OLENKO KÄSITTÄNYT OIKEIN: D-VITAMIINISTA ASIAA....

1-7v?

Mutta jokainen tekee tavallaan. Liian suuret määrät on myös aiheuttanu syöpää. Mikä sitten on paras - ja mistä haluu ottaa vastuun. Suomessa ilman lääkärin suositusta (vastuunottoa) ei kukaan virallisesti saa 50mikrogrammaa enempää. Meillä muksut saa 20ug sillon kun muistan antaa.

JOS SYÖ LIIAN PALJON D-VITAMIINIA SAA SYÖVÄN

MS-taudin takia määrännyt tuollaisen määrän, niin en siihen ota kantaa.



Mutta selvästi vähempikin riittää normaali-ihmisille.



A-vitamiinin suhteen kannattaa olla tarkempi, mutta sitäkin pitää vedellä KYMMENkertainen määrä suosituksiin verrattuna, että siitä tulisi vaarallinen määrä. Jos vitamiinivalmisteita syö yliannoksia tai päällekkäin montaa erilaista, tuo riski on olemassa.



Tässä Duodecimin artikkeli aiheesta:



http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00…



"Suuret A-vitamiiniannokset lisäävät ihon sarveistumista ja talin-eritystä. Äkillisen myrkytyksen oireita ovat kallonsisäisen paineen nousu ja ihon hilseily. Pitkäaikaisessa liika-annostuksessa on todettu ihomuutosten lisäksi maksavaurioita ja luuston haurastumista. Turvallisen saannin yläraja on A-vitamiinilla kymmenkertainen suositeltuun saantitasoon verrattuna. Raskauden aikana A-vitamiinin liikasaanti voi lisätä sikiön epämuodostumien riskiä. Tällaista on kuitenkin todettu vain A-vitamiinia sisältävien erityisvalmisteiden käyttöön liittyen, ei pelkästään ravinnosta saadun A-vitamiinin aiheuttamana."



D-vitamiinista tuolla sanotaan näin:



"Hyvin suuret D-vitamiiniannokset lisäävät luun hajoamista ja suurentavat veren kalsiumpitoisuutta. Tätä on käytetty hyödyksi lisäkilpirauhasten vajaatoiminnan hoidossa, jossa D-vitamiinijohdoksia käyttäen voidaan nostaa muuten pieni veren kalsiumpitoisuus normaalitasolle ja korjata sairauden aiheuttamat oireet. Liian suuret D-vitamiinimäärät suurentavat liiaksi veren kalsiumpitoisuutta ja voivat aiheuttaa kalsiumsuolojen saostumista kudoksiin sekä sydän- ja hermostoperäisiä oireita. Vaikeimmissa muodoissa voi kehittyä munuaisten vajaatoiminta ja pahimmillaan myrkytys voi johtaa kuolemaan. Myöskään D-vitamiinia ei ruoasta voi saada liian suuria annoksia, vaan ongelmat liittyvät vitamiinivalmisteisiin."



Tuolla ei lue tarkkoja rajoja, toisaalla netissä väitetään näin:



"Lapsilla D-vitamiinin turvallisena ylärajana pidetään 25 mikrogrammaa päivässä. Aikuisilla tämä yläraja (ympärivuotinen päiväkeskiarvo) on 50 mikrogrammaa. Kerta-annoksena jopa kymmenkertainen määrä on turvallinen. Myrkytys syntyy, mikäli D-vitamiinia nautitaan toistuvasti suurina annoksina."



TOISIN sanoen ap:n nauttima määrä olisi tuon mukaan liikaa, samaten en kyllä syöttäisi lapselle 25-50 mikrogrammaa jatkuvasti.



Eli ap ymmärtää suosituksiksi YLÄRAJAT.



Ap: saat liikaa. Lapsesi saa liikaa.

lähde oli siis



http://www.oireet.fi/d-vitamiinin-yliannostus.html



Sori, en huomannut laittaa sitä.

