Lue keskustelun säännöt.
Hei oikeasti koiraihmiset: Onko koirat teille samanarvoisia (tai jopa tärkeämpiä) kuin lapsenne?!
10.09.2012 |
Viikonloppuna kahvittelin kahden kaverini kanssa. Toisella lapsia, toisella lapsi ja koira. Tuli puhetta nukkumisjärjestelyistä.
Koiraton kaverini on miettinyt koiran hankintaa, koska lapset sitä kovasti haluaisivat. Koiranomistajakaveri hymähti, että sängyssä voi ainakin tulla ruuhkaa, jos kolmen lapsen kanssa sänkyyn ilmestyy vielä koiranpentu (sanoi tämän siis puoliksi vitsillä). Koiraton kaveri vähän hämmästyi ja tokaisi aika tomerasti, että no eihän se koira sänkyyn tule nukkumaan, sille laitettaisiin oma paikka vaikka aluksi kylppäriin ja sitten esim. olohuoneeseen. Että hän ei kyllä ala koiran kanssa nukkua samassa sängyssä!
Tästä seurasi kiivas keskustelu siitä, miksi lapset saavat eri oikeuksia kuin koirat. Koirallisen mielestä siis lapset ja koirat ovat tällaisessa(kin) asiassa ihan yhtä tärkeitä, molemmilla tulisi olla samat oikeudet!
En vaan voi ymmärtää tällaista ajatusmaailmaa, laittaa nyt koirien, eläinten, hyvinvointi samalle viivalle kuin lasten! Itelläni ei ole minkäänlaisia lemmikkejä, mutta sanoohan sen nyt maalaisjärkikin, että koirat on eläimiä, ei niitä samasteta ihmisiin, ei niiden paikka ole ihmisten rinnalla vaan tulevat "laumassaan" aina ihmisten jälkeen! Koiranomistajakaveriani tällainen ajatusmaailma tuntui loukkaavan kovasti. Tuntui, että lapsi se koira on siinä kuin oikeakin lapsi!
Eikö tässä mennä vähän mönkään koirankasvatuksessa?
Kommentit (125)
Mutta kyllä ihmishenki ja etenkin lapsen, menee kyllä ennen koiraani. Siis jos palavasta talosta pitäisi pelastaa koira tai lapsi (oli sitten kenen tahansa) niin kyllä lapsi lähtisi matkaan.
Meillä koira tietää paikkansa ja on hierarkiassa alimpana. En tosin ole koskaan koiraani edes verrannut ihmiseen. Koira on koira ja koiraa pitää kohdella koirana, eikä tämä tarkoita huonoa kohtelua. Pikemminkin, kun koira rinnastetaan ihmiseen ja kohdellaan kuin ihmistä/lasta, niin koira kärsii siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on useampaan otteeseen sanottu että laki velvoittaa. Käsittääkseni laki velvoittaa auttamaan ihmistä (ikä ei vaikuttane), mutta tämä kaiketi pätee vain silloin, kun oma henki ei ole vaarassa? Ainakin SPRn ensiapukurssilla sanottiin, että auttaa täytyy vain silloin, kun sen voi tehdä itseään vaarantamatta. Tulipaloesimerkki on siten huono, koska en usko, että laki varsinaisesti velvoittaa siinä muuhun kuin palokunnan soittamiseen, mutta ei tosiaankaan kenenkään hakemiseen palavasta talosta.
Mutta kyllä ihmishenki ja etenkin lapsen, menee kyllä ennen koiraani. Siis jos palavasta talosta pitäisi pelastaa koira tai lapsi (oli sitten kenen tahansa) niin kyllä lapsi lähtisi matkaan.
Meillä koira tietää paikkansa ja on hierarkiassa alimpana. En tosin ole koskaan koiraani edes verrannut ihmiseen. Koira on koira ja koiraa pitää kohdella koirana, eikä tämä tarkoita huonoa kohtelua. Pikemminkin, kun koira rinnastetaan ihmiseen ja kohdellaan kuin ihmistä/lasta, niin koira kärsii siitä.
Mutta tässä oli kyllä oma näkemykseni hyvin tiivistettynä.
Alkuperäisessä viestissäni en siis koittanut herättää keskustelua omien koirien ja toisten perheiden lasten keskinäisestä arvojärjestyksestä, vaan saman perheen jäsenten hierarkiasta. Perheenjäsenhän se koirakin toki on, sen ymmärrän.
ap
Jos maailma loppuu ja saisit pelastaa vain yhden ihmisen sinun lisäksesi, niin kenet pelastaisit? Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit sinne jonkun mukaan...jos hoitaisit naapurin lasta ja ufot hyökkää, jos perheinesi telttailet leijonan luolan lähellä ja leijona hyökkää´niin kenet pelastaisit, jos pääsisit kuurakettiin viiden ihmisen kanssa niin...
