Hei oikeasti koiraihmiset: Onko koirat teille samanarvoisia (tai jopa tärkeämpiä) kuin lapsenne?!

Meillä on kaikki yhtä tärkeitä, niin ihmiset kuin eläimetkin. Tämä ei tietenkään tarkoita että kaikilla on samat oikeudet, vaan kukin kykyjensä mukaan. Samoin kuin ei meillä ihmislapset päätä raha-asioista tai omasta ruokavaliostaan, koska heillä ei ole siihen kykyä, niin eläimilläkin on meidän aikuisten niiden omaksi turvallisuudeksi ja hyvinvoinniksi asettamia sääntöjä. Se että kaikilla ei ole samoja oikeuksia, ei tarkoita etteivätkö ne olisi yhtä tärkeitä. 

Meillä kyllä koirat nukkuu sängyssä, koska nautimme itse siitä, ja nekin nauttivat. Yksi koirista nukkuu pojan sängyssä ja kaksi meidän vanhempien sängyssä. Emme myöskään tingi koirien ruoista, koska se on tärkeää niiden hyvinvoinnille. Jos tulisi tiukkaa taloudellisesti, tinkisimme tasapuolisesti kaikkien ruoasta, ei niin että tinkisimme ensin vain eläinten ruoista. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi sanoa että pelastaisi koiransa ennemmin kuin vieraan lapsen?? Sairasta! Kyllä minä koiranomistajana pelastaisin ensin kaikki lapset olivat sitten kenen tahansa! Sit on eri asia pelastaako koiransa vai rapajuopon tai narkkarin ensin...

Minusta taas rapajuoppo tai narkkari ei ole yhtään vähemmän arvokas kuin ns. kunnollisempi ihminenkään. Enkä myös pidä ihmisiä eläimiä arvokkaampana tai toisinpäin. Kaikki mikä on elävää, on minullle yhtä arvokasta, sillä pidän elämää pyhänä, ilmenipä se koppakuoriaisessa tai koirassa tai ihmisessä (vaikka siinä narkkarissa tai sarjamurhaajassakin). Yritän omassa elämässäni välttää aina elämän tuhoamista kuin voin, ja siksi olen kasvissyöjäkin, ollut jo 16 vuotta. 

Tuollainen pelastamistilanne - siinä tekisin niin kuin intuitioni siinä hetkessä sanoisi. Ennalta asetettuja arvojärjestyksiä ei olisi. ja voisipa olla niinkin että menisi pupu pöksyyn enkä uskaltaisi mennä yrittämään pelastaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan koiraani, eläimiä ylipäätään, enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä. Omat lapset, vanhemmat ja sisko menevät edelle, muut ihmiset merkitsevät vähemmän kuin koirani. Ihminen on aika turha, julma eläin.

Ihminen on julma, sitä en kiellä. En kuitenkaan oikein sisäistä koskaan tätä argumenttia, koska myös eläin on julma. Jos koirat olisivat kehittyneet älykkyydeltään yhtä pitkälle kuin ihminen, olen melko varma, että olisivat myös julmia. Meillä on kuitenkin sama kehitystausta koiran kanssa. Siksi minusta huono perustelu nostaa koira ihmisen tasolle. Joku muu syy olisi parempi, ihan vaikka se, että koiralla on samanlainen itseisarvo luontokappaleena kuin ihmiselläkin. 

Btw, koirien jalostus on mennyt aivan liian pitkälle. Ei olisi ikinä pitänyt jalostaa niitä näin kauas luonnosta. Joskus kun katsoo koiria, tulee ehkä vähän surullinen mieli siitä, että tuossa tuo koira nyt menee, koska ihminen on halunnut siitä itselleen lemmikin sen sijaan, että juoksisi vapaammin luonnossa. No, eiköhän jalostus ole käytännössä tullut tiensä päähän ja sieltä on nyt saatu esiin ne kaikki ääripäät, mitä on jalostettavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta koirani on minulle arvokkaampi kuin jonkun toisen lapset.