Älä nyt missään nimessä lapselle syötä 20-25 mikrogrammaa päivässä d-vitamiinia. Aikuisellekin 50 mikrogrammaa on päivittäiskäytössä yläraja.



http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yliannos+d-vitamiinia/1135251882865

Tässä lainausta lehdestä:



"Syksyllä 2010 Valtion ravitsemusneuvottelukunta asetti työryhmän pohtimaan lasten D-vitamiinivalmisteiden käyttösuosituksia. Tavoitteena oli yksinkertaistaa ohjeistusta. Työryhmää kiellettiin puuttumasta varsinaisiin ravitsemussuosituksiin lasten D-vitamiinin saannin osalta, koska uudet pohjoismaiset suositukset julkaistaan vuonna 2012. Työryhmä, jonka jäsenet edustivat muun muassa ravitsemusneuvottelukuntaa, sosiaali- ja terveysministeriötä, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitosta sekä Suomen Lastenlääkäriyhdistystä, kävi perusteellisesti läpi tuoretta tutkimustietoa suomalaisten lasten D-vitamiinin saannista ja sitä osoittavasta seerumin kalsidiolipitoisuudesta. Näyttö oli selvää ja johdonmukaista: kaikissa ikäryhmissä pitoisuudet olivat liian pieniä. Heikoimmassa asemassa tuntuivat olevan kouluikäiset lapset, joista yli puolet kärsi selvästi D-vitamiinin puutteesta lukuvuoden aikana (Viljakainen ym. 2011).



Työryhmä täytti tehtävänsä. Imeväisten osalta suosituksia yksinkertaistettiin. Kaikille lapsille kahden viikon iästä kahden vuoden ikään annetaan nyt päivittäin ympäri vuoden 10 µg D-vitamiinilisää, maitovalmisteesta riippumatta. Vanhemmille lapsille 18 vuoden ikään asti suositellaan vastaavasti D-vitamiinilisää 7,5 µg päivässä ympärivuotisesti. Tämän enempää D-vitamiinilisää ei nykyisten saantisuositusten rajoissa voitu suosituksiin kirjata.



Onko nyt siis Suomen lasten D-vitamiinitilanne korjattu, kunhan vain saadaan kaikki noudattamaan annettuja suosituksia? Selvänä parannuksena voidaan pitää suositusten yksinkertaisuutta ja ennen kaikkea sitä, että nyt ensimmäistä kertaa kaikille lapsille ja nuorille suositellaan D-vitamiinilisää. Selkeästi ilmaistaan, ettei ruokavaliolla ja Suomen auringonvalolla pystytä turvaamaan riittävää D-vitamiinin saantia. Tämänhän opetti jo Arvo Ylppö.



D-vitamiini vaikuttaa merkittävästi paitsi luuston hyvinvointiin, myös moniin muihin elimistön toimintoihin. Epidemiologisten havaintojen perusteella D-vitamiinin puute saattaa altistaa muun muassa syöpäsairauksille, sydän- ja verisuonitaudeille, autoimmuunitaudeille kuten diabetekselle, MS-taudille ja infektiotaudeille (Heaney 2008, Alitalo 2010). Näiden torjumiseksi tarvitaan selvästi suurempia kalsidiolipitoisuuksia kuin mitä nykyisten suositusten mukaisilla D-vitamiinimäärillä voidaan saavuttaa. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti paluuta vuoden 1964 suositusten tasolle sekä imeväisten että vanhempien lasten ja nuorten osalta (Gordon ym. 2008, Maalouf ym. 2008). Vasta näillä moninkertaisilla annoksilla voitaisiin taata se, että valtaosalla lapsista kalsidiolipitoisuus yltäisi tavoitetasolle. Liiallinen saanti on vaarallista, mutta lapsillakin suuremmat pitoisuudet aina arvoon 250 nmol/l saakka ovat turvallisia ja myrkytyksen vaara lisääntyy vasta arvon 375 nmol/l ylittävillä pitoisuuksilla (Vieth 2007, Jones 2008, Maalouf ym. 2008, Misra ym. 2008). Myrkytystapauksissa D-vitamiinin saanti on yleensä ollut yli 1 000 µg päivässä (Vieth 1999).



