Onko kukaan vaihtanut alaa ja palannut akuperäiseen?

juuri tuota ajattelin, että paluu vanhaan ei välttämättä ole mikään "takapakki", vaan voi näyttäytyä ihan uusin silmin.

Halusin uudelle alalle, enkä mä koskaan enää täysin vanhaan palannutkaan - joskaan en sinne opiskelemalleni alalla lähtenytkään.



Mutta entisen ja uuden koulutuksen tavallani pääsin yhdistämään.... ja sain ystäviä, uusia opiskelukavereita.



Lisäksi se opiskelurupeama oli irtiotto huonosta työpaikasta. Itse asiassa pidin siitä alkuperäisestä toimenkuvasta, mutta työyhteisö oli huono.

Kampaaja halusi tehdä jotakin tärkeämpää ja kouluttautui sairaanhoitajaksi. Ei sitten kuitenkan jaksanut pienten lasten osastolla kolmivuorotyössä, kun omiakin pieniä oli. Palasi kampaajayrittäjäksi, jossa voi säännellä työaikaansa vapaammin.

Väsyin ammattiini ja lähdin opiskelemaan muuta alaa. Opiskelin 3 vuotta, sen jälkeen olin lapsen kanssa kotona 2 vuotta. 5 vuoden jälkeen palasin työskentelemään aikaisemmalle alalleni enkä ole katunut päätöstä. Uudet opintoni antoivat minulle mm. itseluottamusta, yleissivistystä, psykologisia taitoja, kirjallisia ja suullisia taitoja ym. Eivät menneet siis missään tapauksessa hukkaan. Ja vanha ammattini tuntuikin taas mukavalta muutaman vuoden poissaolon jälkeen.