse hypätä.

Sain vauvan, toisen lapseni, kesken korkeakouluopintojeni. Jatkoin opintojani myös äitiyslomalla, sillä opinnot ovat luonteeltaan suurelta osin etäopiskelua. Kävin syksyllä koulua n. päivän viikossa vauvan kanssa. Esikoisen oli tarkoitus jatkaa hoidossa kahtena päivänä viikossa: suunnittelin, että ehdin toisena päivänä tehdä tehtäviä, ettei kaikki jää illoiksi.

Hoitopaikan henkilökunta alkoi heti esikoisen hoitoonpaluun jälkeen (vauva syntyi kesällä, joten esikoinenkin oli 3kk pois hoidosta syyslukukauden alkuun saakka)vihjailla milloin milläkin verukkeella, että lapseni pitäisi olla kotona. Muutaman kuukauden päästä kyllästyin ja otin lapsen kokonaan kotiin ja siis irtisanoin hoitopaikan.

Mieluummin hommasin kerran viikossa mummin, kummin ym hoitamaan lasta kuin kuuntelin sitä vihjailua ja suoranaisia käskyjä, etten saisi esim. tiettynä päivänä tuoda poikaa hoitoon. Tehtäviä tein milloin missäkin välissä.

Nyt kuopuskin on taapero ja molemmat lapset kyseisessä hoitopaikassa, teen pitkää työharjoittelua. Ihmettelen edelleenkin hoitajien toimintaa, minusta se oli täysin epäammatillista ja suorastaan törkeää.

Silti se on oikeassa elämässä tosi yleistä ja hyväksyttyä. Varsinkin jos äiti kärsii uupumuksesta, on masentunut, tai jompi kumpi noista uhkaan. Olet tehnyt niin kuin parhaaksi näet itsesi ja omien lastesi kannalta. Älä välitä näistä täällä. Ja väärässä ovat myös päiväkodintädit puuttuessa asiaan josta eivät oikeasti tiedä yhtään mitään(Eli niistä syistä).

Enpä minäkään oikeassa elämässä toisten ratkaisuihin mitään kommentoi, ellei minulta suoraan mielipidettä kysytä, mutta kyllä paheksun näitä kotona loisivia, lapsensa yhteiskunnalla hoidattavia vanhempia.

Palstalla ihmisten todellinen tyhmyys, katkeruus ja kaunaisuus paljastuu. Paheksu niin että poksahdat, ei se sun elämästä parempaa tee (eikä muiden elämästä onnettomampaa)

Ap:lle: teet tyynenä oman elämäsi ratkaisut. Tarhantädit eivät elä sinun elämääsi vaan sinä itse. Sitten kun olette perheenä selvinneet läpi pikkulapsiajan järjissänne ja yhdessä perheenä, kiität itseäsi siitä, että olit aikuinen, etkä lammas.

SINÄ TEIT VALINNAN hankkiutua uudelleen raskaaksi. Ja nyt oletat että muut kantavat vastuun siitä SINUN VALINNASTASI. Olisit pitänyt enemmän väliä, tehnyt toisen sitten kun esikoinen jo vaikka kouluikäinen... Tai edes 4-5-vuotias...

Jokainen suunnittelee tulevaisuutta vallitsevien käytäntöjen mukaisesti, ja tällä hetkellä lapsella on aina oikeus mennä päiväkotiin. Onko se hyvä vai huono asia - sitä voi jokainen tykönään arvioida. Mutta ihmisillä on täysi oikeus "antaa muiden kantaa vastuu omista valinnoista" (kuten asian karrikoiden ilmaisit) kun lainsäätäjä on näin kerran päättänyt.

Eikö kuitenkin lapsellasi olisi "oikeus" olla kotona kanssasi. 2-vuotias on vielä tosi pieni, jolle paras paikka olisi kotona tuossa tilanteessa.

meillä sossut käski laittamaan kaksi vuotiaani tarhaan, sillä saa siellä sosiaalisia taitoja ja muutakin seuraa kuin äiti.

Tuosta olisi useimmat lastenpsykologit täysin eri mieltä että saako 2-vuotias päiväkodissa hyödyllisiä taitoja ja onko hänelle tarpeen ison lapsilauman seura! Ne sossut saisi itsensä laittaa sinne tarhaan pienten puolelle jokuseksi päiväksi kuuntelemaan sitä meteliä ja katsomaan millaista siellä on, niin voisi kuva muuttua...

Itse tunnen yhden tapauksen, jossa perheelle suositeltiin päiväkotia 2- ja 3-vuotiaille lapsille. Juurikin sosiaalisten taitojen oppimista varten ja siksi että ei tarvitse olla koko päivää äidin kanssa.