Valtion ravitsemusneuvottelukunta voisi vaikuttaa merkittävästi lapsiväestömme terveyteen asettamalla uudet D-vitamiinin saantisuositukset selvästi nykyistä suuremmiksi. Muutoksen lykkääminen ainakin kahdella vuodella on täysin turhaa ja vastuutonta – tutkimusnäyttöä nykyisten saantisuositusten riittämättömyydestä on jo runsaasti. Korjausta odoteltaessa varmistathan, että lapsipotilaasi saa ainakin nyt suositellun vähäisen D-vitamiinilisänsä päivittäin!"



OUTI MÄKITIE, dosentti, apulaisylilääkäri

HYKS, Lasten ja nuorten sairaala

European Food Safety Authorityn suositukset:



http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm



0-1v 25mg

1-10v 50mg

yli 11v ja aikuiset: 100mg



(tarkoitan siis mikrogrammaa mutta en tiedä mistä se merkki tulee)

Nuo eivät ole saantiSUOSITUKSIA, vaan korkein yläraja. Tolerable Upper Intake Levels eli siedettävä saannin yläraja.



Ei siis määrä, joka olisi hyvä joka päivä nauttia.



Mitä tulee kommenttiin nro 39, niin oikeasti - kuten tuosta HS:n sitaatista käy ilmi, ei täysin tiedetä, mikä on myrkytysraja. Esim. hypokalsemiaa ei synny ainakaan nopeasti yli kahdensadan mikrogrammankaan annoksilla, mutta jatkuva suuri käyttö voi aiheuttaa muita riskejä.



JA olennaista: valtavilla annoksilla ei terveelle käyttäjälle ole mitään hyötyä, mutta rahanmenoa varmuudella on.

Mies ei mittää...

60-luvulla annettiin lapsille paljon enemmän d-vitamiinia, kuin nykyään, joten ei siitä näyttöä ole, että nykyistä reippaammat määrät olisi haitallisia.



Pikemmminkin yksi epäilys on, että lapsuustyypin diabetestapaukset olisivat lisääntyneet juuri pienennetyn d-vitamiinisuosituksen takia.



Lapsille (ja aikuisille) voi antaa turvallisesti 25µg per 11,3 painokiloa.

Nuo eivät ole saantiSUOSITUKSIA, vaan korkein yläraja. Tolerable Upper Intake Levels eli siedettävä saannin yläraja.

Ei siis määrä, joka olisi hyvä joka päivä nauttia.

Mitä tulee kommenttiin nro 39, niin oikeasti - kuten tuosta HS:n sitaatista käy ilmi, ei täysin tiedetä, mikä on myrkytysraja. Esim. hypokalsemiaa ei synny ainakaan nopeasti yli kahdensadan mikrogrammankaan annoksilla, mutta jatkuva suuri käyttö voi aiheuttaa muita riskejä.

JA olennaista: valtavilla annoksilla ei terveelle käyttäjälle ole mitään hyötyä, mutta rahanmenoa varmuudella on.

Kyllä voi käyttää noitakin annoksia päivittäin. Oleellisinta on se, mikä on d-vitamiinin määrä veressä. Sen olisi hyvä olla välillä 80-200 nmol/l. Mieluiten 125-200 nmol/l. Itse olen kuuullut, että taso yli 250 nmol/l alkaisi jo olla turhan korkea. Mutta myrkytysraja sekään ei suoraan ole.

Lisähyötyä d-vitamiinista saa niin kauan kuin sen taso veressä on alle 125 nmol/l.

D-vitamiinihan on hormoni ja jotta sen hormmonaaliset hyödyt saadaan irti, sitä tulisi olla veressä 125 nmol/l.

