Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
41-vuotiaana äidiksi. kannattaako mun vielä?
11.09.2012 |
oon tällä hetkellä siis 40-vuotias ja mulla on 12-vuotias tytär. ollaan alettu miehen kanssa kesäkuusta lähtien haaveilemaan toisesta lapsesta tosissaan ja nyt mietittäis et pistettäiskö yrittäminen tässä kuussa päälle.
tyttökin olisi sitten teini-ikäinen kun hänestä tulisi isosisko ja uskon että sisarus olisi mieluinen yllätys, on hän välillä nimittäin aina sitä toivonut. vaikka on meillä myös 2-vuotias hauveli ja tytölle on ollut siitä paljon seuraa, mutta eihän se sisarusta kuitenkaan korvaa.
joten mitäpä ootte mieltä. :)
Kommentit (7)
jos lapsi tulisi olemaan vaikeasti vammainen niin tuskin häntä pitäisin, voin ihan näin suoraan sanoa ja ei millään pahalla...
kohta varmasti joku tulee tähän ketjuun perään kommentoimaan että jos asenne on tuo niin ei niitä lapsia kannata kyllä enempää hankkia. antaa tulla sitten vaan.
mutta uskon että se vauva-arki tulee olemaan rankkaa, koska onhan mulla kokemusta jo yhdestä vauvasta. mutta sitten että ikää 41v, vauva ja kaikenlisäksi vielä vammainen. en jaksaisi. joten jos tietäisin että lapsesta on tulossa vammainen, tekisin varmaan abortin ja sitten päätettäisiin että lasta ei enää yritetä vaan tämä yksi saa meille riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sille tuntuu niin antaa palaa! Kerranhan sitä eletään ;) Parempi ainakin yrittää kuin harmitella sitten loppuelämä tekemätöntä.
Sisaruksistakin voi olla toisilleen paljon iloa elämässä, viimeistään sitten aikuisena kun ikäero tasoittuu.
että heistä olisi siis paljon iloa toisilleen.
veikkaisin että nyt jos meille vauva sitten syntyisi niin esikoinen ottaisi oikean pikkuäidin roolin ennemmin kuin että olisi leikkikaveri, vaikka varmasti myös pikkuisen kanssa leikkisikin vaikka eivät enää silleen saman ikäisen tasoissa olekkaan, mutta viihdyttääkseen pikkuista. rakastaisi kovasti. :)
Tosiaan paljon helpompaa kuin ekan kanssa. Kumpikin oli koliikkivauvoja, mutta kuopuksen kanssa sen osasi jo ottaa rennosti. Välissä oli kolme "normaalia" lasta. Vammaisen kanssa varmasti olisi ollut rankkaa, mutta niin se on kai nuoremmillekin äideille.
että esikoinen oli 16v, toinen 10v, kolmas 8v kun neljäs syntyi, olin 41 v.
Ja varsinkin nuo keskimmäiset sisarukset jumaloi tuota kahden vuoden ikään ehtinyttä sisarustaan kovasti =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettehan tiedostaneet myös sen asian, että aina se vammaisuus ei näy ultrissa ym. En halua pelotella ja todennäköisesti kaikki menee hyvin, jos päätätte lasta yrittää, mutta halusin vain tuoda esiin yhden pointin. Olette varmaan tätäkin miettineet..
Onnea yritykseen!
Alue: Aihe vapaa
ole itsestäänselvyys. Kromosomivikojen riskikin on reippaasti lisääntynyt...
Mutta jos tiedostat nämä asiat niin go for it...
Itse en enää tuossa iässä lähtisi tuohon, sain kuopukseni viime vuonna ja vauva-aika otti tosissaan voimille ja olen "vasta" 35v.