Miksi niin moni ostaa ok-talon ja sitten huomaakin, ettei ok-talossa asuminen ole häntä varten?

Monelle tulee yllätyksenä pihaan liittyvien töiden paljous

En tunne ketään joka olisi tehnyt noin. Ap yleistää yhden tapauksen perusteella vähän liikaa.

Jospa sun kaveriperhe myy, koska haluavat myyntivoittoa ja esittävät tekosyyksi, etteivät jaksa.

Yksi kaveriperhe = niin moni??

Parin vuoden sisään tuttavapiirissä ja naapurustosta muuttanut pois 3 perhettä tästä syytä ja 2:lla talo myynnissä.

Ja tälläkin palstalla saa silloin tällöin lukea, miten talon ostaminen kaduttaa.

Vai peitelläänkö talousvaikuksia sillä ettei jaksanutkaan leikata nurmikkoa?

ap.

Minä en tunne ketään, joka olisi vaihtanut pois omakotitalosta tuosta syystä.

Jos ei olisi muuta harrastusta kuin talon ja pihan kimpussa puuhastelu, niin mikäpä siinä. Mutta meillä on, kaikki perheenjäsenet harrastavat jotain+ lasten harrastukset työllistävät vanhempiakin. Ja olisi mukava välillä vain ollakin, ilman että jokin homma painaa takaraivossa. Meidän perheelle sopisi parhaiten rivari ja sellainen hommataankin heti kun ehditään myymään talo.

Minä en tunne ketään, joka olisi vaihtanut pois omakotitalosta tuosta syystä.

riittää niin hirveästi työtä, ettei sen lisäksi muka ehtisi mitään muuta elämää. Ei siellä nyt sentään päivittäin huhkita kolme tuntia-

Itsensä joutuu kolaamaan ulos talosta sydäntalvella, että pääsee autolle= 15-20min

Nurmikon leikkuuseen saa menemään pari kertaa viikossa 2h. Sitten loppu on pelkkää rapsuttelua silloin tällöin ihan sen mukaan minkä verran tahto pitää istutuksia tai hyötypuutarhaa.

Syksyllä yhtenä päivänä kaivetaan lehdet pois ränneistä. Kerätään risut pois.

En tunne ketään joka olisi tehnyt noin. Ap yleistää yhden tapauksen perusteella vähän liikaa.

Jospa sun kaveriperhe myy, koska haluavat myyntivoittoa ja esittävät tekosyyksi, etteivät jaksa.

Me tehtiin just näin. Rakennettiin ensin mieleisemme talo ja ehdittiin 2,5 vuotta siinä kun saimme talosta ostotarjouksen eikä se ollut edes myynnissä! Ostajalla oli kova hinku saada talo joten vedettiin hinta ihan tappiin ja saatiin todella ruhtinaallinen myyntivoitto.

En kehdannut sanoa sitä kavereille koska olisivat vain alkaneet kadehtia ja tekaisin hätävalheeksi että ei oikein jaksettu niitä pihahommia. :=)

Tuleeko ne talon hommat tai oma jaksaminen/laiskuus/tms yllätyksenä? Kaveriperhe myy jo toista omakotitaloaan, koska pihatyöt tympii. Välillä asuivat vanhassa puutalossa, jossa ei omaa pihaa, mutta sitä ennen oli myös oma talo, josta luopuoat juuri siksi, etteivät jaksaneet niitä hommia.

siis noin 80-luvun puolivälissä syntynyt, luulee että okt asuminen on vain pahnoilla makaamista ja takkatulen tekemistä. Ovat asuneet lapsina okt:ssa ja vanhemmat ovat tehneet kaikki työt, joten ne tulevat yllätyksenä. Usein myös kustannukset tulevat yllätyksenä.

Itse maksan mielelläni vähän enemmän ja teen vähän enemmän töitä asumisen eteen ihan jo siksi että nyt on omaa rauhaa, lähimmät naapurit asuvat noin kilometrin päässä, oma kasvimaa ja tilaa pitää muutamia hyötyeläimiä.