Luustolle parhaat hyödyt saadaan vasta tasolla 100 nmol/l. (80 nmol/l on taso, jonka jälkeen luusto ei enää haurastu, muttei parhaiten vielä kovetukaan)

D-vitamiinin imeytymisessä on eroja, joten ei ole tiettyä annosta, joka sopisi kaikille. Siksi kannattaa mittauttaa joskus oma tasonsa.

Itse söin viime talven 75µg päivittäin ja d-vitamiinin taso veressäni oli 119 nmol/l.

Nuo eivät ole saantiSUOSITUKSIA, vaan korkein yläraja. Tolerable Upper Intake Levels eli siedettävä saannin yläraja. Ei siis määrä, joka olisi hyvä joka päivä nauttia. Mitä tulee kommenttiin nro 39, niin oikeasti - kuten tuosta HS:n sitaatista käy ilmi, ei täysin tiedetä, mikä on myrkytysraja. Esim. hypokalsemiaa ei synny ainakaan nopeasti yli kahdensadan mikrogrammankaan annoksilla, mutta jatkuva suuri käyttö voi aiheuttaa muita riskejä. JA olennaista: valtavilla annoksilla ei terveelle käyttäjälle ole mitään hyötyä, mutta rahanmenoa varmuudella on.

Kyllä voi käyttää noitakin annoksia päivittäin. Oleellisinta on se, mikä on d-vitamiinin määrä veressä. Sen olisi hyvä olla välillä 80-200 nmol/l. Mieluiten 125-200 nmol/l. Itse olen kuuullut, että taso yli 250 nmol/l alkaisi jo olla turhan korkea. Mutta myrkytysraja sekään ei suoraan ole. Lisähyötyä d-vitamiinista saa niin kauan kuin sen taso veressä on alle 125 nmol/l. D-vitamiinihan on hormoni ja jotta sen hormmonaaliset hyödyt saadaan irti, sitä tulisi olla veressä 125 nmol/l. Luustolle parhaat hyödyt saadaan vasta tasolla 100 nmol/l. (80 nmol/l on taso, jonka jälkeen luusto ei enää haurastu, muttei parhaiten vielä kovetukaan) D-vitamiinin imeytymisessä on eroja, joten ei ole tiettyä annosta, joka sopisi kaikille. Siksi kannattaa mittauttaa joskus oma tasonsa. Itse söin viime talven 75µg päivittäin ja d-vitamiinin taso veressäni oli 119 nmol/l.

No joo, 100-250 nmol/l on aika yleinen viitearvo - mutta se - huom - ei siis tarkoita samaa kuin päivittäinen mikrogrammamäärä.

Olet oikeassa, verestä mitatusta arvosta voi päätellä varmuudella, miten paljon ihminen on lisävitamiinien tarpeessa.

Koska kuitenkin se pitoisuus vaihtelee suuresti vuodenaikojen mukaan, verikokeessa pitäisi rampata monta kertaa vuodessa, mikä tietenkin on aika hullu ajatus.

Kannattaisin sen vuoksi ympärivuotista, mutta maltillista lisä-d-vitamiinin ottamista. Eli 10-20 mikrogrammaa, se riittää.

25-100 mikrogrammaa päivittäin taas on ihan HULLUA.

Kävin alkukeväästä tuossa verikokeessa syötyäni lokakuusta asti 75 µg päivässä. Tuskin arvoni siinä välissä oli vaihdellut niin hirveästi, että olisi ollut mitään syytä käydä koko ajan verikokeessa. Tuskin se oli tuota suurempikaan ollut, vai mitä tarkoitat, että arvo vaihtelee? Jos 200 nmol/l rajaa ei hätyytellä, sillä vaihtelulla ei ole varmaankaan väliä, vai?



10-20 µg:lla d-vitamiinia päivässä harva saavuttaa tason 125mol/l.



Kesälläkään minun ei tule oltua auringossa niin ahkerasti, että d-vitamiinia tulisi sen isommin.

