OLENKO KÄSITTÄNYT OIKEIN: D-VITAMIINISTA ASIAA....

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(19):2030



J Clin Endocrinol Metab



in press



High-dose vitamin D intervention in infants - Effects on vitamin D status, calcium homeostasis, and bone strength



1Elisa Holmlund-Suila, 1Heli Viljakainen, 2Timo Hytinantti, 3Christel Lamberg-Allardt, 1Sture Andersson, 1,4Outi Mäkitie



J Clin Endocrinol Metab, julkaistu verkossa 29.8.



Nykysuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisällä voidaan turvata entistä paremmin vastasyntyneiden riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n D-vitamiiniannokset ovat vastasyntyneille turvallisia.



Suomessa on aiemmin suositeltu vastasyntyneille jopa 100 µg:n D-vitamiiniannoksia. Suositeltua annosta on sittemmin pienennetty, minkä perusteena on osittain ollut pelko suuriin annoksiin mahdollisesti liittyvistä haittavaikutuksista. Nykyään D-vitamiinia suositellaan annettavaksi kaikille imeväisille 10 µg vuorokaudessa. Useat asiantuntijat pitävät riittävänä seerumin kalsidiolipitoisuutena arvon 80 nmol/l ylittävää pitoisuutta. Tuore tutkimusnäyttö viittaa siihen, että nykysuositusten mukainen annostus johtaa liian pieneen seerumin kalsidiolipitoisuuteen eikä turvaa riittävää D-vitamiinin saantia.



Tutkimme terveistä vastasyntyneistä koostuvassa aineistossa eri D-vitamiiniannosten vaikutusta seerumin kalsidiolipitoisuuteen, kalsiumaineenvaihduntaan ja luustoon.

Tutkimuksessa satunnaistettiin sokkoutetusti 113 vastasyntynyttä saamaan D3-vitamiinia kahden viikon iästä kolmen kuukauden ikään saakka joko 10, 30 tai 40 µg vuorokaudessa. Tavoitteena oli saavuttaa kolmen kuukauden iässä arvon 80 nmol/l ylittävä seerumin kalsidiolipitoisuus ilman haittavaikutuksia.



D-vitamiinipitoisuuden lähtöarvot määritettiin syntymän jälkeen napaverinäytteestä, eikä pitoisuuksissa havaittu eroja ryhmien välillä. Napaverinäytteessä kalsidiolipitoisuus oli keskimäärin ainoastaan 53 nmol/l, vaikka valtaosa äideistä oli käyttänyt raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinilisää.



Kolmen kuukauden iässä lasten seerumin kalsidiolipitoisuus oli annoksen mukaan keskimäärin 88, 124 ja 153 nmol/l. Kalsidiolin tavoitepitoisuus seerumissa saavutettiin kaikilla lapsilla, joiden vuorokausiannos oli 30 tai 40 µg ja joiden hoitomyöntyvyys oli hyvä (yli 80 %). D-vitamiinipitoisuudella tai D-vitamiiniannoksella ei havaittu yhteyttä plasman kalsiumpitoisuuteen, seerumin parathormonipitoisuuteen tai virtsan kalsium-kreatiniinisuhteeseen. Seerumin kalsiumpitoisuus oli kaikilla lapsilla normaali.

Kolmen kuukauden iässä lasten sääriluun ominaisuuksia tutkittiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT). Suurten D-vitamiiniannosten havaittiin vaikuttavan suotuisasti luun kasvuun ja lujuuteen.



Tutkituilla, nykysuositusta suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saavutetaan suurempi seerumin kalsidiolipitoisuus ja taataan elimistön riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n vuorokausiannos osoittautui turvalliseksi. Suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia luuston kehitykseen. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään suurempien D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia.