Jutteleeko täällä aikuiset ihmiset keskenään, vai lapset? Voiko naiset olla NÄIN yksinkertaisia?
Meillä koirat nukkuu sängyssä jos haluaa ja kyllä rinnastan koirani ihmiseen, koska elää ja hengittää niin kuin mekin on myös silloin ihan saman arvoinen. Jos nyt planeetalta joku rotu pitäisi poistaa se olisi ihminen. Me tuhoamme planeetan ja kohtelemme muita eläimiä huonosti. Jos emme voi elää sovussa luonnon ja muiden eläinten kanssa, meitä ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla on koiria, mutta lapsia en tee. Koirani ovat myös tärkeämpiä kuin kenenkään lapset. Tai muut perheeni ulkopuoliset ihmiset ja eläimet ylipäätään. Se ei tarkoita, että inhimillistäisin eläintä kuitenkaan ja koirille on tiukka kuri. Vieressä kyllä nukkuvat, ovat niin lämpöisiä<3
Mulla on aina ollut koiria ja ne on vain koiria. Jos tulipalo tulisi ja mun pitäisi valita pelastanko sarjamurhaajan vai oman koiran, pelastaisin sarjamurhaajan, koska ihmishenki on arvokkaampi kuin koiran tai minkään eläimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman arvoisia perheenjäseniä lapset ja koirat, kumpienkin hyvinvoinnista huolehditaan ja kasvatetaan yksilölle sopivalla tavalla parhaiten kykyjemme mukaan. Koiria on eriluontoisia ja persoonallisuus näilläkin eläimillä näkyy, yhtä lailla koirille kuin lapsille on kodissa rajat ja toimintavat, joita noudatetaan. Koirat ei sänkyyn tule, lapset saavat toki tulla. Koirat tulevat laumassa eli perheessämme ihmisten jälkeen ja uskovat myös lapsia. Kummatkaan eivät määrää perheen tahtia mutta lapsien kanssa asioista pystyy keskustelemaan, koirien kanssa asiat ovat enemmän mustavalkoisia. Onnellinen on se koira, joka luottaa laumansa tekemiin päätöksiin ja tietää paikkansa laumassa. Samalla laillla jos lapsille antaa liikaa vastuuta ja päätöksien teko valta, kärsii siinä kehitys ja ei se lapsi tai koira silloin onnellisimmillaan ole, ilmenee varmasti käytöshäiriöinä kumpaisellakin.
Ei tietenkään koira ole tärkeydessä lähelläkään lapsia. Eikä meillä nuku vanhempien sängyssä sen kummemmin koirat kuin lapsetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koira on perheenjäsen, jolla on oikeus olla rauhassa lapsilta. Koira ei nuku sängyssä eikä sohvalla, mutta sillä on kaksi mukavaa petiä, joihin taas lapsilla ei ole asiaa.
Jos koira alkaisi osoittaa agressiivisuuden merkkejä lapsia kohtaan tai lapsi tulisi allergiseksi, koira muuttaisi ilman muuta isälleni. On itse sanonut, että koira on tervetullut asumaan hänelle tarvittaessa. Onneksi niin koska tuo koira on mulle niin rakas, etten sitä vieraalle myisi vaikka mikä olisi.
Kun molemminpuolinen kunnioitus on olemassa, elämä sujuu varsin mukavasti, eikä koiraa tarvitse lytistää tai lapsia nostaa jalustalle.
Ap, olet oikeassa. Koira on hierarkiassa ihmisten alapuolella, vaikkakin perheenjäsen. Meillä on jokaiselle omat nukkumapaikat ja niissä pääsääntöisesti nukutaan. Minusta se aiheuttaa vaan levottomuutta, jos nukutaan milloin missäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiramme on erittäin tärkeä, mutta ei ole siis ihminen vaan lemmikki. Sänkyyn en ota, mutta sohvilla ym saa vapaasti oleilla. Imurointia vähin kerran päivässä, varsinkin näin kevätaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut koiria ja ne on vain koiria. Jos tulipalo tulisi ja mun pitäisi valita pelastanko sarjamurhaajan vai oman koiran, pelastaisin sarjamurhaajan, koska ihmishenki on arvokkaampi kuin koiran tai minkään eläimen.