Kävin alkukeväästä tuossa verikokeessa syötyäni lokakuusta asti 75 µg päivässä. Tuskin arvoni siinä välissä oli vaihdellut niin hirveästi, että olisi ollut mitään syytä käydä koko ajan verikokeessa. Tuskin se oli tuota suurempikaan ollut, vai mitä tarkoitat, että arvo vaihtelee? Jos 200 nmol/l rajaa ei hätyytellä, sillä vaihtelulla ei ole varmaankaan väliä, vai? 10-20 µg:lla d-vitamiinia päivässä harva saavuttaa tason 125mol/l. Kesälläkään minun ei tule oltua auringossa niin ahkerasti, että d-vitamiinia tulisi sen isommin.

Normaali-ihminen saavuttaa nuo veren tavoitetasot aivan mainiosti 10-20 mikrogrammalla (siis 10 lapselle ja 20 aikuiselle) - JOS syö monipuolisesti ja juo maitoa.

Ja totta kai d-vitamiinitasot vaihtelevat, etkö muka tiedä, että ihminen saa sitä runsaasti auringosta??? Eli kesällä - jos oleilee ulkona ja auringossa - tasot ovat selkeästi korkeammat kuin talvella. Kesällä voi olla, että mitään ylimääräistä d-vitamiinilisää ei tarvittaisi, talvella taas Suomen oloissa useimmat tarvitsevat.

Ruuasta ei saa kovin paljon d-vitamiinia, vaikka syö monipuolisesti ja käyttää maitoa. Luomumaidossa ei ole ollenkaan d-vitamiinia. Kesälläkin auringossa täytyisi olla 11-15 välillä ihoalueita paljaina, jotta d-vitamiinia muodostuu.

On totta, että 1/2 selän kokoinen alue muodostaa 250µg D-vitamiinia 1/2 tunnissa tuon kellonajan välillä, mutta itse pidän kesälläkin usein pitkiä housuja ja t-paitaa, sekä lippistä.



Viralliset saantisuosituksetkin muuttuivat juuri ympärivuotisiksi.

Lisäksi suomalaisilla yleisesti ottaen d-vitamiinin määrä veressä on alle 40 nmol/l.



Lainaus lähteestä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2005;121(16):1749-54:

"Seerumin kalsidiolipitoisuuksien perusteella arvioituna D-vitamiinin kokonaissaanti on kesäisin tyydyttävä mutta talviaikaan se ei riitä ylläpitämään tavoitteiden mukaista kalsidiolipitoisuutta huomattavalla osalla väestöstä. Suomalaisista 9–15-vuotiaista tytöistä 13 %:lla seerumin kalsidiolipitoisuus alitti talvella määrän 20 nmol/l ja 75 %:lla määrän 37,5 nmol/l 1990-luvun lopulla (Lehtonen-Veromaa ym. 1999)"

Eli ei lähelläkään hyviä arvoja.

Ruuasta ei saa kovin paljon d-vitamiinia, vaikka syö monipuolisesti ja käyttää maitoa. Luomumaidossa ei ole ollenkaan d-vitamiinia. Kesälläkin auringossa täytyisi olla 11-15 välillä ihoalueita paljaina, jotta d-vitamiinia muodostuu. On totta, että 1/2 selän kokoinen alue muodostaa 250µg D-vitamiinia 1/2 tunnissa tuon kellonajan välillä, mutta itse pidän kesälläkin usein pitkiä housuja ja t-paitaa, sekä lippistä. Viralliset saantisuosituksetkin muuttuivat juuri ympärivuotisiksi. Lisäksi suomalaisilla yleisesti ottaen d-vitamiinin määrä veressä on alle 40 nmol/l. Lainaus lähteestä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2005;121(16):1749-54: "Seerumin kalsidiolipitoisuuksien perusteella arvioituna D-vitamiinin kokonaissaanti on kesäisin tyydyttävä mutta talviaikaan se ei riitä ylläpitämään tavoitteiden mukaista kalsidiolipitoisuutta huomattavalla osalla väestöstä. Suomalaisista 9–15-vuotiaista tytöistä 13 %:lla seerumin kalsidiolipitoisuus alitti talvella määrän 20 nmol/l ja 75 %:lla määrän 37,5 nmol/l 1990-luvun lopulla (Lehtonen-Veromaa ym. 1999)" Eli ei lähelläkään hyviä arvoja.