1HYKS Lastenklinikka, Helsinki; 2Kätilöopiston sairaala, Helsinki; 3Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos (ravitsemustiede), kalsiumtutkimusryhmä; 4Folkhälsanin tutkimuskeskus, Helsinki



Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(19):2030







Tärkeä D-vitamiini, Lääkäri Antti Heikkilä

http://www.katsomo.fi/?progId=140659



Miksi pillereitä kannattaa syödä pimeällä eli kaikki mitä sinun pitää tietää D-vitamiinista

http://honkanen.wordpress.com/2012/10/04/d-vitamiini-ihmelaaketta-purki…



D-vitamiinilisän käyttö on perusteltua

http://hevoskuuri.fi/terveys-ja-ravinto/444-d-vitamiinilisaen-kaeyttoe-…

Ei se yli 50µg:kaan ole liikaa, tällaisen löysin tänään. Ilkka-lehden nettisivuilla julkaistu 4.9.12

Euroopan neuvosto pyysi Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSAa päivittämään turvallisena pidettävää D-vitamiinin päiväannosta. Nuorten ja aikuisten raja nostettiin 50 mikrogrammasta sataan mikrogrammaan päivässä.



Lapsilla raja on 50 mikrogrammaa ja alle vuoden ikäisillä 25 mikrogrammaa päivässä. Samaan aikaan on keskusteltu, ovatko suomalaiset D-vitamiinisuositukset riittäviä.



Tutkija Heini Hyvärinen THL:stä muistuttaa, että turvallinen yläraja ja suositukset ovat kaksi eri asia. Myös Suomessa viranomaissuositusten turvallisena pidettävän päiväannoksen yläraja on pitkäaikaiskäytössä sata mikrogrammaa.



-Maltillisuus kuitenkin kannattaa, sillä suurten D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta hyvin. Liian suuret kerta-annokset voivat myös johtaa akuuttiin liikasaantiin, Hyvärinen sanoo.



D-vitamiinilisiä suositellaan kasvuikäisille, raskaana oleville, imettäville ja iäkkäille. Muulle väestölle D-vitamiinilisää suositellaan, jos ruokasuositukset eivät täyty. Niiden mukaan kalaa tulisi syödä kaksi-kolme kertaa viikossa ja vähärasvaisia tai rasvattomia maitovalmisteita puoli litraa päivässä. Leivälle tulisi käyttää vitaminoituja ravintorasvoja.



Valtion ravitsemusneuvottelukunta tarkistaa parhaillaan D-vitamiinin suositusmääräyksiä ja uusia odotetaan syksyn kuluessa.



Professori Ilari Paakkari Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta toteaa, että puheet D-vitamiinin myrkyllisyydestä ovat liioiteltuja.



-Myrkytysoireita ei ole tavattu aikuisilla 250 mikrogramman päiväannoksillakaan. Tämän määrän saa jo puolen tunnin oleskelusta auringonvalossa. Se mikä on luonnollista, ei voi olla kovin väärin.



Paakkari toteaa, että D-vitamiinin tarve on kuitenkin yksilöllinen ja ilman verikoetta sitä on mahdoton tietää. Tarpeeseen vaikuttavat muun muassa ikä, paino, ihon pigmentin määrä, pukeutuminen ja aurinkovoiteiden käyttö.



http://www.ilkka.fi/arki-ja-elämä/d-vitamiinista-tulossa-taas-uudet-suo…

Ei se yli 50µg:kaan ole liikaa, tällaisen löysin tänään. Ilkka-lehden nettisivuilla julkaistu 4.9.12

Euroopan neuvosto pyysi Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSAa päivittämään turvallisena pidettävää D-vitamiinin päiväannosta. Nuorten ja aikuisten raja nostettiin 50 mikrogrammasta sataan mikrogrammaan päivässä.



Lapsilla raja on 50 mikrogrammaa ja alle vuoden ikäisillä 25 mikrogrammaa päivässä. Samaan aikaan on keskusteltu, ovatko suomalaiset D-vitamiinisuositukset riittäviä.



Tutkija Heini Hyvärinen THL:stä muistuttaa, että turvallinen yläraja ja suositukset ovat kaksi eri asia. Myös Suomessa viranomaissuositusten turvallisena pidettävän päiväannoksen yläraja on pitkäaikaiskäytössä sata mikrogrammaa.



-Maltillisuus kuitenkin kannattaa, sillä suurten D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta hyvin. Liian suuret kerta-annokset voivat myös johtaa akuuttiin liikasaantiin, Hyvärinen sanoo.



