Voi hyvää päivää... kaveri fb:ssa ei näköjään löydä pätemistä itsellään, pätee vaan pojallaan

Mussa ei ole mitään hyvää.

No en mäkään keksi tässä elämäntilanteessa paljon muuta päivitettävää kun lapsista kertomisen. Aina tylsää, myömnetään. Ja totta kai kehun lapsiani, hehän ovat täydellisiä.

Suo siellä vetelä täällä. Koititpa päteä millä hyvänsä niin aina saa kateutta niskaansa. Mutta onhan se taivaan tosi, että päteminen on mukavaa ja siitä saa itselle hyvän mielen. Ap:n viestistä näkee selvästi, että ap:llä on oikeasti jotain muuta hampaankolossa facebook kaveriaan kohtaan. Tunnusta vaan rohkeasti mikä kaverissa oikeasti nyppii. Toiseksi, miksi pidät kavereinasi facebookossa tyyppiä josta et edes pidä?? Mikä järki?? Onko se pätemistä ap:n taholta, että hei katsokaa mulla on näin paljon facebook kavereita olen sosiaalinen ja mukava ihminen? Pane nyt se facebook kiinni ja tee jotain niin että sinäkin voit päteä facebookissa!

Jos olisin jatkuvan arvostelun ja "mikset voi olla niin kuin se ja se, mikset voi olla kaveri niiden ja niiden kanssa, mikset yritä olla yhtä hyvä kuin se ja se, mikset voi laihduttaa, älä syö noin paljon jne jne" -mantran sijasta saanut enemmän vilpitöntä kannustusta, niin ehkä minusta olis voinut tulla jotain muuta kuin kolmekymppisenä työstä toiseen ajelehtiva elämäntapainkkari...

Ei niin mitään. täällä kotonani neljän seinän sisällä istuskelen päivästä toiseen...

ettei vaan tule paha mieli, on just niitä tulevia työelämän luusereita ja 25-vuotiaita eläkeläisiä, joille tulee työelämässä yllätyksenä että siellä voi joutua vertaamaan suorituksia ja voivoi sentään, kun siitä tulee sitten pääkoppa niin pipiksi ettei ikinä enää voi mennä töihin.

Joo, ei oo vielä liian myöhäistä ja aion tehdä asialle jotain.

Minusta on normaalia että puhutaan lapsien koulunkäynnistä ja myös niistä onnistumisista. Olisiko parempi jos lapsi kiikuttaa kotiin seiskan numeron? Saako silloin asiasta mainita?



Kun ajattelee mitä kaikkea ihmiset siellä facebookissa juttelee ja laittaa ihmisille tietoa niin ei tuo ole mitään PÄTEMISTÄ. Ihan hienoahan se on ja minä lähinnä ihmettelisin jos lapseni saisi ainoana kympin jostain kokeesta. Ei siis sillä että katsokaa nyt kun lapseni tästä yksittäisestä kokeesta saa kympin vaan miksi muut ei saaneet. Ainahan luokalla on useampi joka saa kympin, vielä useampi ysin ja kasin. Jotka myös on hyviä numeroita!



Äitinä iloitsen lapseni onnistumisesta mutta joku perkele siinä on että pitää aina muistaa se että lapsi ei osaa tätä ja tota tai muuten vaan kehu haisee ja sehän on ihan kamalaa.



Minusta se on kamalempaa jos katsotaan vaikka jotain laulukilpailua ja siinä kun laulaja poraa vanhemmilleen kun ei päässyt jatkoon, niin vanhemmat kehuu miten hyvä ja paras lapsi on vaikka oikeasti ei edes osaa laulaa..

Laulu voisi olla hyvä harrastus eikä siipiä sovi katkoa mutta ei tuo ole silloin reilua vanhemmilta.



Ehkä olet vielä vähän vihreä tämän asian kanssa ja tulet huomaamaan miten hyvältä tuntuu kun lapsi oppii ja osaa.

Itse en ole kovin hyvä ollut koskaan matikassa ja lapseni kohta on minua parempi siinä. Olen aidosti iloinen että lapseni on taitava laskija! Tänään eräs luokkakaveri kehui miten lapseni laski nopeasti sivullisen tehtäviä, kaikki oikein. Kyllä siitä saa olla onnellinen ja siitä voi puhua.

Se tuntui lapsestanikin hyvältä. Että anteeksi nyt vaan kun kehuin lastani! ;)



Hänellä kirjoittaminen tökkii ja pahasti. Mutta sitä oppii kun harjottelee.

Lapsen itsetunnolle tekee hyvää kun ollaan ihan vilpittömästi iloisia hänen onnistumisesta ja tuetaan oppimaan.



Tuli kurja mieli sun viestistä ap. Kyllä onnen saa näyttää!



Ja jos olisin facebookissa niin voisin sanoa että lähtee hakemaan kolmannen kupin kahvia ja paskalle, meillä kun ei ole kokeita pidetty niin ei voi hyvällä numerolla tässä päteä.