Ei se okt asuminen vain ole kaikille. Toiset tykkää tyttäristä ja toiset äideistä. Typerää nyt on vain se, ettei oteta selvää etukäteen niistä kustannuksista ja työn määrästä.

Monet asiat voivat tulla yllätyksenä. Itse olin kerrostalossa asuessani ahkera parvekekukkien ystävä, ja haaveilin omasta kokonaisesta pihasta.



Nyt kun mulla on oma piha, niin ei se olekaan niin hauskaa kun on paljon työtä. Teen vaan pakolliset perusjutut, että piha on siisti enkä todellakaan tee sitä millään intohimolla.



Mitä sitten jos omakotitalo on jonkun mielestä virheostos? Sitten sen voi myydä ja elämä jatkuu. Ei talo ole mikään lapsi mihin pitää sitoutua elämäkseen.

Audi tai bemari.



Ja sitten on meitä kenelle se on ainoa oikea elämäntapa:) Rakastan kaikkia töitä mitä talossa ja pihassa löytyy!! Luon lunta pihasta tai katolta ihan yhtä mielelläni kuin poimin mustikat ja hedelmät omalta 3000m2 pihalta näin loppukesästä...



Itse itselle rakennettu ja rakastettu koti:)

Ja monia virhevalintojaan voi korjata.

Tai sitten koetaan jonkinlaista sosiaalista painetta, näyttämisen pakkoa, pitää hommata se omakotitalo että voisi lukea itsensä kunnon kansalaiseksi.

Ainakin meidän mieli on muuttunut monesti aikuisiällä. Ensin haluttiin elää ulkomailla, sitten Suomessa, sitten maaseudulla, sitten kaupungissa, sitten alkoi taas ulkomaat houkuttaa, muutettiin maaseudulle, sieltä taas kaupunkiin.



Välillä meillä on ollut lemmikkieläin, sitten taas ei, sitten taas on.



Välillä on ollut sohva ikkunan vieressä, välillä taas kaukana ikkunasta. Välillä on huvittanut vuokrata mökki koko kesäksi, välillä ollaan lennetty Balille. Välillä ollaan laitettu puutarhaa, seuraavana vuonna annettu sen olla omin nokkineen.



Niin se mieli muuttuu.

ok-taloa pidetään yleisesti jonain normina, jokaisen lapsiperheen haaveena (vaikka tiedän ettei se sitä ole kaikille!). Helposti sitä vaan menee näihin odotuksiin mukaan ja sitten huomaa ettei se tehnytkään onnelliseksi. Meille ainakin kävi näin. Itse haluaisin muuttaa pois mutta mies viihtyy...

rivareita ja kerrostaloasuntoja edes suurin piirtein samoilla neliöillä. tai sitten niiden hinnat on niin paljon korkeampia kuin omakotitalojen. okt on halvin vaihtoehto ja helpoiten saatavilla muutenkin

"pakkohaave", jotakin sellaista mikä vaan on pakko saada, ettei ole b-luokan kansalainen. Ainakin pk-seudun ulkopuolella. Ja nykyään puhutaan eri asumismuodoista vain siitä näkökulmasta, mitkä ovat välittömät asumiskustannukset, jolloin omakotitaloasumiseen liittyvät muut kustannukset eivät tunnu tärkeiltä - vaikka jossain vaiheessa ne voivat alkaakin tuntua liian isolta menoerältä.

kun oli 15v ja kivaahan se oli kun mulla oli omassa käytössä koko yläkerta eli tilaa oli mutta ei siellä tekeminen loppunut. Tosin en mä niit hommia tehnyt edes vaan vanhempani mutta kuitenkin tuli nähtyä ihan tarpeeksi. En missään nimessä muuttaisi ok-taloon, nyt asutaan 100 neliön kerrotaloasunnossa ja pois en vaihtaisi. Tai no, siinä tilanteessa kyllä että joku tekisi ne ok-talon hommat ;)