Kyllä minun koirani lopetettaisiin, jos se purisi lasta, oli sitten kenen lapsi tahansa. Ja lapsen pelastaisin ennen koiraani, oli kenen lapsi tahansa.

Täsmälleen samaa mieltä! Ihmettelen kyllä miksi tämä vastaus oli saanut niin paljon alapeukkuja???

Jos koiria ja ihmisiä koskisivat samat säännöt ja vapaudet, niin kenellekään ei olisi hyvä olla.

Olen itse erittäin eläinrakas ja omista lemmikeistäni hyvää huolta pitävä ihminen. Huolenpito ja eläinrakkaus näkyy siten, että koirani ovat hyvin koulutettuja ja kasvatettuja, ne voivat kulkea mukanani tai jäädä kotiin ilman että kukaan stressaantuu, harrastan koirien kanssa niiden roduille sopivia lajeja, huolehdin liikunnasta, hyvästä ruokinnasta ja terveydestä.

Koirillani ei silti ole minkään valtakunnan oikeuksia kulkea makuuhuoneissa tai keittiössä. Ne eivät nuku sängyssä tai sohvilla, eivätkä ne norkoile ruokaa keittiönpöydän ääressä ruoka-aikana. Koirilla on omat nukkumapaikkansa, jotka ovat niiden omia rauhoittumispaikkoja ja turvapaikkoja, minä eikä kukaan mene häiritsemään niitä omille paikoilleen, eikä koirat puolestaan tule häiritsemään minun unta tai sotkemaan sänkyä. Koirat myös tietävät ruoka-aikansa ja luottavat saavansa riittävästi ruokaa, eivätkä ne järjestä mitään kohtausta siitä etteivät ne saa keittiössä kärkkyä joka suupalaa.

Koirat eivät nähdäkseni ole mieltänsä pahoittaneet näistä järjestelyistä. Ne ottavat jokaisen perheenjäsenen iloisesti vastaan ja ovat kaikinpuolin tasapainoisia ja kivoja lemmikkejä, vaikkei niillä olekaan samoja nukkumapaikkoja ihmisten kanssa eivätkä ne käytä koko taloa, eikä syö samalta lautaselta.

Rakkaus koiria kohtaan tarkoittaa sitä, että koiraa kohdellaan koirana ja sille järjestetään rotutyypillisiä tehtäviä harrastuksen tai työn muodossa ja että koira kasvatetaan hyväkäytöksiseksi ja kestämään ihmiselämän mukana tuomia stressitilanteita, kuten kulkemista vieraissa paikoissa vieraiden ihmisten ja eläinten parissa ja ettei koira kärsi ahdistuksesta ja epävarmuudesta.

Ei kenenkään tarvitse ottaa koiraa sänkyyn sotkemaan ja levittämään punkkeja siksi että koira kokisi olevansa rakastettu lapsi.

Aina tää ikuinen kiista palavasta talosta ja pelastusjärjestyksestä!!!

Tilanne on ilmeisen onnellisesti meille kaikille vieras, joten emme voi tietää miten todella toimisimme. Joku pelastaisi ensimmäiseksi itsensä ja läppärin, joku passinsa ja pankkikorttinsa -. Jotkut lamaantuisivat niin, että jäisivät itse järjettömästi liekkeihin.

Mutta eiköhän jokainen, jonkinlaisen toimintakyvyn säilyessä, pyrkisi pelastamaan KAIKKI elävät olennot siinä järjestyksessä kuin se on mahdollista. Itse toivottavasti heivaisin ensin koirani ja kissani pihalle, soittaisin 112 ja sen jälkeen katsoisin voisinko auttaa "lapsia ja vanhuksia", koiria, kissoja, hamstereita ulos palavasta talosta järkevästi ja turvallisesti.

Enkä ainakaan (toivottavasti!) jättäisi lemmikkejäni jonkun naurettavan ihmiset aina ensin! -periaatteen takia liekkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta koirani on minulle arvokkaampi kuin jonkun toisen lapset.