D-vitamiinilisiä suositellaan kasvuikäisille, raskaana oleville, imettäville ja iäkkäille. Muulle väestölle D-vitamiinilisää suositellaan, jos ruokasuositukset eivät täyty. Niiden mukaan kalaa tulisi syödä kaksi-kolme kertaa viikossa ja vähärasvaisia tai rasvattomia maitovalmisteita puoli litraa päivässä. Leivälle tulisi käyttää vitaminoituja ravintorasvoja.



Valtion ravitsemusneuvottelukunta tarkistaa parhaillaan D-vitamiinin suositusmääräyksiä ja uusia odotetaan syksyn kuluessa.



Professori Ilari Paakkari Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta toteaa, että puheet D-vitamiinin myrkyllisyydestä ovat liioiteltuja.



-Myrkytysoireita ei ole tavattu aikuisilla 250 mikrogramman päiväannoksillakaan. Tämän määrän saa jo puolen tunnin oleskelusta auringonvalossa. Se mikä on luonnollista, ei voi olla kovin väärin.



Paakkari toteaa, että D-vitamiinin tarve on kuitenkin yksilöllinen ja ilman verikoetta sitä on mahdoton tietää. Tarpeeseen vaikuttavat muun muassa ikä, paino, ihon pigmentin määrä, pukeutuminen ja aurinkovoiteiden käyttö.



http://www.ilkka.fi/arki-ja-elämä/d-vitamiinista-tulossa-taas-uudet-suo…

Meillä syödään 20 mikrogrammaa, (koululaiset ja vanhemmat).



Emme juo edes kaupan vitaminoitua maitoa kotona, mutta en ole silti nostanut D-vitamiinimäärää tuon isommaksi.

Minä syön 25 mikrogrammaa ja oon aikuinen. Juon lisäksi d-vitaminoitua maitoa.



D-vitamiini on muuten ihan ylihinnoiteltua Suomessa. Ostin just Kanadasta 10 eurolla 500 kpl purkin (25 mikrog).

kyllä sitä hengissä pysyy ilman d-vitamiiniakin mutta kun haluaa sen kaikki hyvät vaikutukset niin pitää ottaa enemmän kuin 20mg, jopa lasten!

Nuo on hyviä määriä. Vielä jos käyttää paremmin imeytyviä öljypohjaisia kapseleita

Miniä.

Mansikan ja vadelman makua.

Päiväannos 2-10- vuotiaille on 1 tabletti.



Alle 2- vuotiaille olen antanut nestemäisiä tippoja.



http://www.multitabs.fi/tuotteet/mini/

A-vitamiinilisää ei suositella missään tapauksessa. A-vitamiinin saanti on suomalaisilla täysin riittävää ilman vitamiinilisää. A-vitamiinin liikasaannista on vakavia haittavaikutuksia. Lapsille ei tulisi koskaan syötää mitään monivitamiinitabletteja joissa on A-vitamiinia.

Pitäiskö sun hakea apua hysteeriaasi?



Ehkä ne ei Multi-tabsilla tiedä mitä ihminen saa syödä? :)



Kyllä ihminen tarvitsee myös A- vitamiinia!

http://fi.wikipedia.org/wiki/A-vitamiini



6

A-vitamiini



A-vitamiiniksi kutsutaan kaikkia niitä aineita, joilla on retinolin biologinen aktiivisuus.

Näihin kuuluvat eläinperäiset retinoidit, kasviperäiset A-vitamiinin esiasteet eli

karotenoidit, kuten -karoteeni, sekä monet synteettiset retinolin kaltaiset aineet.

A-vitamiinin saantisuositus ilmaistaan retinoliekvivalentteina (RE), jolloin erilaisten

karotenoidien retinoliaktiivisuus on muunnettu yhdeksi yksiköksi. Uusimmat tutkimukset

ovat osoittaneet, että karotenoidien imeytyminen ja muuttuminen A-vitamiiniksi on

aiemmin luultua tehottomampaa ja melko vaihtelevaa. Sen vuoksi vastaavuuskertoimia

on tarkennettu seuraavasti:

1 RE vastaa

l 1 ?g ravinnon tai valmisteen A-vitamiinia (retinolia)

l 2 ?g valmisteen -karoteenia

l 12 ?g ravinnon -karoteenia

l 24 ?g muita ravinnon A-vitamiinin esiasteena toimivia karotenoideja

(mm. -karoteeni ja -kryptoksantiini)