Siteeraat itse Duodecimin tutkimusta, josta käy hyvin ilmi, että kesäisin sen auringon ansiosta d-vitamiinia saadaan riittävästi. Eli todellakin ne määrät vaihtelevat vuodenajoittain runsaasti.

Ja hei: 1990-luvun lopusta on moni asia muuttunut. D-vitamiinia lisätään nyt aika lailla maitotuotteisiin ja mm. levitteisiin. Maidosta saa HYVIN d-vitamiinia, desistä jo mikrogramman. Kalsiumin lisäksi...Levitteistä tulee 10 mikrogrammaa sadalta grammalta, eli päivän mittaan about pari mikrogrammaa.

Kalasta saa oikein erinomaisesti, esim. silakasta jo 19,5 mikrogrammaa sadasta grammasta, mikä on pieni annos.

(lähde Fineli.fi)

Ja päälle sitten tosiaan aurinko. Auringon d-vitamiinia tuova vaikutus EI RAJOITU vain kuumimpaan päiväaikaan. Ja pienikin määrä riittää, 15-20 minuuttia koko keholla pari kertaa viikossa.

http://www.nettiet.fi/teemat/terveys/art3392-Auringosta-ei-saa-tarpeeks…

Talvella tilanne on toinen, ja silloin d-vitamiinia pitää syödä - ei kuitenkaan tuollaisia järjettömiä määriä.

Jos Duodecimin tutkimuksessa mainitaan, että riittävästi, mutta kuinka paljon se on? Olen siinä käsityksessä, että Suomessa lääkärit varsinkin tuohon aikaan olivat sitä mieltä, että hyvä määrä on 40 nmol/l.

Jokatapauksessa jos arvot ovat noin huonoja yleisestiottaen, niin ei niitä 10-20µg 125nmol/l tasolle nosteta.

Ja 1µg desistä ei ole minusta mitenkään hurraa! -määrä. Ja kun todellisuus on usein se, ettei kalaakaan syödä tarpeeksi.



Mutta suosittelen ihmisille että mittauttakaa D-vitamiinin määränne, minullakaan se ei ollut tuon korkeampi kuin 119 nmol/l annostuksella 75µg päivässä. Kesän ajan olen jatkanut 50µg:lla päivässä, enkä usko annostuksen missään nimessä nostaneen tasoa yli 250nmol/l. Sitäpaitsi 50µg on todettu turvalliseksi saanniksi ympäri vuodenkin otettuna. Ja syön monipuolisesti. Käytän tosin luomumaitoa.

Jos Duodecimin tutkimuksessa mainitaan, että riittävästi, mutta kuinka paljon se on? Olen siinä käsityksessä, että Suomessa lääkärit varsinkin tuohon aikaan olivat sitä mieltä, että hyvä määrä on 40 nmol/l. Jokatapauksessa jos arvot ovat noin huonoja yleisestiottaen, niin ei niitä 10-20µg 125nmol/l tasolle nosteta. Ja 1µg desistä ei ole minusta mitenkään hurraa! -määrä. Ja kun todellisuus on usein se, ettei kalaakaan syödä tarpeeksi. Mutta suosittelen ihmisille että mittauttakaa D-vitamiinin määränne, minullakaan se ei ollut tuon korkeampi kuin 119 nmol/l annostuksella 75µg päivässä. Kesän ajan olen jatkanut 50µg:lla päivässä, enkä usko annostuksen missään nimessä nostaneen tasoa yli 250nmol/l. Sitäpaitsi 50µg on todettu turvalliseksi saanniksi ympäri vuodenkin otettuna. Ja syön monipuolisesti. Käytän tosin luomumaitoa.

Tuollahan juurikin laitoin linkin, jonka mukaan se ei ole jatkuvassa käytössä mahdollisesti turvallinen.

jatkuvassa käytössä ok, mutta 50 on. Zori!