Kyllä minun koirani lopetettaisiin, jos se purisi lasta, oli sitten kenen lapsi tahansa. Ja lapsen pelastaisin ennen koiraani, oli kenen lapsi tahansa.

Täsmälleen samaa mieltä! Ihmettelen kyllä miksi tämä vastaus oli saanut niin paljon alapeukkuja???

Johtuisiko siitä, että monet lopettaisivat koiran, jos se puree lasta, tilanteeseen katsomatta?

Mielestäni on väärin lopettaa koira, jos lapsi on saanut toistuvasti häiritä ja ehkä jopa satuttaa koiraa ja lopulta se näykkäisee/puree kun kokee olonsa uhatuksi ja turvattomaksi.

Jos taas ilman mitään syytä käy kimppuun, on asia eri, mutta silloinkin veisin koiran tutkimuksiin ja löydösten perusteella tekisin päätöksen.

Ihmiset tulevat aina ensin. Rakit, katit ja muut karvajalkaiset vasta sitten. Ihmisen pelastamatta jättämisestä seuraa pahimmillaan vankeustuomio. Pelastamistilanteissa ne tunteet on laitettava syrjään ja ajateltava asiaa toisella tavalla. Eläimet ovat kuitenkin vain eläimiä, vaikka olisivat kuinka rakkaita. Olen hoitanut ammatikseni erilaisia eläimiä monta vuotta ja monen monta karvajalkaa on myös pitänyt lähettää viimeiselle matkalleen, en osaa ajatella eläimiä ihmisarvoisina, vaikka ne minulle tärkeitä ovatkin.

Aika jännää spekulaatiota täällä jotkut jaksavat käydä. En kyllä ymmärrä miksi joku on hankkimassa koiraa, jos epäilee ettei rahat riitä edes koiranruokaan, vaan koiralle tullaan tiukan paikan tullen tarjoamaan ruoantähteitä. Mites jos perheen lemmikki paljastuukin moniallergiseksi, joka terveenä pysyäkseen tarvitseekiin niitä kaikkein kalleimpia eläinlääkäriasemilla myytäviä ruokia? Tai hankkia laumaeläin, jolle suunnitellaan "omaa paikkaa" kylppäriin? Ehkä kannattaisi miettiä hamsterin tai vielä mielummin pehmokoiran hankintaa.

Itselleni kyllä lapseni ovat tärkeämpiä kuin koirani tai marsuni. Vastaavasti jopa marsuni on minulle tärkeämpi kuin kuka tahansa tuntematon ihminen. Tuttuus sitten vaikuttaakin arvoasteikkoon, mutten ole sen kummemmin alkanut arvottaa naapurinlapsia vastaan lasteni gerbiilit. Pidän selviönä, että naapurille hänen lapsensa ja lemmikkinsä ovat tärkeämpiä kuin minun vastaavani. 

Tämä ei tarkoita sitä, että koirieni "oikeudet" menisivät kenenkään lapsen oikeuksien edelle. Eli koirista ei saa olla yhdellekään lapselle haittaa tai harmia, ei edes silloin, kun jostain lapsesta olisi koiralle häiriötä. 

Hätätilanteessa yrittäisin tietysti pelastaa kaikki mahdolliset elävät olennot, vauvoista kanarialintuun, välittämättä omistussuhteista. Kuin moni teistä muuten spekuloi, kenet lapsistaan ( tai isovanhemmistaan, sisaruksistaan) pelastaisi tulipalosta, jos vaan yhden ehtisi pelastaa?

Pistetääs rouville "Sofien valinta".

Kenet lapsistasi valitsisit kaasukammiojonossa?

Ihmiset on ihmisiä ja eläimet on eläimiä. Joka muuta väittää ja asettaa eläimet tasavertaiseen asemaan ihmisten kanssa niin on vähän päästään pipi. :/

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei tarkoita sitä, että koirieni "oikeudet" menisivät kenenkään lapsen oikeuksien edelle. Eli koirista ei saa olla yhdellekään lapselle haittaa tai harmia, ei edes silloin, kun jostain lapsesta olisi koiralle häiriötä.