A-vitamiinilla on monia tärkeitä tehtäviä. Se osallistuu mm. näköaistimuksen syntyyn,

epiteelikudoksen aineenvaihduntaan ja immuunijärjestelmän toimintaan. Sitä tarvitaan

myös kasvuun, kehitykseen ja lisääntymiseen. A-vitamiinin pääasialliset lähteet

ravinnosta ovat kasvisten karotenoidit, lähinnä -karoteeni, sekä eläinkudosten valmis

A-vitamiini. Karotenoidien imeytyminen suolistossa vähenee annoksen suuretessa, ja ne

varastoituvat ensisijassa kudosten ja solujen rasvaliukoisiin osiin. Pääosa retinolista

varastoituu maksasoluihin ja loput rasvakudokseen.



A-vitamiinin tarpeen arviointiperusteita on hiukan muutettu ja uusimmat saantisuositukset

perustuvat määriin, joilla varmistetaan kehossa retinolin riittävät varastot.

Suositusten tasoa on lievästi alennettu edellisiin suosituksiin verrattuna lapsilla ja

naisilla lukuun ottamatta raskausaikaa.



Beeta-karoteenin runsas saanti ruoasta tai ravintoainevalmisteista ei aiheuta A-vitamiinin

liikasaantiin liittyviä myrkytysoireita. Pitkäaikainen runsas -karoteenin saanti voi

näkyä ihon kellertymisenä, mikä on kuitenkin vaaratonta. Pitkäaikaiseen, runsaaseen

A-vitamiinin saantiin retinolina liittyy haittavaikutuksia, minkä vuoksi sille on asetettu

suurin hyväksyttävä saantiraja. A-vitamiinin liikasaannin on havaittu olevan yhteydessä

sikiön kehityshäiriöihin, luuston tiheyden heikkenemiseen ja lantion murtumien

lisääntyneeseen riskiin. Riski saada liikaa A-vitamiinia pelkästään ruoasta on pieni.

Raskaana oleville naisille ei kuitenkaan suositella maksan syöntiä sen suuren

A-vitamiinipitoisuuden vuoksi.



Suomalaisten A-vitamiinin saanti on suosituksiin nähden runsasta kaikissa ikäryhmissä.

Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan naisten A-vitamiinin saanti oli keskimäärin

926 ?g/vrk ja miesten 1039 ?g/vrk. Kolmasosa A-vitamiinista saadaan kasviksista,

hedelmistä ja viljavalmisteista karotenoideina, kolmannes lihasta ja lihavalmisteista sekä

kananmunista. Loppuosa saadaan pääasiallisesti ravintorasvoista ja maitovalmisteista.

kauanko kestää että tämä D-vitamiinivillitys menee ohi ja huomataankin että hups, ne isot D-vitamiinimäärät mitä ihmiset söivät terveyshyötyjen toivossa ovatkin tavalla tai toisella pitkän päälle haitallisia...

Rasvaliukoisten A- ja D-vitamiinien runsas saanti erityisvalmisteista voi aiheuttaa myrkytystilan, mutta myös runsasta vesiliukoisen B6-vitamiinin saantia tulee välttää.



Rasvaliukoiset A- ja D-vitamiini kertyvät elimistöön saannin ollessa runsasta, jolloin myrkytysoireiden kehittyminen on mahdollista. Suuret A-vitamiiniannokset lisäävät ihon sarveistumista ja talin-eritystä. Äkillisen myrkytyksen oireita ovat kallonsisäisen paineen nousu ja ihon hilseily. Pitkäaikaisessa liika-annostuksessa on todettu ihomuutosten lisäksi maksavaurioita ja luuston haurastumista. Turvallisen saannin yläraja on A-vitamiinilla kymmenkertainen suositeltuun saantitasoon verrattuna. Raskauden aikana A-vitamiinin liikasaanti voi lisätä sikiön epämuodostumien riskiä. Tällaista on kuitenkin todettu vain A-vitamiinia sisältävien erityisvalmisteiden käyttöön liittyen, ei pelkästään ravinnosta saadun A-vitamiinin aiheuttamana.

