Oletko koskaan lyönyt ketään?

Mä olen tapellut lapsena milloin kenenkin kanssa, enimmäkseen oman veljen. Miestäni olen muutaman kerran vedellyt ympäri korvien, en tosin enää kun ei ole syytäkään. LAsta olen läppässyt joskus, mutta sitä en kyllä hyväksy itseltäni ollenkaan, ja onneksi sitä ei ole enää tapahtunut. Olin ihan varma, etten koskaan läppäsisi lastani, mutta niin ne vaan lapsuudenkodin mallit pukkasi esiin, kun hermo meni. Onneksi opettelin toiset keinot tilanteiden hallintaan.

En hyväksy lyömistä muutenkaan yleensä, tosin en ole hysteerinen sen suhteen. Lapseni opetan siten, että ensin ei saa lyödä, eikä pienempää/tyttöä saa lyödä, mutta itseään saa puolustaa jos tarve vaatii.

Ekaluokalta muistuu mieleen tapaus, jossa huvikseen löin saman luokan oppilasta nyrkillä kasvoihin, kaatui maahan ja tämän nenästä alkoi valua verta sekä alkoi pillittämään kuin pikkutyttö. Silloin nauratti, vaikka rehtorin kansliaan tukasta sen jälkeen raahattiinkin. Aikuisiällä parhaiten muistuu mieleen eräs todella hyvin perille mennyt lyönti, joka johti ko. henkilön käsivarren murtumiseen :)

Sain jonkin kiukunpuuskan, järkytyin itsekin. En kyllä kovaa lyönyt, mutta silti. Häpesin hirveästi Sain kyllä onneksi anteeksi. Sen jälkeen olen osannut hillitä itseni.

En ole lyönyt koskaan. En varmaan edes osaisi..?

Ala-asteella kun mua kiusattiin 3 vuotta,sen kerran pimahdin ja vetelin sitä pahinta kiusaajaa (poika) aivan täysillä... No,siihen loppui kiusaaminen,mutta itsellä oli paha olo kauan.



Toisen kerran erästä mieheni silloista kaveria (ex-kaveri),joka mieheni sammuttua yritti ängetä samaan sänkyyn... Pari kertaa jouduin tujauttaan ihan lujaa,puhe ei mennyt perille ja muutenkin jätkä oli mua 40cm pidempi ja n.80kg painavampi... Onneksi se lyönteihin havahtui ja poistui paikalta... Hän ei siis ollut edes pahemmin kännissä... Tästäkin jäi tavallaan paha maku suuhun,mutta parempi näin kuin et ois raiskannut...



Ja kolmannen kerran miestäni,se oli se kerta johon hänen juomisensa loppui.. oltiin hotellissa yötä ja mies ihan kaatokännissä,yritin auttaa vessaan,et ois oiksennellut sinne,mutta sain palkinnoksi läimäyksen avokämmenellä suoraan naamaan (puoli vahinko),tästä suivaantuneena vetäisin takaisin,mikä sai mieheen hetkellisen tolkun ja sain sen vessaan...

Lisäksi huitaisin laukulla yhtä poikaa 9v, lyönyt kahta seurustelukumppaniani sekä läimännyt lastani ja koiraa. niin ja heittänyt kerran kissan seinään...

Tosin ylpeä ei voi olla jos lasta joutuu lyömään. En ole kuitenkaan lyönyt hillitsemättömässä tilassa.

Veljeä useinkin, isää ehkä pari kertaa. Ne ei hävetä tippaakaan, minusta perhepiirissä pitää saada tuulettaa.

Esikoista tukistin ja retuutin pienenä, mutta lopetin sen sittemmin, koska tuntui pahalta lyödä heikompaa. Saman veroista saa kyllä mätkiä! Miestä olen toistaiseksi vain heitellyt esineillä.

parasta yläastekaveriani, exääni ja nykyistänikin. Äitiäni, veljeäni ja exääni löin itsepuolustustilanteessa, pitkän fyysisen ja henkisen väkivallan päätteeksi. Kahta muuta tapausta en voi puolustella ja kadun niitä vilpittömästi.

veljeäni, mutta puolustin vaan itseäni. :) Aikuisena olen lyönyt(antanut poskelle litsarin) miehelleni viime jouluna, koska hän aattona joi jo aamusta ittensä niin känniin, että sammui puolilta päivin. Ei päästy haudoille eikä joulupäivälliselle perheeni luo. Silloin suutuksissani läsäytin. Seuraavana päivänä pyydettiin molemmin puolin anteeksi.

Kerran erästä poikaystävääni, ja seurustelusuhde päättyi siihen. Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi niin, mutta silloin toki toivoin muuta.



Sen jälkeen en ole lyönyt ketään ja toivottavasti en ikinä tule lyömäänkään.

Sekä nuoruudessa erästä poikakaveria, joka tosin löi ensin minua. Niin ja äitiäni ollessani 14v.