Tulee aina mieleen tarina lopetetusta koirasta, joka puri lasta. Sitten löytyi 23 nitojan niittiä koiran korvasta. Totta tai ei, niin samanlaisia tosia tarinoitakin on paljon.

Lapset ja koirat kannattaa pitää erillään myös koiran turvallisuuden takia. Mutta eihän kukaan sitä omista kullannupuistaan uskoisi. Sairasta lopettaa koira, joka on vain hädissään puolustanut itseään, koira äärimmäisen harvoin on mikään arvaamaton peto, vaan äärimmäisen ennustettavasti toimiva eläin ennemminkin. Minäkin puolustaisin itseäni, jos lapsi kävisi kimppuun jonkun kättä pidemmän kanssa... Vastuu noissa purematapauksissa on 100% aikuisen, joka ne sanktiot ansaitsisi. Ei koiran tai lapsen, ei ollenkaan.

Tuosta lauman arvojärjestyksestä: Laumateoria on vanhentunut teoria, joka aikoinaan syntyi siitä, kun tutkittiin vangittuina eläviä susia ja oletettiin koirien noudattavan samaa arvojärjestystä.

Kun sitten tutkittiin luonnossa eläviä susia, huomattiin, että niillä ei samanlaista laumahierarkiaa esiinny. Samoin huomattiin, että koiria ja susia ei voida verrata keskenään, sillä koirat jäävät ikuisesti noin nelikuukautisen sudenpennun tasolle, ovat siis ns. ikuisia lapsia. Eli uusimman tutkimustiedon mukaan koira suhtautuu omistajaansa vähän niin kuin äitiin tai isään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alistaminen tai "paikan näyttäminen" ym. ei todellakaan ole koiralle hyväksi, vaan koiraa pitäisi ohjata ja opettaa ilman fyysisiä rangaistuksia ja palkitsemalla.

 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on ihmisiä ja eläimet on eläimiä. Joka muuta väittää ja asettaa eläimet tasavertaiseen asemaan ihmisten kanssa niin on vähän päästään pipi. :/

Ja höpöhöpö!

Mikä ihmisestä tekee arvokkaamman kuin sitruunaperhosesta?

Ihminen on toiminnallaan aiheuttanut niin paljon pahaa itselleen ja ympäristölle, että se on pahin ja turhin olento maailmassa.

Oletteko te jotain uskovaisia, jotka kuvittelette, että Homo sapiens sapiensilla on joku erityinen merkitys universumissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan koiraani, eläimiä ylipäätään, enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä. Omat lapset, vanhemmat ja sisko menevät edelle, muut ihmiset merkitsevät vähemmän kuin koirani. Ihminen on aika turha, julma eläin.

Ihminen on julma, sitä en kiellä. En kuitenkaan oikein sisäistä koskaan tätä argumenttia, koska myös eläin on julma. Jos koirat olisivat kehittyneet älykkyydeltään yhtä pitkälle kuin ihminen, olen melko varma, että olisivat myös julmia. Meillä on kuitenkin sama kehitystausta koiran kanssa. Siksi minusta huono perustelu nostaa koira ihmisen tasolle. Joku muu syy olisi parempi, ihan vaikka se, että koiralla on samanlainen itseisarvo luontokappaleena kuin ihmiselläkin. 

Btw, koirien jalostus on mennyt aivan liian pitkälle. Ei olisi ikinä pitänyt jalostaa niitä näin kauas luonnosta. Joskus kun katsoo koiria, tulee ehkä vähän surullinen mieli siitä, että tuossa tuo koira nyt menee, koska ihminen on halunnut siitä itselleen lemmikin sen sijaan, että juoksisi vapaammin luonnossa. No, eiköhän jalostus ole käytännössä tullut tiensä päähän ja sieltä on nyt saatu esiin ne kaikki ääripäät, mitä on jalostettavissa. 