Siinä perheessä pidettiin normaalina sitä että lapset leikkivät oikeilla työkaluilla "kun ne kiinnostaa niitä enemmän kuin lelut". Joo-o, vasara tai saha käteen 2-vuotiaalle. Ja sitten kun tule vahinko, saa lapsi siitä rangaistuksen "kun super-nannykin puhuu siitä johdonmukaisuudesta".

Kun lapset ottivat pöydältä mustekynät ja piirsivät seinään, heittivät vanhemmat rangaistukseksi kaikki lasten kynät, paperit ja värityskirjat roskiin. Lapset eivät sen jälkeen saaneet enää kotonaan piirtää ollenkaan. Tätä kieltoa ei kuulemma tulla koskaan kumoamaan. Sekin on sitä 'johdonmukaisuutta'.

Kyllähän heille on sanottu että pienten lasten perään pitää katsoa, eikä heidän ulottuvilleen kannata jättää työkaluja eikä mustekyniä. Vanhemmat kuitenkin jättävät vastuun lapsille.

Onneksi laittoivat lapsensa päiväkotiin saamaan niitä paljonpuhuttuja virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja.

Näidenkin lasten äiti on oikein mukava ihminen ja vaikuttaa aivan järkevältä henkilöltä. Kyseessä ei ole päihdeongelmainen perhe, vaan ihan tavallisen oloisia ihmisiä ovat.

Silti heillä menee jokin pahasti pieleen lastensa kanssa :(

Ei ois kannattanu lisääntyä kerran et edes omia lapsiasi kykene hoitamaan!

Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki vanhemmat lapset ovat jatkaneet hoidossa vauvan synnyttyä. Äidit ovat toisaalta saaneet omaa aikaa ja ovat voineet opiskella tehokkaammin. Tuttavapiirissäni on ollut todella yleistä tehdä jatko-opintoja, kun lapset ovat pieniä. Vauvan kanssa lopputyön tekeminen onnistuu ihan ok muutama tunti päivässä, kun vanhemmat lapset ovat hoidossa.



Kaikki nämä lapset ovat kehittyneet normaalisti, eikä ongelmia ole ollut missään kiintymyssuhteissa tai muissa jutuissa.

minäkään en vaan voi käsittää sitä, miten edelleen osa vanhemmista on sitä mieltä, että hupenevilla verovaroilla ja vähäisillä päivähoitopaikoilla pitäisi sellaistenkin alle 3-vuotiaiden, joilla äiti vauvan kanssa kotona, hoitopaikat taata. Lisänä tähän vielä se, että kaikki tutkimukset sekä asiantuntijat (ja pväkotihenkilökunta) ovat sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle paras paikka on kotona. Miettikää miltä niistä pienistä tuntuu, kun äiti jää kotiin vauvan kanssa sillä aikaa, kun itse joutuu isoon metelöivään lapsilaumassa. 2-vuotias tarvitsee vain äidin seuraa, eikä mitään virikkeitä. Välillä saa ja pitääkin olla vähän tylsää.

Mikä teitä tällaisia äitejä oikein vaivaa?

2-vuotias ei kaipaa seuraa ja virikkeitä. Kaipaa sinua.

2-vuotias tarvitsee vain äidin seuraa

On sitä iskääkin välillä hyvä tavata...

Mitä mieltä tästä? Juuri kaksi vuotta täyttänyt esikoinen aloitti elokuussa päivähoidon ja nyt kuopuksen synnyttyä on päiväkodista alettu vihjailla ja ihan suoraan sanoa, että esikoisen paikka olisi kotona äidin ja vauvan kanssa. Meillä on kuitenkin oikeus päivähoitopaikkaan, joten yritän olla kuuntelematta ja tehdä niin kuin katson meidän perheellemme parhaaksi. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?

Päivähoidossa (niin kuin kunnissa muutenkin) työntekijöiden on käsketty hakea säästöjä kaikkialta, mistä suinkin voivat. Ne lapset, joilla on äiti vauvan kanssa kotona ovat hyvä säästökohde. Siinä voi vedota "lapsen parhaaseen" ja siteerata vielä sopivasti Keltinkangas-Järvistä, niin moni äiti menee sanattomaksi.

Osa työntekijöistä pystyy katsomaan perheen kokonaistilannetta ja tajuaa, että elämä ei ole pelkkää kehityspsykologiaa. Jotkut luottavat jopa siihen, että perheet itse tietävät, mikä on lapsille parasta. Vaikea sitä ylempää tullutta käskyä ohjata mahdollisimman moni lapsi kotihoitoon on silti uhmata.

viihtyy tarhassa ja saa purkaa energiaansa leikkimällä muiden lasten kanssa. Minä olen kotona vauvan kanssa. Toimii ainakin meillä hyvin ja kumpikin saa tarvitsemansa huomion.

siellä, että saatte koko oikeuden käytettyä? 7-17?