Pelastaisitko siis sarjamurhaajan ennemmin kuin (pelastus)koiran, joka on pelastanut ihmishenkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut koiria ja ne on vain koiria. Jos tulipalo tulisi ja mun pitäisi valita pelastanko sarjamurhaajan vai oman koiran, pelastaisin sarjamurhaajan, koska ihmishenki on arvokkaampi kuin koiran tai minkään eläimen.
Pelastaisitko siis sarjamurhaajan ennemmin kuin (pelastus)koiran, joka on pelastanut ihmishenkiä?
Tietenkin. Ihminen menee aina koiran edelle vaikka olisi millainen sekopää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut koiria ja ne on vain koiria. Jos tulipalo tulisi ja mun pitäisi valita pelastanko sarjamurhaajan vai oman koiran, pelastaisin sarjamurhaajan, koska ihmishenki on arvokkaampi kuin koiran tai minkään eläimen.
Pelastaisitko siis sarjamurhaajan ennemmin kuin (pelastus)koiran, joka on pelastanut ihmishenkiä?
Siinä ois semmoinen ongelma että sarjamurhaajan auttamatta jättäminen (jos siis auttamaan pystyy vaarantamatta omaa henkeään) on käsittääkseni rikos?
Meille koirat on rakkaita ja perheenjäseniä, mutta silti vain koiria. Ne eivät nuku sängyllä (paitsi jos lapset haluavat ne sinne pyytää) tai sohvilla. Ne vaihtavat kotia tarvittaessa ja elävät ihan koiran elämää. Ne voidaan tarvittaessa eristää ilman huonoa omaatuntoa. On ihan selvää, että ihmiset menevät niiden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on taatusti omat koirat tärkeämpiä kuin muiden ihmisten lapset, vaikka en koiriani "ihmisinä" pidäkään ja ne eivät nuku sängyssä. Olen vaan niin SAIRAS luonteeltani. Mielestäni ihmiset ovat eläimiä siinä kun muutkin eläimet, eivät ihmiset ole mitenkään ylempiarvoisia. Ja lisäksi pidän omia perheenjäseniäni tärkeämpinä kuin vieraita ihmisiä, ensin pelastaisin palavasta talosta omat lapseni ja lemmikkini, sitten vasta vieraat ihmiset.
Minunkin mielestäni tämä on oikea ja luonnollinen "arvojärjestys". Omista läheisistä ja laumoista pidetään ensin huolta, sitten vasta vieraammista.
En osaa pitää ihmistä sinänsä mitenkään arvokkaampana tai ylempänä olentona kuin eläintä. Sitä paitsi on ihmisen velvollisuus huolehtia niiden olentojen hyvinvoinnista, jotka se on lajina alistanut käyttöönsä jalostamalla niitä huvikseen ja hyödykseen.
Olen ihan sosiaalinen ja lämmin ihminen ja toivon kaikille - ihmiseläimille ja muille - hyvää ja suojelevaa klaania tai laumaa ympärilleen... mutta en esimerkiksi itke päivittäin Syyrian vauvojen kauheaa kohtaloa. Enemmän minua huolettaa kissani kilpirauhasarvot.
Rakastan koiraani, eläimiä ylipäätään, enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä. Omat lapset, vanhemmat ja sisko menevät edelle, muut ihmiset merkitsevät vähemmän kuin koirani. Ihminen on aika turha, julma eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut koiria ja ne on vain koiria. Jos tulipalo tulisi ja mun pitäisi valita pelastanko sarjamurhaajan vai oman koiran, pelastaisin sarjamurhaajan, koska ihmishenki on arvokkaampi kuin koiran tai minkään eläimen.
Pelastaisitko siis sarjamurhaajan ennemmin kuin (pelastus)koiran, joka on pelastanut ihmishenkiä?
Tietenkin. Ihminen menee aina koiran edelle vaikka olisi millainen sekopää.
Silloinkin kun sarhamurhaajan uhriksi olisi päätynyt vaikka oma puolisosi tai lapsesi?
siinä että pelastaa vieraan ihmisen... sen pitäisi olla ihan normaali toimintatapa ja vielä lakikin velvoittaa... Rakastan koiraamme ja pidän siitä hyvää huolta, mutta kyllä pelastaisin kaikki mahdolliset lapset (ja muutkin ihmiset).. eläimet osaavat joskus itsekin toimia ja jos koiralla on jäljellä vaikka n. 5v, lapsen kuolema traumatisoi koko perheen seuraaviin sukupolviin saakka... koiraäiti ei lastansa itke. Täytyy toivoa ettet koskaan joudu valitsemaan