Logiikkasi hieman ontuu. Ihminen voi valita käytöksensä, esimerkiksi julmuuden, toinen eläin ei sitä valintaa tee. Jalostamisesta olen samaa mieltä, se on mennyt sairaaksi, mutta ei tule mieleenkään päästää spanieliani luontoon ja vapauteen, nykykoira elää symbioosissa ihmisen kanssa😊. Edelleenkin oelastaisin koirani ennen kuin esim. Vittumaisen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta koirani on minulle arvokkaampi kuin jonkun toisen lapset.

Vittu mitä ihmisperseitä täällä pyörii! Toivottavasti sun koiras osaa elvyttää sut, koska mun lapsi, joka on ensihoitaja, pelastaa tietenkin koirasi ahdistuksesta, ettei tarvitse kärsiä omistajansa typeryydestä!

Ensin omat lapset, sitten lähiperhe ja seuraavaksi koirani. Vieras ihminen, lapsi tai aikuinen, jäisi viimeiseksi, sori vaan.

"Armeliaisuus alkaa kotoa", sanoi jo kirkkoisä Augustinus.

Kyllä lemmikit kuuluvat lähipiiriin, naapurin lapset eivät ole perhettäni, josta ensijaisen vastuuni kannan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan koiraani, eläimiä ylipäätään, enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä. Omat lapset, vanhemmat ja sisko menevät edelle, muut ihmiset merkitsevät vähemmän kuin koirani. Ihminen on aika turha, julma eläin.

Ihminen on julma, sitä en kiellä. En kuitenkaan oikein sisäistä koskaan tätä argumenttia, koska myös eläin on julma. Jos koirat olisivat kehittyneet älykkyydeltään yhtä pitkälle kuin ihminen, olen melko varma, että olisivat myös julmia. Meillä on kuitenkin sama kehitystausta koiran kanssa. Siksi minusta huono perustelu nostaa koira ihmisen tasolle. Joku muu syy olisi parempi, ihan vaikka se, että koiralla on samanlainen itseisarvo luontokappaleena kuin ihmiselläkin. 

Btw, koirien jalostus on mennyt aivan liian pitkälle. Ei olisi ikinä pitänyt jalostaa niitä näin kauas luonnosta. Joskus kun katsoo koiria, tulee ehkä vähän surullinen mieli siitä, että tuossa tuo koira nyt menee, koska ihminen on halunnut siitä itselleen lemmikin sen sijaan, että juoksisi vapaammin luonnossa. No, eiköhän jalostus ole käytännössä tullut tiensä päähän ja sieltä on nyt saatu esiin ne kaikki ääripäät, mitä on jalostettavissa. 

Logiikkasi hieman ontuu. Ihminen voi valita käytöksensä, esimerkiksi julmuuden, toinen eläin ei sitä valintaa tee. Jalostamisesta olen samaa mieltä, se on mennyt sairaaksi, mutta ei tule mieleenkään päästää spanieliani luontoon ja vapauteen, nykykoira elää symbioosissa ihmisen kanssa😊. Edelleenkin oelastaisin koirani ennen kuin esim. Vittumaisen ihmisen.

Puhuin hypoteesissä eli jos koiran älyllinen kehitys olisi mennyt yhtä pitkälle, se luultavasti olisi lajina yhtä julma kuin ihminenkin. Nythän koira ei tietenkään valitse mitään, koska sen älykkyys ei riitä siihen. En tietenkään päästäisi sitä spanielia luontoon. Tarkoitin, että JOS koirien jalostus ei olisi mennyt niin pitkälle, ne olisivat vapaampia elämään luonnollisessa elinympäristössään. Ihminen kesytti ja jalosti koiran itsekkäistä syistä. Itse kyseenalaistan, onko ihmisellä oikeutta kesyttää eläintä lemmikikseen. 

En pelastaisi vierasta muksua ennemmin kun koirani mutta vieraan aikuisen kyllä. Ei se lapsi tajua mitään kuolemasta jos on pieni eikä sillä oo ees elämää takana, pahemmin kaikkeen vaikuttaa jos joku suuren lähipiirin ja lupaavan elämän omistava aikuinen kuolee.