kauanko kestää että tämä D-vitamiinivillitys menee ohi ja huomataankin että hups, ne isot D-vitamiinimäärät mitä ihmiset söivät terveyshyötyjen toivossa ovatkin tavalla tai toisella pitkän päälle haitallisia...

sille mikä on veren d-vitamiinipitoisuus jotta luut pysyy vahvana yms. eikä sitä millään 10ug:n päiväannoksella saavuta hyvä jos keskellä kesääkään.

http://www.terve.fi/kysy-asiantuntijalta-nipo-lasten-monivitamiinivalmi…



Lasten monivitamiinivalmisteet ja A-vitamiini





Torstai, 14. kesäkuu 2007 Kysymys:



Miksi apteekeissa on myynnissä lukuisia monivitamiinivalmisteita joita suositellaan lapsille vaikka ne sisältävät A-vitamiinia, jotkut jopa yli saantisuositusten? Suomalaiset lastenlääkärit suosittavat että A-vitamiinilisää EI ANNETA lapsille ( http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=sae49… ) ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vitamiininsaantisuositukset ovat selvät ( http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvotteluk unta/FIN11112005.pdf ): alle 6kk - 6kk - 2 v 300 mikrogrammaa / vrk 2 - 5 v 350 mikrogrammaa / vrk 6 - 9 v 400 mikrogrammaa / vrk 10 - 13 v 600 mikrogrammaa / vrk Naiset 700 mikrogrammaa / vrk Miehet 900 mikrogrammaa / vrk



Tästä huolimatta Vitol-tipat ja Vitol-helmet sisältävät A-vitamiinia 300 mikrogrammaa / vuorokausiannos, Multi-tabs Mini 400 mikrogrammaa / vuorokausiannos, Sana-sol 500 mikrogrammaa / vuorokausiannos ja Möllerin kalanmaksaöljy jopa 1090 mikrogrammaa / vuorokausiannos!



Miksi kuluttajia ei informoida näistä pitoisuuksista ja niiden vaaroista? Tunnen lukuisia ihmisiä joille on apteekista suositeltu näitä tuotteita apteekista ja niitä suositellaan jopa neuvoloista!





Vastaus:



Hei! Hyvä että olet huomioinut näin tärkeän asian. Totta on, että mainitsemasi A-vitamiinin saantisuositukset ovat osittain ristiriidassa joidenkin monivitamiinivalmisteiden kanssa. Saatavilla on myös monivitamiinivalmisteita ilman A-vitamiinia. Normaalia ja monipuolista ruokaa syövä lapsi ei tarvitse monivitamiinilisää, vaan pelkästään D-vitamiinivalmiste riittää, mikäli D-vitamiinia ei tule tarpeeksi ravinnosta (vitaminoidut maidot, kala 2-3x/vko). Koska ruokavaliot ja tarpeiden yksilöllinen vaihtelu on suurta, voi myös A-vitamiinilisä olla joillekin tarpeen. A-vitamiinia tarvitaan kasvuun, ihon ja limakalvojen hyvinvointiin sekä hämäränäkemiseen. Koska A-vitamiini, kuten myös D-, E- ja K-vitamiini, on rasvaliukoinen vitamiini, täytyy saantimäärien kanssa olla tarkkana, ettei vitamiinia pääse kertymään elimistöön liikaa. Yliannosteltuna A-vitamiini on haitallista. Jatkuvat suuret A-vitamiinin annokset voivat ylittää maksan varastointi- ja hajotuskyvyn ja aiheuttaa myrkytyksen. Maksa sisältää runsaasti A-vitamiinia eikä sitä tästä syystä suositella alle 1-vuotiaille ja senkin jälkeen syöntiä on hyvä rajoittaa muutamaan kertaan kuukaudessa sekä runsaan A-vitamiini- että raskasmetallipitoisuuden vuoksi. Muita A-vitamiinin lähteitä ravinnossa ovat kasvisten karotenoidit, lähinnä beetakaroteeni, munankeltuainen ja ravintorasvat. Beetakaroteenia on runsaasti kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä. Beetakaroteeni muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi. A-vitamiinin esiasteiden, karotenoidien runsaskaan nauttiminen ei yleensä elimistössä johda A-vitamiinimyrkytykseen, koska elimistössä karotenoidien muuttuminen A-vitamiiniksi on säädeltyä A-vitamiinitilan mukaan. Riski saada A-vitamiinia liikaa pelkästään ruoasta on pieni. Saantisuosituksia on syytä noudattaa, mutta todellinen haitallinen määrä on kuitenkin aika kaukana suositusmäärästä, joten jos päivittäinen saanti silloin tällöin hieman ylittyisikin, ei se tarkoita vielä haitallista ylisaantia. Monivitamiinivalmisteisiin on koottu vitamiinit ja hivenaineet päivittäisten saantisuositusmäärien mukaisesti, ettei saanti ainakaan jäisi alle suositusmäärän. Turhaan niitä ei kuitenkaan kannata lapsille eikä aikuisillekaan antaa, jos ruokavalio on monipuolinen. Jos lapsi on erittäin huono syömään tai on pidempään toipilaana, voi monivitamiinivalmistetta käyttää vaikka kuurina.

joka kyllä kieltää jokaiselta potilaana olevalta lapselta A-vitamiinipitoiset D-vitamiinivalmisteet, kun sattuu kohdalla.



Näiden monivitamiinivalmisteiden A-vitamiinipitoisuuksista on keskusteltu lääkäripiireissä paljonkin. Fakta on se, että vitamiineja myyvät firmat ovat liikeyrityksiä, joiden pääasiallinen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Ihmiset katsovat vitamiinipurkkia ostaessaan, mitä se sisältää ja mitä enemmän vitamiineja mainitaan, sitä todennäköisemmin valmiste menee kaupaksi.



Esim. tuossa Multi tabs Minissä ei alunperin ollut A-vitamiinia, mutta se lisättiin siihen myöhemmin, jotta kauppa kävisi paremmin. Valmistaja ei ole suostunut A-vitamiinia pillereistä poistamaan, vaikka suomalaiset lastenlääkärit selkeästi kieltävät A-vitamiinilisän lapsilta. A-vitamiinin lisääminen ei ole laitonta ja se mainitaan tuoteselosteessa, joten asialle ei voi mitään.



t. hysteerinen 7

ei ole kovinkaan luotettava lähde monessakaan asiassa ja vielä harvemmin lääketieteellisissä kysymyksissä.



t. 7&14

kauanko kestää että tämä D-vitamiinivillitys menee ohi

Menee ohi nykyisen kaltainen sairastuttaminen ja palataan kuitenkin tuonne 60-luvun suosituksiin.

'D-vitamiinin saantisuositus on ollut Suomessa 100-125 µg/vrk vuosina 1940-1964. Vuosina 1964-1975 suositus oli 25 µg/vrk jota muutettiin 1992 jolloin suositusta laskettiin 10 µg/vrk.'

Nykyiset suositukset ovat liian alhaiset ja pitäisi palata 1960-luvun suosituksiin. Toistuvasti saamme tiedotusvälineitä lukea miten väestö saa liian vähän d-vitamiinia. D-vitamiinipitoisuus on helppo mitata verikokeella ja sen mukaan määrätä oikea annos. Terveydentilasta tämä mittaus kertoo paljonenemmän kin esimerkiksi nykyisenkaltainen kolesterolimittaus joten ihmettelen miksi d-vitamiinipitoisuuksien mittaus ei ole vakio testi. Puheet siitä, että suomalaiset saavat ravinnosta riittävästi d-vitamiiniä ovat vahvasti liioiteltuja.

Arvon lääkäri nyt kertoo!



Ostan tasan valmiin paketin ja noudatan sen päiväannoksia.



6

Nykyisinhän pyritään pikemminkin koko ajan toitottamaan, että ravinnosta EI SAA riittävästi D-vitamiinia ja lisä on tarpeen.



Saantisuosituksista olen kanssasi samaa mieltä, niitä pitäisi nostaa ja niitä epäilemättä tullaan nostamaan. D-vitamiinipitoisuustestit ovat turhaa rahanhukkaa ja nostavat kustannuksia, vitamiinia voidaan ongelmitta suosittaa kaikille.